Onko naisten helppo sietää arkistumista pitkässä suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli muuten tuollainen todella pitkä (yli 25v) suhde missä tosiaankin aika ja lapset mm. oli tehnyt sen että alkuhuuma oli todella kaukainen muisto. Olisin muuten sen kestänyt mutta meillä oli todella huono ja toimimaton tapa riidellä ja ratkoa sinällään pieniä ongelmia, nämä lopulta yhdessä sen kaikenlaisen intohimon puutteen kanssa ajoi meidät eroon. En kadu koska oltiin kuitenkin pohjimmiltaan aika erilaisia ihmisiä vaikka meillä pitkään olikin ihan hyvä olla yhdessä, arki toimi todella hyvin. 

Nyt uusi suhde ollut jo 3v ja en voisi olla onnellisempi, tämän ihmisen kanssa haluan olla loppuelämäni!

N46

Komea siivu yhdessäoloa tuollainen 25v. Kyllä siinä ajassa varmasti on selvinnyt kannattaako saman hautakiven alle tähdätä.

Veikkaan, että nykynuorille jotka aloittavat seurusteluelämänsä tinder-aikana, 25v kestävä suhde tulee olemaan erittäin harvinainen kokemus.

Jos pystyt vertaamaan nykyistä suhdettasi siihen pitkään suhteeseen samassa vaiheessa ( 3v suhdetta takana), niin onko näillä jotain selkeitä eroja keskenään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on. Ollaan kuin kaks kämppistä. Mä kaipaan kaikkea kivaa ja puheista huolimatta ollaan aina kuin kämppikset. Se on vaikeaa. Oon yrittänyt puhua kerran jos avattaisi suhdetta. Saatais molemmat uutta kipinää. Mies ei ole innostunut asiasta. Mä mietin kanssa kun lapset oli pieniä että kelpaako enää kellekään, kaipasi niin sitä kiimaa ja halua että saa taas tuntea jotain. Nyt satun tietämään että mua kyllä halutaan ja useammaltakin suunnalta. En tiedä kauanko voin torjua sen että oon aina nuoresta asti ollut sitä mieltä että mä en ikinä petä ketään. Oon aina ajatellut että parempi erota. Mut kumpi on enemmän oikein haluta elämältä muutakin kun kämppissuhteen ja toteuttaa se ja erota ja lapsilta menee koti missä ei kuitenkaan riidellä vai se että olla jatkuvasti tyytymätön elämäänsä ja vain kaipailla kaikkea mitä voisi helposti saada..

Hyvä kysymys ja va

Jos ei pysty olemaan ilman jatkuvaa parittelua on kyllä sen tasin elukka ettri kannata harrastaa parisuhdetta muutenkaan. Mennä vaan sen sukuelimensä johdattamana ja luopua "sopimussuhteista"

Itse tykkään arjesta. Kunhan toisistamme tykätään ja tehdään yhdessä asioita niin kaikki on hyvin ja tietysti se, että seksi on edelleen molempia tyydyttävää.

Meillä meni niin että kun lapset olivät lähteneet pesästä oli aika tylsää. Löysimme sitten bdsm seksin joka on antanut todella paljon meille. Olen löytänyt itsestäni dominan ja mieheni nauttii alistua. Olemme hankkineet asuja, piiskoja ja kaikenlaista muuta. Suhteemme kukoistaa todella nyt ja seksi on todella hyvää.

Vierailija kirjoitti:

"Aivan, kiva kuulla että teillä kuitenkin vaikuttaa olevan hyvä keskusteluyhteys. Ymmärsin vähän väärin alkuun. Jäin vähän pohtimaan tätä koko keskustelun aloitusta. Onko siis niin että haluaisit itse vielä kokea huumaa ja kokeilla kelpaavuuttasi muillekin, ja kysyt kokeeko naiset samanlaisia tuntemuksia? 

Saanko kysyä, minkä ikäisiä olette ja kauanko olleet yhdessä?

Onko teillä omia ystäviä tai tapaatteko muita, ehkä uusiakin ihmisiä? Aloin ajatella, että minä ja mieheni molemmat tapaamme aika paljon muitakin ihmisiä ja ehkä heidän kanssaan juttelu täyttää sitä ihan uuden näkökulman tarvetta. Ja sitten niitäkin toki puidaan miehen kanssa keskenämme :)"

 

Nelikymppisiä olemme ja 15v olemme olleet yhdessä.

Kyllä, välillä asia ei vaivaa yhtään ja välillä kohtalaisen paljonkin. Tähän ikään mennessä olen huomannut, että useimmissa asioissa naiset ja miehet ovat paljon samankaltaisempia kuin mitä tavataan kuvitella. En kuitenkaan haluaisi olettaa mitään, joten mieluummin kysyn suoraan asianomaisilta.

Tuohon viimeiseen kohtaan voisi vastata, että se uusien ihmisten kohtaaminen juuri alleviivaakin sitä kontrastia miten paljon stimuloivampaa on jutella ihmisen kanssa, jonka historia ja ajatukset ovat arvoituksia.

Kiitos kun vastasit. 

Me olemme vähän vanhempia, tapasimme vasta siinä neljänkympin pintaan ja olleet nyt yli 15 vuotta yhdessä. En osaa sanoa tilanteeseesi sen kummemmin mitään, mutta luulen että ajatuksesi ovat aika tavallisia tuossa vaiheessa elämää. Nelikymppisenä tuntuu olevan jokin vedenjakaja. On vielä aika nuori, mutta tiedostaa ettei enää kauaa ja ehkä se saa pohtimaan että olisiko tarjolla vielä jotain muuta ja voisiko vielä kokea samanlaista huumaa kuin nuorena. Itse sain sen huuman ja uuden elämän aloituksen juuri tuossa kohtaa siis vielä kokea. Tosin edeltävä suhde oli huono, joten vaikea sanoa olisiko muutoksen tarvetta tullut ja miten itse olisi toiminut hyvässä suhteessa, joka teillä kuitenkin periaatteessa tuntuu olevan.

Pitkässä suhteessa on erilaisia vaiheita, ja toivon että osaat luovia tämän yli parhaalla mahdollisella tavalla, mikä se sitten itsellesi onkin. Sen varmasti jo tiedät, että huuma kestää pari vuotta ja toisen historian läpikäyminen ei sekään kauemmin. Stimuloivista keskusteluista on täysin sallittua nauttia parisuhteen ulkopuolellakin. Iän ja ajan myötä voi myös olla että ne asiat muuttuvat mitä suhteelta kaipaa. Mieheni vasta sanoi minulle, että nykyään päivän tärkein hetki on se, kun töiden jälkeen usein makaillaan vähän aikaa hiljaa kainalokkain ja tuntee syvän yhteyden toiseen. Se on syntynyt ajan myötä, juuri siitä että ne historiat ja kaikki ovat jo aikaa sitten tuttuja.

Itse koen pitkässä suhteessa niin paljon hyvää etten missään nimessä haluaisi aloittaa alusta. Mutta olen vähän eri elämänvaiheessa joten tämä ei ehkä niin vastaa teidän tilannetta.

Miten vaimosi muuten tämän arkistumisen kokee? Onko hänellä samankaltaisia ajatuksia?

"Kiitos kun vastasit. 

Me olemme vähän vanhempia, tapasimme vasta siinä neljänkympin pintaan ja olleet nyt yli 15 vuotta yhdessä. En osaa sanoa tilanteeseesi sen kummemmin mitään, mutta luulen että ajatuksesi ovat aika tavallisia tuossa vaiheessa elämää. Nelikymppisenä tuntuu olevan jokin vedenjakaja. On vielä aika nuori, mutta tiedostaa ettei enää kauaa ja ehkä se saa pohtimaan että olisiko tarjolla vielä jotain muuta ja voisiko vielä kokea samanlaista huumaa kuin nuorena. Itse sain sen huuman ja uuden elämän aloituksen juuri tuossa kohtaa siis vielä kokea. Tosin edeltävä suhde oli huono, joten vaikea sanoa olisiko muutoksen tarvetta tullut ja miten itse olisi toiminut hyvässä suhteessa, joka teillä kuitenkin periaatteessa tuntuu olevan.

Pitkässä suhteessa on erilaisia vaiheita, ja toivon että osaat luovia tämän yli parhaalla mahdollisella tavalla, mikä se sitten itsellesi onkin. Sen varmasti jo tiedät, että huuma kestää pari vuotta ja toisen historian läpikäyminen ei sekään kauemmin. Stimuloivista keskusteluista on täysin sallittua nauttia parisuhteen ulkopuolellakin. Iän ja ajan myötä voi myös olla että ne asiat muuttuvat mitä suhteelta kaipaa. Mieheni vasta sanoi minulle, että nykyään päivän tärkein hetki on se, kun töiden jälkeen usein makaillaan vähän aikaa hiljaa kainalokkain ja tuntee syvän yhteyden toiseen. Se on syntynyt ajan myötä, juuri siitä että ne historiat ja kaikki ovat jo aikaa sitten tuttuja.

Itse koen pitkässä suhteessa niin paljon hyvää etten missään nimessä haluaisi aloittaa alusta. Mutta olen vähän eri elämänvaiheessa joten tämä ei ehkä niin vastaa teidän tilannetta.

Miten vaimosi muuten tämän arkistumisen kokee? Onko hänellä samankaltaisia ajatuksia?"

Kiitoksia itsellesi pitkistä viesteistäsi!

Itsekin uskon, että kyseessä on ikään liittyvä ilmiö. Tämänkaltaiset ajatukset häiritsivät paljon vähemmän kolmekymppisenä. Keski-iän kriisistä voi varmaan puhua, vaikka yleensä kyseistä diagnoosia käytetään lähinnä lyömäaseena.

Puolisoni ajattelee ymmärtääkseni ihan samalla tavalla kuin minäkin. Eli seuraavaksi kertomani pätee meihin molempiin.

Minulla on erinomainen puoliso ja hyvin toimiva lämmin suhde. En halua luopua-, enkä ole aikeissa luopua suhteesta. Kuten sinäkin sanoit, arki koittaisi myös seuraavassa suhteessa ja hyvin suurella todennäköisyydellä en toista kertaa löytäisi näin hyvää puolisoa.

Samalla joudun elämään niiden tunteideni kanssa jotka yrittävät vaatia minua hakemaan uusia kokemuksia ja pönkittämään rikkinäistä egoani. Uskon ja toivon, että aikaa myöten tunteet helpottavat.

En niinkään kaivannut tällä aloituksellani apua minkäänlaiseen päätöksentekoon, vaan jonkinlaista tietoa siitä onko tämä pitkissä suhteissa eläminen samalla tavalla vaikeaa naisillekin. Vaikka se on itsekästä, niin jollain tavalla siitä saa voimaa, jos tietää muilla olevan samanlaisia vaikeuksia kuin itselläänkin.