Te, jotka olette ONNELLISESSA parisuhteessa

Tärkein on se, että ajatellaan isoista asioista hyvin samalla tavalla. Mistään arvokysymyksistä ja kasvatusasioista ei ole tarvinnut vääntää. Valitsin jo aluksi ihmisen, jonka kanssa viihdyn.

20 vuoden jälkeen on tärkeää, että on yhteisiä unelmia. Arki ei pyöri vain lasten ja heidän harrastustensa ehdoilla. Teemme asioita yhdessä. 

Meille ei tule riitaa mistään. Eri mieltä isojen asioiden suhteen ollaan vaan siitä, että minä haluan itselleni joskus eutanasian. Ollaan alle 50v. eli ei ole ajankohtaista kai vielä.

Me myös tykätään olla yksin ja kumpikin ymmärtää sen. Elämämme on sellaista helppoa ja leppoisaa. Joka päivä muistetaan halata ja pussata.

Jätimme lapset tekemättä. Ovat valtava aika- ja energiasyöppö. Kaikki lapsia saaneet tuttavat ovat jo ainakin kertaalleen eronneet, osa useammakin. 

Jokainen päivä on mahdollisuus rakkauteen.

Kyllä sen varmasti tietää mikäli oman kumppanin kanssa ei ole kokonainen olo. Kuten sen, että sinäkin olet suhteessa, jossa et ole onnellinen.

Keskusteluyhteys. On ollut huonoja aikoja, mutta kaikesta on selvitty, kun on puhuttu ja pyritty löytämään ratkaisuja, ennen kuin tilanne eskaloituu. Kerran olemme olleet kriisissä, ja silloin se puheyhteys oli katkennut ja molemmat yritti "hiljaisesti" korjata tilannetta ja siinä kertyi hieman katkeruutta molemmin puolin, ja lopulta tilanne oli se, että kumpikin vain oli ymmärtänyt väärin, mitä toisen päässä liikkuu eikä niitä ajatuksia ja tunteita ollut saatu ääneen sanottua.