Miksi niin moni ihminen on huonossa parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Kokevat yksinäisyyden vielä huonommaksi vaihtoehdoksi.

Ei ole pakko olla yksin loppuikäänsä. 

Tosin jos on antanut nujertaa itsensä, voi luulla niin.

Minä olin yksin 6 vuotta koska halusin. Sitten lähdin ihmisten joukkoon ja törmäsin nykyiseen mieheeni.

Olen yrittänyt erota kolme kertaa, mutta masennun ja elämäni tuntuu tyhjältä ilman seurustelua. Tulee ikävä ja sitten teemme sovinnon.

Eli

Pelkuruuden takia

Kädettömyyden takia (raha-asiat rempallaan)

Aloitekyvyttömyyden takia.

Ootteko ylpeitä itsestänne? Onko oikeasti niin, että keksitte tekosyitä elämänmuutoksen esteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kokevat yksinäisyyden vielä huonommaksi vaihtoehdoksi.

Tämä saattanee pitää paikkansa Toisaalta itse en ole eläessäni ollut pidemmässä parisuhteessa; esimerkiksi niin, että olisin asunut kumppanini kanssa yhdessä, saman katon alla. Tietosiesti yritän pitää ihmissuhteistani huolta, jotta en ajatuisi ja päätyisi yksinäiseksi. Tiedän olevani liian heikko, että voisin elää pidempiä aikoja (= vuosia) erakkona. Kokisin itseni varmasti yksinäiseksi, jos eläisin huonossa parisuhteessa, jossa olsin olisin tosielle kuin ilmaa, enkä oikeastaan sitäkään, Toiisin kuin nyt asuessani ja eläessäni yksin - On vahinko, etteivät kaikki tiedosta mitä eroa on elää ja olla jne yksin vs. mitä se on tai saattaa olla silloin kun on todella yksinäinen.(...) 

Vihaan miestäni mutta rakastan hänen isoa kullia. En vaan voi erota siitä vaikka kärsinkin muuten joka päivä .

Ehkä se on joillekin oikea ratkaisu

Olen eropeeheestä itse ja tiedän miten perseestä kahden kodin ramppaaminen on. Ei missään nimessä tätä omille lapsilleni.

Lusitaan ensin lapset maailmalle ja sitten eri teille.

Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen, ainakaan evät turhaan eroa 👍

Riippuu tietysti miten huonosta suhteesta puhutaan

Usko, toivo ja rakkaus. Uskoo ja toivoo, että asiat voisi mennä parempaan ja rakastaa sitä ihmistä vaikka usein asiat onkin ihan perseestä.

Ei se vaihtamalla parane

Tottumus on toinen luonto.

Henkisten traumojen takia ei pysty erota

Vierailija kirjoitti:

Vihaan miestäni mutta rakastan hänen isoa kullia. En vaan voi erota siitä vaikka kärsinkin muuten joka päivä .

Tekosyitä. Isoja **rpiä on vaikka kuinka tarjolla, et vaan uskalla tehdä muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Eli

Pelkuruuden takia

Kädettömyyden takia (raha-asiat rempallaan)

Aloitekyvyttömyyden takia.

Ootteko ylpeitä itsestänne? Onko oikeasti niin, että keksitte tekosyitä elämänmuutoksen esteeksi.

Sinäpä se reilu tyyppi olet. Joku voi oikeasti tykätä olla elossa ja yhtenä kappaleena, jos se on sitä pelkuruutta niin voi voi. Huono suhde lisäksi sabotoi muut ihmissuhteet, pilaa henkilökohtaisen talouden, terveyden ja sitä myötä muut voimavarat. Sitten, kun on päässyt yksin ulos, kuiville ja toipumaan, muiden asenteet ovat täsmälleen tuota yllä olevaa. En ole erityisesti katkeroitunut enkä mitenkään inhoa koko toista sukupuolta, mutta tuskin muutan kenenkään kanssa asumaan enää ikinä, kun sitten jos ongelmia jossain vaiheessa ilmenee, yksin niiden kanssa saa pärjätä. Sinulta en edes kysy, oletko ylpeä, kun aivan ilmeisesti olet, hyvin hyvin ylpeä.

Deittimarkkinoilla on aika vaikeeta nykyään

Liittyisköhän kasvavat mielenterveysongelmat siihen

Vierailija kirjoitti:

Ei se vaihtamalla parane

Anteeksi, mutta paranee ihan helvetin paljon. Eroa on kuin yöllä ja päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Liittyisköhän kasvavat mielenterveysongelmat siihen

Ja erotausta

Vierailija kirjoitti:

Tämän minäkin haluaisin tietää. Ja jos on ongelmia parisuhteessa, miksei niitä yritetä lähteä korjaamaan? Eli nostettaisiin kissa pöydälle, käytäisiin vaikka pari kertaa pariterapiassakin, ei sellainen niin paljon maksa. Joidenkin tilastojen mukaan ihmiset menevät pariterapiaan vasta 7v jälkeen ongelmien kuluttua, eli liian myöhään. Ja jos ei haluta parantaa suhdetta, miksi siihen tyydytään?

Ne varmaan keräävät rohkeutta lähteä siitä suhteesta tai ovat kahden vaiheilla.

Pelkäävät olla yksin