Miksi niin moni ihminen on huonossa parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Olen eropeeheestä itse ja tiedän miten perseestä kahden kodin ramppaaminen on. Ei missään nimessä tätä omille lapsilleni.

Lusitaan ensin lapset maailmalle ja sitten eri teille.

Niin juuri. Lapsille on parempi elää tunnekylmässä ja häiriintyneessä ympäristössä kuunnellen vanhempien riitoja :)

. .

..

Ei täydellisiä suhteita olekaan ja kaikkia alkaa välillä kyllästyttää. Lapsiperhearki on rankkaa, samoin tyhjän pesän syndrooma. Jotkut eroaa, jotkut eroaa monta kertaa, jotkut jää.

Vähän sama juttu kuin työpaikan vaihto. Jotkut vaihtaa usein ja lopulta jää johonkin. Tulee ehkä ikä vastaan. Jotkut ei vaihda.

Kaikesta ihmiset narisee. Jotkut katuu, että erosi, jotkut että jäi. Kuuluu elämään. Oikeaa vastausta ei ole.

Minähän en ihanasta kodistani minnekään homeiseen vuokraslummiin lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa.

On kallista asua yksin, kun palkka on pieni eikä mitään tukia tule mistään.

No yksinhän niitä tukia saa, kun puolison tulot ei estä.

 

En saa.

Hyvä, jos te saatte.

Lue uhriutumiskommentti. Koskee sua.

 

Vastasin aloittajan kysymykseen.

Asun yksin, mitään tukia en saa mistään. Fakta.

 

Ja uliset parisuhdeketjussa, koska?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eropeeheestä itse ja tiedän miten perseestä kahden kodin ramppaaminen on. Ei missään nimessä tätä omille lapsilleni.

Lusitaan ensin lapset maailmalle ja sitten eri teille.

Niin juuri. Lapsille on parempi elää tunnekylmässä ja häiriintyneessä ympäristössä kuunnellen vanhempien riitoja :)

Tää on muuten syy mun huonolle parisuhteelle ja miehen tunnekylmyydelle sekä kommunikoimattomuudelle, hän tulee juuri tällaisesta perheestä

Itse olen huomannut, että jostain syystä naiset valitsee kumppaninsa monesti hatarin perustein. Mies saattaa olla ihan renttu, väkivaltainen ja useita naisia samaan aikaan pyörittävä. Silti naiset kelpuuttavat tällaiset parisuhteeseen. En ymmärrä.

Siis mitä ihmettä pelkäätte? että normimies hakkaa tai tappaa jos lähdette suhteesta? Mitä bodarihirmuja, epämääräisiä miesolioita oikein tapailette TE jotka pelkäätte että suhteesta lähteminen "vaarallisin" vaihe? Olisko peiliin katsomisen paikka silloin miestä valitessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaan miestäni mutta rakastan hänen isoa kullia. En vaan voi erota siitä vaikka kärsinkin muuten joka päivä .

Tekosyitä. Isoja **rpiä on vaikka kuinka tarjolla, et vaan uskalla tehdä muutosta.

SE pitäis sitte saada näkyville heti kättelyssä eli 

heti kun aletaan juttelemaan.

Voik semmosta kysyä tai pyytää näin naisena?

Näyttäisik sä mies jos kysyttäis?

Minä olen selvästi masentunut huonossa suhteessa. Se passivoi ja saa näköalattomaksi. Ehkä se on syy, etten ole vielä lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä pelkäätte? että normimies hakkaa tai tappaa jos lähdette suhteesta? Mitä bodarihirmuja, epämääräisiä miesolioita oikein tapailette TE jotka pelkäätte että suhteesta lähteminen "vaarallisin" vaihe? Olisko peiliin katsomisen paikka silloin miestä valitessa?

Ei kukaan ole liian peloissaan lähteä, on vaan kiva kun ei tarvitse olla yksin ihan koko aikaa

Vierailija kirjoitti:

Minä olen selvästi masentunut huonossa suhteessa. Se passivoi ja saa näköalattomaksi. Ehkä se on syy, etten ole vielä lähtenyt.

Mulla on toi sinkkuajoilta

Naisten hamuava alfa mies ei olekkaan pysyvää sorttia ja sitten erotaan tai ollaan alfan panoleluna kun niin kovasti halutaan pitää mies ja tehdään mitä vain

Muutos vaatii vaivaa ja on pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eroperheestä itse ja tiedän miten perseestä kahden kodin ramppaaminen on. Ei missään nimessä tätä omille lapsilleni.

Lusitaan ensin lapset maailmalle ja sitten eri teille.

Niin juuri. Lapsille on parempi elää tunnekylmässä ja häiriintyneessä ympäristössä kuunnellen vanhempien riitoja :)

Ei meillä mitään häiriintynyttä riitelyä ole. Olemme vain täysin väärät ihmiset toisillemme.

Ja kuten sanoin tiedän asian lasten vinkkelistä koska olen ollut tuollainen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä pelkäätte? että normimies hakkaa tai tappaa jos lähdette suhteesta? Mitä bodarihirmuja, epämääräisiä miesolioita oikein tapailette TE jotka pelkäätte että suhteesta lähteminen "vaarallisin" vaihe? Olisko peiliin katsomisen paikka silloin miestä valitessa?

 

Höpö höpö. Luulen, et normimies ei oo moksiskaan, jos eroaa. Haluavat vaihtelua muutaman vuoden välein viimeistään joka tapauksessa. Pettämällä tai eroamalla.

Mies ei kiinny eikä sitoudu samoin kuin nainen tunteella rakkaudellisesti.

Oma Rakas on lopulta (ihastumisen ja rakastumisen jälkeen vuosien myötä) myös ja nimenomaan Paras Ystävä, luottoihminen, tuki ja turva eli kultaakin kallimpi elämänkumppari.

Hänelle kelpaan ja Hän kelpaa minulle niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Sovintoa ja anteeksiantoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eroperheestä itse ja tiedän miten perseestä kahden kodin ramppaaminen on. Ei missään nimessä tätä omille lapsilleni.

Lusitaan ensin lapset maailmalle ja sitten eri teille.

Niin juuri. Lapsille on parempi elää tunnekylmässä ja häiriintyneessä ympäristössä kuunnellen vanhempien riitoja :)

Tuo nyt on jotain eroajien itsepetosta tuokin.

Lapsille ei ole tuossa kuin huono vaihtoehto A ja huono vaihtoehto B, ei mitään parempaa vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että jostain syystä naiset valitsee kumppaninsa monesti hatarin perustein. Mies saattaa olla ihan renttu, väkivaltainen ja useita naisia samaan aikaan pyörittävä. Silti naiset kelpuuttavat tällaiset parisuhteeseen. En ymmärrä.

Höpsislöpsis sinä ja havaintosi. Minulla oli uskollinen, juomaton ja lyömätön, harmittoman näköinen nörttimies, ahkera töissäkin. Kirjoja ja lautapelejä. Ja tunne-elämä ja itsesäätelytaidot, jotka eivät koskaan kehittyneet aikuisen ihmisen tasolle, hän ei vain kypsynyt. Jutut kuulostivat viisailta ja vakuuttavilta, mutta käytännön toteutus puuttui. Hän kontrolloi, huusi, riehui, hajotti tavaroitani ja kuvaili, mitä haluaisi tehdä minulle. Kehitteli kaikenlaisia tarinoita päässään ja sai niiden ajattelusta raivokohtauksia. Mutta, kuten sanottua, todella hyvä puhumaan, ja muut miehet kelpuuttivat kaveriksi.

Niimpä luulisi olevan kivempaa yksin