Olen käynyt nyt noin 7 kertaa terapeutin luona. Mietin tarvitsenko sitä oikeasti vai milloin pitäisi lopettaa,?

Mihin kaipaat ratkaisua? Yleensä terapiassa asetetaan jokin tavoite ja sitä sitten lähdetään työstämään.

Näytät nämä kaikki palstakirjoittelusi terapeutille niin ehkä jopa edistystä tapahtuu.

Psykoterapiassa käydään yleensä 2-3 kertaa viikossa 2-3 vuoden ajan, kunnes terapia tekee itsestään tarpeettoman.

Ota asia esille terapeutin kanssa. Minulla oli sama juttu, että minusta terapia ei auttanut minua, ja lopetin. En tiedä, mitä terapeutti olisi sanonut, jos olisin sanonut hänelle suoraan, miksi haluan lopettaa.

Eihän se terapeutti mitään ratkaisuja kellekään kykene esittämään. Täysin huuhaata koko ala. Siellä sitä istuskellaan vuodesta toiseen ja keksitään vaan lisää ongelmia, joiden ratkaisu jää loppujen lopuksi asiakkaalle, eikä niille terapeutin teorioille ole ikinä mitään käytännön sovellusta. Ei ole lääkäreilläkään Suomessa mitään tulostavoitteita. Rahastavat vain.

Minkäänlaisella uhriutumisella ja varsinkaan negatiivisilla identiteeteillä ei ole mielestäni eteenpäin vievää vaikutusta. En keksi, miten näille yleisön saamisellakaan ja sitä kautta niiden vahvistamisella voisi olla

Ennemminkin konkreettisilla tavoitteilla ja niiden työstämisellä voi olla. Voisitko sijoittaa tuon 200e ennemminkin siis vaikka "hyvinvointirahastoosi", joka voisi pitää sisällään kivoja asioita terapian sijasta. Näin minä tekisin

Traumojen käsittelyyn on monia keinoja, joista tehokkain lienee NLP. Mielikuvaharjoittelemalla voi tuotaa itselleen uusia, positiivisia muistoja ja siirtyä eteenpäin. Lapsuus no kuitenkin jo ohi - se toistuu enää vain pääsi sisällä. Ja se mitä on pääsi sisällä, on täysin sinun hallinnassasi

Vierailija kirjoitti:

Eihän se terapeutti mitään ratkaisuja kellekään kykene esittämään. Täysin huuhaata koko ala. Siellä sitä istuskellaan vuodesta toiseen ja keksitään vaan lisää ongelmia, joiden ratkaisu jää loppujen lopuksi asiakkaalle, eikä niille terapeutin teorioille ole ikinä mitään käytännön sovellusta. Ei ole lääkäreilläkään Suomessa mitään tulostavoitteita. Rahastavat vain.

Niin, enemmän kuin asiakas terapeuttia, tuntuu terapeutti tarvitsevan asiakasta. Palkkansa vuoksi

Mun terapeutti yritti estää lopettamasta. Ihan järkyttävä vääntö. Lopulta en mennyt.

Vastuuton tyyppi! (Yleensä asiakas  varustetaan jatkoon, meillä meni tappeluksi.)

Onko se jotenkin erilaista kuin puhuisi jollekin tavalliselle ihmiselle joka osaa kuunnella, siis vaan jollekin joka ei käännä juttua heti itseensä tai muuten vähättele? Itse en pidä noista rahastajista. Ihan älytöntä että jollekin pitää maksaa että kuuntelee.

Kuinka pitkäksi aikaa sulla on Kelan sitoumus terapian rahoittamiseen? Jos sulla on taustana masennusta, traumat ja itsetunto-ongelmat, ei voi mitenkään olettaa, että seitsemän kertaa riittää niiden kanssa työstämiseen. Paljon pitempää jaksoa yleensä niiden kanssa tarvitaan. Joku hapan edellä tietenkin taas kommentoi, että koko psykoterapia-ala on huuhaata. Ei se ole, jos olet ammattimaisten psykoterapeuttien käsissä. Terapeuttisi pätevyydet voit tarkistaa tästä: julkiterhikki.valvira.fi

Seitsemän käyntiä on tutustumista. Noin isoihin teemoihin menee varmasti vähintään vuosi, olet vasta työskentelyn alussa. Ja kysehän ei ole vain terapeutista vaan myös sinusta, ei auta että mietit vauva-palstalla asiaa, jota kannattaisi pohtia terapeutin kanssa ääneen.

Itse ainakin huomasin nopeasti että oli turhaa rahanhukkaa. Itse kävin masennuksen vuoksi. 

Yritän nyt vain ajatella positiivisesti ja käydä terapiaa tässä sen vuoden verran.

En vain voi kuitenkaan itselleni mitään, että kyseenalaistan tämän hoitonmuodon.

Yleensä menen sinne ja kerron näistä mieltä vaivaavista asioista. Joskus itken ja se on ok. Yritän oikeasti käydä läpi kipeitä asioita ja myös sitä puolta minussa, jota en haluaisi asettaa valokeilaan. Eli en halua olla se ihminen joka syyttelee muita pahasta olosta vaan yritän oikeasti prosessoida tätä asiaa itsessäni ja löytää vähän tasapainoa tunne-elämääni. 

Terapeutti kuuntelee, vastailee ja haluaa minun pohtivan asioita eri näkökulmista. Se on tosi ok. 

Silti se on se yksi 45 min ja taas seuraavalla viikolla uusiksi. En tiedä mitä edes sitten loppupeleissä odotan koska tiedostan, että minä olen näiden tunteideni hallitsija ja minä olen se, joka tämänkin asian jotenkin ratkoo/hyväksyy, omat demonini kuten muutkin omansa. 

Peiliä ja kuulluksi tulemista halusin ja sitä olen saanut mutta en tiedä onko se tosiaan sen arvoista, että maksan tästä yli 2400€/vuodessa. -ap

Terapian pitäisi aika pian ruveta vaikuttamaan. Ei niin että kaikki ongelmat ratkeavat, mutta niin että huomaat jotain eroa aikaisempaan verrattuna. Jos niin ei käy, terapeutti on varmaankin huono tai ei ainakaan sovi sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Terapian pitäisi aika pian ruveta vaikuttamaan. Ei niin että kaikki ongelmat ratkeavat, mutta niin että huomaat jotain eroa aikaisempaan verrattuna. Jos niin ei käy, terapeutti on varmaankin huono tai ei ainakaan sovi sinulle.

Olen huomannut sen, että olen enemmän itseni puolella. Ajattelen itsekkäämmin ja asetan rajoja. 

On sillä tavalla kiva olo, ettei tarvitse "yksin" tätä kaikkea tehdä vaan on joku tuki selän takana vaikka tietenkin kaiken itsekseni käyn sisällä läpi. Silti on se tieto ja lohtu, että on joku siinä tukemassa. 

Oikeastaan se tuen puute toi minulle turvattomuutta. Oli sellainen pelokas olo, että kohta romahdan tai en jaksa enää. En aina vieläkään jaksaisi mutta on ainakin edes illuusio etten ole täysin yksin.

Eli sellaista olen kyllä huomannut. -ap

Kaikki lääkärit eivät ole yhtä hyviä työssään eivätkä osaa hoitaa kaikki vaivoja. Kaikki opettajat eivät ole yhtä hyviä eivätkä sovi yhtä hyvin jokaiselle lapselle. Kaikki kirjanpitäjät eivät ole yhtä tarkkoja työssään. Kaikki hiihtäjät eivät ole yhtä nopeita.

Aivan samalla tavalla voidaan sanoa, että kaikki terapeutit eivät ole hyviä työssään, kaikki terapeutit eivät osaa hoitaa kaikkea, kaikki terapeutit eivät sovi jokaiselle eivätkä ole parhaita.

Mistä sinä ap tiedät onko terapeuttisi hyvä vai ei?

Tarkoitan, että siis ennen terapiaa olin jatkuvasti pelokas sen suhteen miten enää jaksan selviän. Nyt kun sain yhden tukipylvään johon välillä nojautua niin olen saanut tavallaan siitä turvaa ja uskoa huomiseen. 

Näin sen kai pitäisikin toimia vai? -ap

Ei terapia tee ihmeitä sellaiselle, joka kykenee jonkin verran itsekin analysoimaan itseään ja tunnistaa tunteitaan.

Ap, nuo on aivan älyttömän isoja asioita mitä olet jo näin nopeasti terapiasta saanut.

Yksi asia mitä näillä palstoilla ei tuoda esille on se, että jos sen kela-terapian lopettaa omaehtoisesti, ei siihen pääse uudestaan kuin todella monen vuoden kuluttua.

Eli jos siihen on päässyt (mikä ei ole nykyään helppoa ja pelkään että vaikeutuu entisestään), kannattaa miettiä _todella tarkkaan_ ennen kuin sen lopettaa.

Tällä palstalla myös väitetään, että terapeutit on rahastajia jotka roikkuu asiakkaissaan. Terapeutille riittää asiakkaita ja monet voisivat hintoja nostamalla tehdä huomattavasti enemmän rahaa, mutta eivät sitä tee. Tiedän jopa yhden, joka on pro bono pohjalta antanut asiakkaan jatkaa kun hänellä ei olisi ollut muutoin varaa käynteihin. Kyllä ne rahantekijät menevät muille aloille. 

 

t. Mt-alalla, ei psykoterapeutti 

Terapiassa vuodesta 2011