"kiusatulla saattaa myöhemmin elämässä vaikeuksia tunteiden säätelyssä"

Joo. Aina tilaisuuden tullen vedän kiusaajiani kuonoon, yhden avioliiton pilasin ja yhden haudalle käyn kusemassa. Nautin suuresti.

Vierailija kirjoitti: Jos ajattelee koulukiusaamisen traumaa, että sen jäljet ovat "ikuisia" eikä niistä "koskaan pääse ylitse" niin ihan omalla negatiivisella ja pessimistisellä ajattelutavalla ne traumat pysyy eivätkä parane. Mua kiusattiin aina ekalta luokalta aina ammattikorkeaan asti. En sanoisi, että nuo koulukiusaamiset muuten vaikuttaa, paitsi jos työpaikalla alettaisiin kiusaamaan uudelleen. Silloin varmasti voivat vanhat haavat avautua.

Mutta kun et voi rinnastaa itseäsi kaikkiin toisiin. Lukemattomia muuttujia. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen tuhosi elämäni, teki minusta yksinäisen erakon. Minulla on kaiken kokemani jäljiltä toisinaan isoja vihakohtauksia, niin isoja, että suorastaan hengästyn. Ajattelen myös, että jos saisin tietää, että sairastan jotain parantumatonta tautia, toteuttaisin ainakin osan kostamisen tarpeestani.

Kyllä se on niin, että koulukiusaaminen ei tuollaista aiheuta vaan sun vinksahtanut persoonallisuutesi. Kyllä on monet useat tulleet koulukiusatuksi, mutta eivät he siltikään halua aiheuttaa mitään pahaa kenellekkään, edes niille kiusaajille. Moni ymmärtää sen, että ne kiusaajatkin olivat lapsia silloin. Puhumatta siitä, että yleisemmin aikuisena sitä ymmärtää jo empatian ja osaa sitä tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Jos ajattelee koulukiusaamisen traumaa, että sen jäljet ovat "ikuisia" eikä niistä "koskaan pääse ylitse" niin ihan omalla negatiivisella ja pessimistisellä ajattelutavalla ne traumat pysyy eivätkä parane. Mua kiusattiin aina ekalta luokalta aina ammattikorkeaan asti. En sanoisi, että nuo koulukiusaamiset muuten vaikuttaa, paitsi jos työpaikalla alettaisiin kiusaamaan uudelleen. Silloin varmasti voivat vanhat haavat avautua.

Mutta kun et voi rinnastaa itseäsi kaikkiin toisiin. Lukemattomia muuttujia. 

Kyllä voin. Koska ihmismieli toimii tasan tarkkaan sillä tavalla kun itse päättää. Jos jämähdät märehtimään pessimismiin ja negatiivisyyteen, niin et sinä eteenpäin pääse elämässäi eikä ne traumat mihinkään parane.
Mua on lapsena hyväksikäytetty ja olen siitäkin päässyt eteenpäin, eikä mulla edes ollut omaa perhettä tukena että pääsin eteenpäin.

Se eteenpäin pääseminen on 100% sinussa itsesässi kiinni. Voit valita joko, että jäät sinne menneisyyteen tai että vihdoinkin päästät sen menneisyyden menemään ja jatkat eteenpäin. Helppoa se ei ole. Helpompaa on olla masentunut ja vain murehtia sitä, mitä siellä menneisyydessä tapahtui.

Minua (M) kiusasi koko ala-asteen ajan pojat. Sen sai ainakin väliaikaisesti loppumaan kunnon turpasaunalla, mutta sitten se taas jatkui.

Yläasteella siihen soppaan liittyivät myös tytöt ja sitten ei ollut enää mitään tehtävissä, kun minä olin se ongelma ja saanut erinäisiä varoituksia vaikka kuinka ja nyt turpasaunankin antaminen oli mennyttä, kun kyseessä olivat tytöt.

Joten käännyin sisäänpäin täysin ja opettelin vain olemaan kuuntelematta ja huomioimatta mitään mitä ympärillä tapahtui. Tämä on yhden sortin ongelma vieläkin, kun häviän pääni sisään omiin ajatuksiini mitä omituisimmissa tilanteissa.

En tähän päivään mennessä osaa ilmaista itseäni kunnolla, muutoin kun tuhannen kännissä ja kirjoittamalla, silloin pääsee jotenkin "itsestä" irti. Ja ei, vanhemmista ei ollut mitään apua, heillä oli peruskoulun aikana liian kiire tapella keskenään ja erota 9-10 vuotta yhteen putkeen.

Mutta jollain ihmeen tuurilla, jumalan siunauksella, kaitselmuksella, millä lie olen päässyt vakitöihin, elän itsekseni ihan hyvässä tilanteessa ja kait jollain tavalla työkavereiden kesken hyväksyttynä hiukan hiljaisena, synkän ja kitkerän huumorin ihmisenä.

Ihan hyvä näinkin, haluaisin vaan halauksia ja halailua elämääni.

M30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen tuhosi elämäni, teki minusta yksinäisen erakon. Minulla on kaiken kokemani jäljiltä toisinaan isoja vihakohtauksia, niin isoja, että suorastaan hengästyn. Ajattelen myös, että jos saisin tietää, että sairastan jotain parantumatonta tautia, toteuttaisin ainakin osan kostamisen tarpeestani.

 

Kyllä se on niin, että koulukiusaaminen ei tuollaista aiheuta vaan sun vinksahtanut persoonallisuutesi. Kyllä on monet useat tulleet koulukiusatuksi, mutta eivät he siltikään halua aiheuttaa mitään pahaa kenellekkään, edes niille kiusaajille. Moni ymmärtää sen, että ne kiusaajatkin olivat lapsia silloin. Puhumatta siitä, että yleisemmin aikuisena sitä ymmärtää jo empatian ja osaa sitä tuntea.

Entäpä aikuiset kiusaajat? Vinksahtaneita hekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen tuhosi elämäni, teki minusta yksinäisen erakon. Minulla on kaiken kokemani jäljiltä toisinaan isoja vihakohtauksia, niin isoja, että suorastaan hengästyn. Ajattelen myös, että jos saisin tietää, että sairastan jotain parantumatonta tautia, toteuttaisin ainakin osan kostamisen tarpeestani.

 

Kyllä se on niin, että koulukiusaaminen ei tuollaista aiheuta vaan sun vinksahtanut persoonallisuutesi. Kyllä on monet useat tulleet koulukiusatuksi, mutta eivät he siltikään halua aiheuttaa mitään pahaa kenellekkään, edes niille kiusaajille. Moni ymmärtää sen, että ne kiusaajatkin olivat lapsia silloin. Puhumatta siitä, että yleisemmin aikuisena sitä ymmärtää jo empatian ja osaa sitä tuntea.

"Kiusattu on aina itse syyllinen, varsinkaan jos ei pääse kiusaamisen kokemuksista yli."

Moni tuntemani kiusattu kantaa edelleen aikuisena kaunaa kiusaajilleen ja ne, jotka ovat kostaneet väkivalloin saavat edelleen mielihyvää tekemästään.

Sitä oon ihmetelly, että kun se vuosia rääkätty ihminen sitten sekoaa ja tarttuu aseeseen, kuten useimmissa kouluammuskeluissa on tapahtunut, niin se ampuminen jotenkin hävittää sen kiusaamistaustan ja siitä ei puhuta missään, mutta seonnut ampuja leimataan hirviöksi joka triggeröityi jotenkin ihan itsestään.

Ja tämä about aina, niin ameriicassa kuin suomessakin.

?

Vierailija kirjoitti:

Sitä oon ihmetelly, että kun se vuosia rääkätty ihminen sitten sekoaa ja tarttuu aseeseen, kuten useimmissa kouluammuskeluissa on tapahtunut, niin se ampuminen jotenkin hävittää sen kiusaamistaustan ja siitä ei puhuta missään, mutta seonnut ampuja leimataan hirviöksi joka triggeröityi jotenkin ihan itsestään.

Ja tämä about aina, niin ameriicassa kuin suomessakin.

?

apinalajike

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Jos ajattelee koulukiusaamisen traumaa, että sen jäljet ovat "ikuisia" eikä niistä "koskaan pääse ylitse" niin ihan omalla negatiivisella ja pessimistisellä ajattelutavalla ne traumat pysyy eivätkä parane. Mua kiusattiin aina ekalta luokalta aina ammattikorkeaan asti. En sanoisi, että nuo koulukiusaamiset muuten vaikuttaa, paitsi jos työpaikalla alettaisiin kiusaamaan uudelleen. Silloin varmasti voivat vanhat haavat avautua.

Mutta kun et voi rinnastaa itseäsi kaikkiin toisiin. Lukemattomia muuttujia. 

 

Kyllä voin. Koska ihmismieli toimii tasan tarkkaan sillä tavalla kun itse päättää. Jos jämähdät märehtimään pessimismiin ja negatiivisyyteen, niin et sinä eteenpäin pääse elämässäi eikä ne traumat mihinkään parane. Mua on lapsena hyväksikäytetty ja olen siitäkin päässyt eteenpäin, eikä mul

Ei ole olemassa jotain pelkkää mieltä vaan koko kehon säätely saattaa poiketa traumaattisessa stressissä. Hormonit, välittäjäaineet, sähköinen toiminta kaikki. Ihan geenien tasolla tapahtuu mutaatioita ynnä muuta. Ehkä jos hermosto ei ole herkkä kuten jollain psykopaatilla niin silloin mikään ei hetkauta. 

💜

"""Mun sydäntä sydäntä särkee

Vedin jo kaikki lääkkeet et se paranee

Mut se on yhä kipee

Mun sydäntä sydäntä särkee

Mikään ei auta mitä mä teen sen eteen

Mut se on yhä kipee""🎶🎵

Kiusaaminen vaikuttaa kaikkialle. Ei ole pelkästään psyykkinen irrallinen ongelma korvien välissä. 

Rääkätty koira on aggressiivinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä niille aivoille opeta vaan ihmiselle jolla ne aivot ovat. Ihminen oppii, ei vain hänen aivonsa. Ymmärretään oikein nämä asiat ja voimme huomata että kaikki onkin yllättävän yksinkertaista.

Eivät aivot ymmärrä puhetta niinkuin sinä itse. Esim. jos kärsit sosiaalisesta ahdistuksesta ei auta, että sanot mitään pahaa ei tapahdu se ei poista ongelmaa. Sen sijaan kun välttelet sosiaalisia tilanteita aivosi ymmärtävät sinun käytöksesi perusteella, että se oli vaara jonkä vältit. Aivot ymmärtävät käytöstä ei puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaispa kiusatut vaatia oikeusteitse korvauksia kiusaajiltaan. Tämäkin tutkimus on vain yksi vaatimuksia puoltavista. 

Tätäkin varmasti voi nykyisin kokeilla, sana sanaa vastaan ja rahaa takataskuun. Toivottavasti kiusaaja on hyväpalkkaisessa työssä nykyisin.

Tuossa on vaan se, että miten sen todistaa