Lue keskustelun säännöt.
Hieman erikoinen aihe, mutta kaipaan näkökulmia. Heittäisitkö osin palaneen sängyn pois tässä tilanteessa?
20.10.2024 |
Asumme vanhalla sukutilalla. Kauan sitten talossa syttyi tulipalo, josta muut pelastuivat, mutta yhtä lasta ei saatu pelastettua ajoissa. Lapsi menehtyi sänkyynsä. Asia oli tietysti todella kipeä kaikille perheen jäsenille koko loppuiän.
Kuulin joskus että tilan rakennuksissa on kyseinen sänky tallella, mutta en uskonut, koska olin täällä lomaillut jo kymmeniä vuosia ja asunutkin muutaman, enkä ollut sitä koskaan nähnyt.
Tänään latoa siivotessa se löytyi. Puusänky, jossa palojälkiä, ja osa sängystä palanut kunnolla. Oli kyllä tosi koskettava hetki tajuta mitä heinien seasta löytyi. Pakko myöntää että itku pääsi. Vanhemmat ovat säästäneet lapsensa sängyn ja tässä se on, 70 vuotta myöhemmin.
Tällaisessa tilanteessa, mitä tekisit sängylle? Heittäisitkö pois, aika aikaansa kutakin ja surullisia muistoja ei kannata säästää? Vai jättäisit sen talteen, latoon, jonne lapsensa menettäneet sen aikanaan kantoivat? Perusteluja ja ajatuksia olisi hyvä kuulla, kun en tosiaan nyt tiedä mitä tehdä.
Kommentit (39)
Mua kanssa kiinnostaa. MIKSI te jotkut olette sitä mieltä että vanha osin palanut sänky pitää säilyttää? En ymmärrä. Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kanssa kiinnostaa. MIKSI te jotkut olette sitä mieltä että vanha osin palanut sänky pitää säilyttää? En ymmärrä. Ohis
Pieni kuriositeetti, osa talon/tilan historiaa, jälkipolville ihmeteltäväksi ja kun säilytystilasta ei taida olla puutetta.
Tuo yksi vastaaja ilmeisesti hävittäisi museotkin, eihän ne hänen historiaansa ole.
Tulosta, ap, tämä ketju sängyn mukaan, siinä sitä tuleville löytäjille ihmeteltävää.
Jos sängyn löytyminen on aiheuttanut sinussa tunteita, joita sinulla on tarve käsitellä, älä hävitä sänkyä vielä. Voit hävittää sen myöhemmin, kun siihen liittyvät tunteet ovat tasaantuneet, jos haluat.
Toisaalta, jos se sänky olemassaolollaan haittaa käytännön arkeasi, silloin se nyt kannattaa vähintäänkin siirtää paikkaan, missä se ei elämääsi haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos sängyn löytyminen on aiheuttanut sinussa tunteita, joita sinulla on tarve käsitellä, älä hävitä sänkyä vielä. Voit hävittää sen myöhemmin, kun siihen liittyvät tunteet ovat tasaantuneet, jos haluat.
Toisaalta, jos se sänky olemassaolollaan haittaa käytännön arkeasi, silloin se nyt kannattaa vähintäänkin siirtää paikkaan, missä se ei elämääsi haittaa.
Herätti voimakkaita tunteita jo ihan pelkkänä ajatuksena löytyessään, siinä tavallaan konkretisoitui se kaikki mitä olen tapahtumasta kuullut. Herätti mietteitä, kun ovat sängyn säilyttäneet. Mutta ahdistavan kamala tunne meni ohi. Jos nyt palaisin katsomaan sänkyä, voisivat palata, mutta ei minulla asiasta varsinaista käsiteltävää ole. Ap
Jos olisin itse tuossa tilanteessa, niin mä varmaan hävittäisin sängyn polttamalla sillä mielellä että en haluaisi tehdä sille mitään epäkunnioittavaa, mutta nyt tapahtumista on niin kauan aikaa että on jo aika unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen noi paranormaalit leffat. Jos ap nyt tuhoaisi sängyn, niin tulisiko lapsen aave heitä sitten häiriköimään....en uskaltais tehdä sängylle mitään. Kun se kerta ei tosiaan ole kenenkään tiellä. Suurempi vaiva on alkaa sitä sänkyä sieltä piilosta kantamaan ulos ja hävittämään ja sitten voi painaa huono omatuntokin siitä lopun elämää. Anna sängyn olla ja rustaa sen tarina siihen kirjeeseen.
Eikö ennemminkin olisi niin, että lapsen aave on takertunut kokemaansa traumaan, joka on sidoksissa siihen sänkyyn, ja vasta sängyn hävittäminen vapauttaa hänet siirtymään tuonpuoleiseen? (En siis oikeasti usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta katsoin juuri Dead Boy Detectives -sarjaa ja siinä kummittelu johtui siitä, että henki oli takertunut johonkin selvittämättömään asiaan maan päällä.)
Heitä helvettiin se sänky! Vanhempansa, joille aihe oli kipeä, ovat kuolleet. Annetaan jo lapsenkin levätä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä heitä pois jos tilaa on. Talon historiaa.
Jos päädyt poisheittämiseen, niin ota sängystä ainakin valokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukutila on ap:n miehen suvun kautta tullut. Ap uutena omistajana haluaa aivan ymmärrettävästi siistiä kaikki nurkat ja päästä eroon muiden ihmisten jättämästä vanhasta rojusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se ei herätä sinussa halua säästää, heittäisin pois erityisesti, jos kuolleen lähisukulaisia ei enää ole elossa. En itse haluaisi säilyttää tavaraa, joka on käyttökelvoton ja jossa joku on joskus kuollut. Tuo oli kaunis ajatus joltain kommentoijalta, että polttaa juhannuskokkona.
Vierailija kirjoitti:
Sukutila on ap:n miehen suvun kautta tullut. Ap uutena omistajana haluaa aivan ymmärrettävästi siistiä kaikki nurkat ja päästä eroon muiden ihmisten jättämästä vanhasta rojusta.
Ei ole miehen sukutila, vaan minun. Siivotaan kyllä ja roskaa on heitetty pois. Tämä vain ei ole sellainen "roska", että sen heittäminen pois olisi selvää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukutila on ap:n miehen suvun kautta tullut. Ap uutena omistajana haluaa aivan ymmärrettävästi siistiä kaikki nurkat ja päästä eroon muiden ihmisten jättämästä vanhasta rojusta.
Ei ole miehen sukutila, vaan minun. Siivotaan kyllä ja roskaa on heitetty pois. Tämä vain ei ole sellainen "roska", että sen heittäminen pois olisi selvää. Ap
No harvalle kai tuollainen roska tulee vastaan omassa kodissa. Suoraan kuolemaan, kuolemanhetkeen, liittyvä. Ja vielä lapsen. Kummallista toisilta vinoilla rojusta.
Itse säästäisin sängyn jos se vaan on mahdollista.
Jälkiviisaan vastaus: Olisin nikkaroinut sängystä arkun sille lapselle. Saa jatkaa unien katsomista.
Vierailija kirjoitti:
Jälkiviisaan vastaus: Olisin nikkaroinut sängystä arkun sille lapselle. Saa jatkaa unien katsomista.
Musta jotenkin irvokasta. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkiviisaan vastaus: Olisin nikkaroinut sängystä arkun sille lapselle. Saa jatkaa unien katsomista.
Musta jotenkin irvokasta. Hyi.
Minusta kauheampi se ehdotus että korjaisi sängyksi.
Meillä on sukutila täynnä tällaisia esineitä. Vielä naapuritkin kantaneet omiaan sekaan mummon aikana, "kun teille niin mahtuu". Viltti, jonka alla Elvi-muori nukkui ennen kun vietiin sairaalaan. Eli 1960-luvun puuvillainen peitto jonka täytteenä on kanan höyheniä. Samanmoisia tyynyjä ullakko täynnä. 1950-luvulla kuolleiden kanojen siipiä ja höyheniä, kiva, ei yhtään pölyä kerää ja tee semmoset. Siivottiin suvun talkoissa kolme siirtolavaa noita "aarteita" kaatopaikalle.
Pahin oli että yksi naapuri sitten kyseli että eihän sitä heidän "lainaksi varastoon antamaa" koinsyömää vaarin susiturkkitakkia oltu roskiin heitetty, että voivat kyllä ottaa takaisin jos ei enää mahdu olemaan. Kuule meni kaatopaikalle jo.
Antaa olla siellä missä on ollutkin. Niin tekisin.