Kuinka pian hääpäivän jälkeen tajusit, että tuli tehtyä virhevalinta?

Vierailija kirjoitti:

Hääyönä. Panin tuoretta vaimoani perseeseen ja meno oli vauhdikasta muutenkin..sängyn runko pamahti poikki ja päädyimme lattialle nauramaan ja jatkamaan. Silloin tajusin, että se halpa sänky ei ollut oikea valinta pidemmän päälle.

Oliko vaimolla karvainen perse? 

Vastaus tuohon on, koska et tiedä mistään muusta mitään. Kaikkien kantsis ottaa heti se eka.

Vierailija kirjoitti:

Mikä määritellään liian lyhyeksi seurusteluksi ennen naimisiinmenoa? Mielipiteitä?

En ole naimisissa enkä ole koskaan ollutkaan mutta sanon tähän että on mahdotonta määrittää mitään tiettyä aikaa. Paljon on pareja jotka ovat alle vuoden jälkeen menneet naimisiin ja olleet yhdessä vuosikymmeniä, ja vastaavasti on niitä jotka ovat seurustelleet pidempään ja häiden jälkeen eronneet lähes heti.

Jo alttarilla.

Ennen häitä, jo alttarilla...Yhyy...kannattais joskus kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu tekemisistään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen häitä, jo alttarilla...Yhyy...kannattais joskus kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu tekemisistään.

Niin sitten kun oot mennyt tällaisen ihmisen kanssa naimisiin, niin siitä ei niin vaan lähdetäkään. Vaatii kauheasti henkistä kanttia. Eikä kaikki pysty lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan parin vuoden naimisissaolon jälkeen. Yhteisiä vuosia 10, naimisissa 7, puoliväkisin jo huonontuneeseen suhteeseen tehtiin toinen lapsi. Menin naimisiin 23-vuotiaana, eli turhan nuorena.

Ei ikää voi syyttää. Vaikka olisi ikää ja olisi yhdessä kuinka kauan ennen avioitumista, liitto voi silti päättyä eroon. Toisaalta voi mennä ihan hyvin, vaikka olisi nuori ja nopea käänteissään. Itse olen vieläkin yhdessä puolisoni kanssa. Olin 20, kun rupesimme yhdessä olemaan. Lapsetkin oli tehty jo ennen kuin olin 27. Nyt on oltu yhdessä jo 34 vuotta. Välillä tuntuu, että se on ihan mystistä, että jokin liitto säilyy ja toinen ei. Teet niin tai näin, voit päätyä joko kestävään tai päättyvään liittoon.

 

Jep. Ja jos kumpikaan ei kadu lasta, niin voi olla että ei parempaa kumppania olisi riittävän pian tai koskaan löytynyt perheen perustamiseen.

Tajusin onneksi jo ennen avioliittoa, viimeistään kihlautumisen jälkeen. Lopetin suhteen, vaikka oli tosi vaikea, mutta ehdottomasti oikea päätös. Väistin luodin siinä mielessä, ettemme menneet naimisiin. Muuten sain kyllä ihan riittävästi kärsiä ex-sulhon takia vielä suhteen päättymisen jälkeen.

Oikeastaan jo samana iltana, varmemmin seuraavien kuukausien aikana. Onneksi siitä liitosta ei lapsia tullut. 

Ei olla menty naimisiin. Tutustuttiin liki kolmekymppisinä ja tehtiin lapsi aika nopeasti. No, viimekeväänä syvennettiin suhdetta ottamalla asuntolaina omakotitaloon. Hyvä mies on ja hyvä isä lapselle. Yhdessä ollaan oltu 6 vuotta. Ollaan pohdittu naimisiinmenoa, mutta kummallakin pelottaa että mitä jos suhde menee huonoksi sen myötä. Lähipiirissä on nimittäin käynyt niin muutamalle kaverille.

Vierailija kirjoitti:

Ei olla menty naimisiin. Tutustuttiin liki kolmekymppisinä ja tehtiin lapsi aika nopeasti. No, viimekeväänä syvennettiin suhdetta ottamalla asuntolaina omakotitaloon. Hyvä mies on ja hyvä isä lapselle. Yhdessä ollaan oltu 6 vuotta. Ollaan pohdittu naimisiinmenoa, mutta kummallakin pelottaa että mitä jos suhde menee huonoksi sen myötä. Lähipiirissä on nimittäin käynyt niin muutamalle kaverille.

Mahtaako naimisiinmeno olla oikeasti syy kaverien parisuhteen huonontumiselle, vai ihan sattumaa vain? Jotenkin en keksi yhtään syytä, miksi naimisiinmeno huonontaisi suhdetta, jos jo muutenkin ollaan kuin aviopari. Lapsi, omakotitalo ja asuntolaina, miten naimisiin meno voisi suhdetta tuosta enää vakavoittaa?