Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikakäsitys ja hitaus - hermot menee ihmisiin!
21.10.2024 |
Olemme erään sukulaisperheen kanssa suht tiiviisti tekemisissä, koska - no - lähisukua, samanikäisiä lapsia, suvun yhteinen kesämökki jne.
Muuten kiva, mutta mulla menee hermot tämän perheen aikakäsitykseen ja hitauteen!!!
Perheessä ei kummallakaan vanhemmalla ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon aikaa menee minkäkin asian tekemiseen. Toinen sanoo, että lähtee autolla iltavuoroon töihin kello 13.30. Kello 13.15 toinen vanhempi lähtee autolla Prismaan 10 kilometrin päähän. Jo edellisenä päivänä sovitaan, että lasten kanssa mennään uimaan lounaan jälkeen. Kello 11 toinen vanhempi rupeaa tapiseeraamaan olohuoneen seinää jne.
Luonnollisesti näistä päivittäin toistuvista tilanteista ja ns. aikataulujen kusemisesta (täysin omaa syytä) seuraa paljon kireyttä, kinastelua ja välillä isoja riitoja. Niitä sitten saavat muutkin vierestä kuunnella ja välillä vähän selvitelläkin.
Oma lukunsa on hitaus. Välillä tuntuu, että kaikki tapahtuu kuin hidastetussa elokuvassa. Perheen isä sanoo, että "pitäisikö sinne kauppaan mennä" -> kauppaan menemisestä puhutaan puolitoista tuntia kunnes joku sinne vihdoinkin lähtee. Perheen äiti kehottaa miestään käymään lisäämässä saunan kiukaan alle puita -> Joo, mä menen, kuuluu vastaus, mutta kukaan ei liikahdakaan ennen kuin joskus puolen tunnin päästä ja yleensä kiuas on tässä vaiheessa jo hiilloksella.
Oikeasti tuota jahkailua ja maleksimista ja kaikkien asioiden kanssa viivyttelyä on ihan surkuhupaista seurata vierestä.
Ei mulla muuta. Halusin vain tulla avautumaan, kun tuota taas viikonloppuna seurasin vierestä.
Kommentit (20)
Kuulostaa anopilta mökillä. :D Kerrottiin että lähdetään su-iltana klo 16 kun matkassa kestää kolme tuntia, maanantaina on työpäivä, lasten pitää ehtiä tehdä läksyt, haluan purkaa tavarat ja olla hetken rauhassa kotona. Anoppi lupaa tehdä ruokaa kolmeksi, eikä anna kenenkään auttaa. Klo 14:30 hän lähtee autolla metsään 8 km päähän sieneen, emmekä pääse kotiin kuin joskus puolen yön aikaan. Ja aina näin, joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku voi olla edes noin typerä? Ettekö hauku pystyyn näitä hölmöjä?
Tiedän ihmistyypin. Olen itsekin aika hidas ja saamaton ja monesti myöhässä, mutta joku raja siinäkin. Sukulaisperheen aikataulusäätöjä on hauska seurata vierestä.
Oltiin vuosia sitten äitini kanssa rapakon takana heidän luonaan pari viikkoa, kun perheen isä oli siellä työkomennuksella. Sinä aikana tuli selväksi, ettei kellään perheessä ole minkäänlaista käsitystä siitä miten kauan mihinkin asiaan menee aikaa, ja paljonko yhden päivän aikana ehtii asioita tekemään.
Illalla perheen äiti jutteli innoissaan että huomenna mennään sitten heti aamupalan jälkeen kotieläinpuistoon, sieltä syömään, sitten shoppailemaan ja illalla vielä ilmaiseen konserttiin lähelle naapurikaupunkia. Aamulla oli selvää ettei kukaan pääse lähtemään mihinkään ainakaan ennen puoltapäivää, sillä koko porukka haahuili ympäriinsä päämäärättömästi ja aamupala saatiin aikaseksi vasta tunnin kuluttua heräämisestä. Kun sitten klo 13 ollaan pikkuhiljaa koko sirkus vääntäytymässä autoille, lähtö viivästyy vielä ainakin puoli tuntia kun nuorimmalla lapsella ei olekaan vaippaa ja vanhemman lapsen takki on hävinnyt ja isän lompakkoa ei näy missään ja äiti ei olekaan syönyt aamupalaa eli ottaa eväät mukaan ja ja ja...
Sanomattakin on selvää että suurin osa suunnitelluista aktiviteeteista jäi tekemättä, sillä aika loppui yksinkertaisesti kesken joka päivä. Ei se mitään, ei siellä millään suorituslomalla oltu, mutta seuraavavana päivänä sama sirkus alkoi aina uudelleen. Taas samat suuret suunnitelmat, sama 2.5 h myöhästyminen lähdöstä ja koko päivä sen takia enemmän tai vähemmän reisille aikataulullisesti. Ei mitään itsereflektiota missään vaiheessa.
Mun veli ja vaimonsa ovat just samanlaisia. Riitelevät koko ajan näistä aikatauluihin liittyvistä asioista.
Kerran seurasin vierestä vaivautuneena hirveää riitaa, kun veljeni sanoi useaan kertaan, että hänen pitää oikeasti lähteä töihin vartin yli yksi ja vaimonsa lähtee kaupungin toiselle laidalle lauantairuuhkassa jonnekin Ikeaan pyörimään siinä juuri ennen, siis että mä katsoin kelloa heti, että mitä ihmettä, ei mitenkään onnistu puolessa tunnissa Ikean-reissu, mutta sinne vaan lähtivät. Veli taisi lopulta oikeasti myöhästyä töistä.
Näille kroonisille hidastelijoille on vaan laitettava rajat, jotta heidän myöhästely ei vaikuta sinuun. Varoitat ja lähdet pois omin kyydein. Itse hommaat ruuat, itse teet omat suunnitelmat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä huoli vaan omista asioistasi, KYYLÄ!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa anopilta mökillä. :D Kerrottiin että lähdetään su-iltana klo 16 kun matkassa kestää kolme tuntia, maanantaina on työpäivä, lasten pitää ehtiä tehdä läksyt, haluan purkaa tavarat ja olla hetken rauhassa kotona. Anoppi lupaa tehdä ruokaa kolmeksi, eikä anna kenenkään auttaa. Klo 14:30 hän lähtee autolla metsään 8 km päähän sieneen, emmekä pääse kotiin kuin joskus puolen yön aikaan. Ja aina näin, joka kerta.
Häh? Ymmörsin anopin ongelman, mutta en teidän ongelmaa. Miksi te ette päässeet kotiin ennen puolta yötä, jos lähditte kolmen tunnin matkalle neljältä? Ja jos ette lähteneet niin miksi ette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa anopilta mökillä. :D Kerrottiin että lähdetään su-iltana klo 16 kun matkassa kestää kolme tuntia, maanantaina on työpäivä, lasten pitää ehtiä tehdä läksyt, haluan purkaa tavarat ja olla hetken rauhassa kotona. Anoppi lupaa tehdä ruokaa kolmeksi, eikä anna kenenkään auttaa. Klo 14:30 hän lähtee autolla metsään 8 km päähän sieneen, emmekä pääse kotiin kuin joskus puolen yön aikaan. Ja aina näin, joka kerta.
MIkä tuossa on ongelma, miksi ette vaan lähde kotiinne silloin kun pitää? Vai oletteko kaikki yhdellä autolla liikenteessä? Me ei koskaan harrasteta kimppakyytejä juuri siitä syystä että halutaan pitää omista aikatauluista kiinni.
mulla räjähtäis pää näitten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työ on täynnä aikatauluttamista ja organisointia, niin vapaa-ajalla en jaksa sitä enää yhtään. Olen huomannut hyväksi tavaksi esimerkiksi kaveriporukan yhteisissä menoissa vain sanoa, että "auto lähtee kello 13" tai "menen lauantaina junalla, joka lähtee kello 11.15" ja muut saavat sitten huolehtia itsensä mukaan, jos haluavat tai järjestellä jonkin toisen kyydin. En rupea aikuisia ihmisiä holhoamaan ja odottamaan ja heidän aikataulujaan suunnittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmistyypin. Olen itsekin aika hidas ja saamaton ja monesti myöhässä, mutta joku raja siinäkin. Sukulaisperheen aikataulusäätöjä on hauska seurata vierestä.
Oltiin vuosia sitten äitini kanssa rapakon takana heidän luonaan pari viikkoa, kun perheen isä oli siellä työkomennuksella. Sinä aikana tuli selväksi, ettei kellään perheessä ole minkäänlaista käsitystä siitä miten kauan mihinkin asiaan menee aikaa, ja paljonko yhden päivän aikana ehtii asioita tekemään.
Illalla perheen äiti jutteli innoissaan että huomenna mennään sitten heti aamupalan jälkeen kotieläinpuistoon, sieltä syömään, sitten shoppailemaan ja illalla vielä ilmaiseen konserttiin lähelle naapurikaupunkia. Aamulla oli selvää ettei kukaan pääse lähtemään mihinkään ainakaan ennen puoltapäivää, sillä koko porukka haahuili ympäriinsä päämäärättömästi ja aamupala saatiin aikaseksi vasta tunnin kuluttua heräämisestä. Kun sitten klo 13 o
Tämä ilmeisesti on tosiaan jokin tietty ihmistyyppi! Kuvaus on ihan suoraan kuin oman sukulaisperheen arjesta.
Itse olen suht nopeatempoinen ihminen ja tällaisen haahuilijaperheen kanssa toimiessa joudun todella harjoittamaan itsehillintää, kun en vain meinaa kestää sitä, että "lähdetään ihan just" tarkoittaa, että "lähdetään kahden tunnin kuluttua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmistyypin. Olen itsekin aika hidas ja saamaton ja monesti myöhässä, mutta joku raja siinäkin. Sukulaisperheen aikataulusäätöjä on hauska seurata vierestä.
Oltiin vuosia sitten äitini kanssa rapakon takana heidän luonaan pari viikkoa, kun perheen isä oli siellä työkomennuksella. Sinä aikana tuli selväksi, ettei kellään perheessä ole minkäänlaista käsitystä siitä miten kauan mihinkin asiaan menee aikaa, ja paljonko yhden päivän aikana ehtii asioita tekemään.
Illalla perheen äiti jutteli innoissaan että huomenna mennään sitten heti aamupalan jälkeen kotieläinpuistoon, sieltä syömään, sitten shoppailemaan ja illalla vielä ilmaiseen konserttiin lähelle naapurikaupunkia. Aamulla oli selvää ettei kukaan pääse lähtemään mihinkään ainakaan ennen puoltapäivää, sillä koko porukka haahuili ympäriinsä päämäärättömästi ja aamupala saatiin aikaseksi vasta
Selvästi on. Minä, kuten sanoin, olen aika hidas itsekin eikä mulla ole ikinä lomalla tai vapaapäivinä varsinaisesti kiire mihinkään. Mutta sovituista ja suunnitelluista tekemisistä ja aikatauluista olisi edes auttavasti kiva pitää kiinni. Tosiaan, hyvin tiivistetty tuo että ihan just tarkoittaa jotain väliltä tunnin ja kahden ja puolen tunnin kuluttua. Ja totta kai, kun herätään klo 8:30 ja aamupala syödään klo 9:30, niin lähtiessä klo 13:30 alkaa jo ainakin lapsilla olla nälkä. Eli mihin mennäänkin, ensin täytyy taas syödä.
Päätettiin äidin kanssa parin päivän jälkeen ettei korvia lotkauteta noille aikataulutuksille. Hymyiltiin vaan huvittuneesti kun niitä iltaisin käytiin läpi, ja mentiin rauhassa aallokon mukana aamuisin. Jos itse olisimme olleet sillä mentaliteetilla liikenteessä että asiat oikeasti tapahtuvat ja ehkä ajoissakin, olisi varmasti tullut riitaa. Haahuilijaperheen kanssa täytyy vaan unohtaa aikataulut ja tekemisen meininki itsekin. Tai sitten mennä yksin shoppailemaan jne. ja jättää toiset puuhastelemaan niiden voileipien kanssa tunniksi tai pariksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän myös tuon ihmistyypin, ex-mieheni oli tuollainen. Kaikki oli aina kuin hidastetusta filmistä ja myöhässä aina joka paikasta. Välillä tuntui, että alkoi tahallaan hidastelemaan entisestään, kun näki minulla kierrosten nousevan ja räjähtämisen olevan lähellä. Miehellä ei tuntunut olevan minkäänlaista käsitystä paljonko minkäkin asian toimitus vie aikaa, paljonko pitää varata aikaa siirtymisiin, matkoihin jne. Lomalla ja vapaapäivinä en itsekään tykkää tiukasta minuuttiaikataulusta, mutta nimenomaan se, että suunnilleen pidettäisiin kiinni siitä, mitä on sovittu. Eri juttu sitten on, että jos pitää olla tiettyyn aikaan jossain, esim. lentokone tai laiva ei odota. Jouduin aina huolehtimaan ja hoputtamaan miestä noissa. Käytin monesti sitä kikkaa, että ilmoitin todellisuutta aikaisemman lähtöajan, näin pysyttiin edes jotenkin aikataulussa.
Itse nopeatempoisena ihmisenä elämä tuollaisen haahuilijan kanssa on erittäin raskasta. Onneksi nykyään lähipiirissä on suht samantempoisia ihmisiä, en jaksaisi tuollaista enää yhtään.
Jos tietää että joku on hidas niin voihan sen ottaa sitten huomioon. Itselläni on yksi kaveri joka ei koskaan tule kylään silloin kun on sovittu, vaan vasta seuraavana päivänä jos silloinkaan. Joten en koskaan odota häntä käymään sinä päivänä, josta on ollut puhe. Saatan lähteä jonnekin muualle, eikä kertaakaan ole käynyt niin, että hän olisikin tullut meille ja ihmetellyt, miksen ole kotona.
Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa aiheuttaa tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Jos tietää että joku on hidas niin voihan sen ottaa sitten huomioon. Itselläni on yksi kaveri joka ei koskaan tule kylään silloin kun on sovittu, vaan vasta seuraavana päivänä jos silloinkaan. Joten en koskaan odota häntä käymään sinä päivänä, josta on ollut puhe. Saatan lähteä jonnekin muualle, eikä kertaakaan ole käynyt niin, että hän olisikin tullut meille ja ihmetellyt, miksen ole kotona.
No tuo on kyllä jo tosi hc-hitautta, jos ei edes päivän tarkkuudella suunnitelmat pidä paikkaansa. Minä sanoisin seuraavana päivänä että ei nyt sovi, on muuta menoa. Eilispäivästä puhuttiin ja siihen varauduin.
Vapaa-ajalla liika aikatauluttaminen ei ole terveelllstä. Joku kompromissi tarvisi löytyä, jos haluaa eri tavalla aikaan suhtautuvien ihmisten kanssa olla tekemisissä. Itse en kestäisi jatkuvaa kellottamista. Harvoin sellaisessa suoritusmoodissa jää pohdinnoille ja oivalluksille tilaa.
Toki sovituista aikatauluista hyvä pitää kiinni ja ilmoittaa, jos tulee muutos. Ymmärrän kyllä myös säätäjiin hermostumisen. Säätäjillä voi tosiaan olla adhd tai pulaa resursseista ( raha, voimavarat) mikä aiheuttaa sen, että ajankäytön suunnittelu vaikeaa. Harvoin on tarkoituksellista kiusantekoa, saati tietoista (voi olla joku psykologinen tapa hankkia moitteita ja vahvistaa huonommuuden tunnetta).
Syyllistämällä "jahkaajia" ja "myöhästelijöitä" kertoo henkilöstä, että ajattelee itse olevansa jotenkin parempi, kun toimii vallitsevan normiajattelun mukaan.
Pitääkö sitä aina kaikkea psykologisoida.
En syyllistä jahkaajia tai myöhästelijöitä tai ajattele olevani heitä parempi.
Se jahkaaminen ja myöhästely on ihan vain helvtin ärsyttävää ja myös epäkohteliasta käytöstä!
Alue: Aihe vapaa
Minä menisin mökille silloin, kun he eivät ole siellä.