Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pian hääpäivän jälkeen tajusit, että tuli tehtyä virhevalinta?
19.10.2024 |
Itse ymmärsin sen noin vuoden kuluttua, mutta siinä vaiheessa vaimo oli jo raskaana ja lapsi tulossa. Sinniteltiin silti vielä 7 vuotta yhdessä. En voinut jättää vaimoa ja pientä lasta. Hyviäkin aikoja toki oli ja arvostin vaimoani kuitenkin ihmisenä palajon. Lopulta erottiin yhteisymmärryksessä ja yhteishuoltajuus on sujunut.
Lessons learninä sanoisin, että mentiin naimisiin ja hankittiin lapsi liian lyhyen seurustelun jälkeen. Vaimolla olisi ollut aikaa, mutta itse olin liki 10 vuotta vanhempi.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä tajunnut.
Sama, Hopeahääpäivä on ensi vuonna.
Lapsi ei varmaan kuitenkaan ollut virhevalinta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä tajunnut.
Sama, Hopeahääpäivä on ensi vuonna.
Hienoa! Onnistuitte minua paremmin. T:ap
Tajusin jollain tasolla jo ennen hääpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan parin vuoden naimisissaolon jälkeen. Yhteisiä vuosia 10, naimisissa 7, puoliväkisin jo huonontuneeseen suhteeseen tehtiin toinen lapsi. Menin naimisiin 23-vuotiaana, eli turhan nuorena.
Mentiin nuorena, 19-v ja 21-v naimisiin puolen vuoden seurustelun jälkeen, mutta en vieläkään kadu yhtään, päinvastoin, paremmaksi muuttuu. Ensi vuonna kultahääpäivä. Lapsia ja lapsenlapsiakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuukausi meni eikä kakkosta ollut vieläkään herunut. Sitten iski epäilys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tiesin sen jo ennen häitä.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin jollain tasolla jo ennen hääpäivää.
Sama. Toisella kierroksella olinkin sitten paljon varovaisempi, eikä sitä olekaan tarvinnut katua kertaakaan 20 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan parin vuoden naimisissaolon jälkeen. Yhteisiä vuosia 10, naimisissa 7, puoliväkisin jo huonontuneeseen suhteeseen tehtiin toinen lapsi. Menin naimisiin 23-vuotiaana, eli turhan nuorena.
Ei ikää voi syyttää. Vaikka olisi ikää ja olisi yhdessä kuinka kauan ennen avioitumista, liitto voi silti päättyä eroon. Toisaalta voi mennä ihan hyvin, vaikka olisi nuori ja nopea käänteissään. Itse olen vieläkin yhdessä puolisoni kanssa. Olin 20, kun rupesimme yhdessä olemaan. Lapsetkin oli tehty jo ennen kuin olin 27. Nyt on oltu yhdessä jo 34 vuotta. Välillä tuntuu, että se on ihan mystistä, että jokin liitto säilyy ja toinen ei. Teet niin tai näin, voit päätyä joko kestävään tai päättyvään liittoon.
Vierailija kirjoitti:
Kuukausi meni eikä kakkosta ollut vieläkään herunut. Sitten iski epäilys.
kakkosia on maailma täys, nenästä kiinni ja sekaan vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari viikkoa ennen häitä, kun mies muuttui takaisin itsekkääksi huutajaksi.
laitoin stressin piikkiin.
Hän ei vuosiin huutanut mulle. Kun alettiin seurustella, sanoin, että mulle ei raivota kun raivosi pari kertaa. Lopetti sen.
Sitten naimisiin menon jälkeen siitä onkin tullut uusi normaali että mulle saa huutaa koska hänellä on syy, esim se etten tajua jotain. tai kysyn uudestaan, kysyn asiaa mikä ei mulle kuulu .. Ja ihan arkisissa tilanteissa. Mä olen alkanut jo epäillä onko mun käsityskyvyssä vikaa kun mielestäni hän huutaa ja se ei ole normaalia. Mut se on niin yleistä jo
ja tuntuu et aistii tän mitä mä tunnen, ei voi lopettaa huutamista, huutaa lisää, mä olen onnettomampi, täytyy yrittää piilottaa se , hän vaistoaa, huutaa.. siis tällainen kierre. Ja olen puhunut hänelle mutta hän ei voi kuulema itselleen mitään, ennen oli pahempi ihminen, häntä vaan ottaa niin kovasti päähän. Tai sitten ei keskustella ollenkaan kun hän kokee että mä yritän rajoittaa häntä.
Vuosi oltu naimisissa
Lusikat jakoon -on ihan tunnettu sanonta
Mikä määritellään liian lyhyeksi seurusteluksi ennen naimisiinmenoa? Mielipiteitä?
Vierailija kirjoitti:
Pari viikkoa ennen häitä, kun mies muuttui takaisin itsekkääksi huutajaksi.
laitoin stressin piikkiin.
Hän ei vuosiin huutanut mulle. Kun alettiin seurustella, sanoin, että mulle ei raivota kun raivosi pari kertaa. Lopetti sen.
Sitten naimisiin menon jälkeen siitä onkin tullut uusi normaali että mulle saa huutaa koska hänellä on syy, esim se etten tajua jotain. tai kysyn uudestaan, kysyn asiaa mikä ei mulle kuulu .. Ja ihan arkisissa tilanteissa. Mä olen alkanut jo epäillä onko mun käsityskyvyssä vikaa kun mielestäni hän huutaa ja se ei ole normaalia. Mut se on niin yleistä jo
ja tuntuu et aistii tän mitä mä tunnen, ei voi lopettaa huutamista, huutaa lisää, mä olen onnettomampi, täytyy yrittää piilottaa se , hän vaistoaa, huutaa.. siis tällainen kierre. Ja olen puhunut hänelle mutta hän ei voi kuulema itselleen mitään, ennen oli pahempi ihminen, häntä vaan ottaa niin kovast
Eroa. Se on tottakai iso ja rankka päätös, mutta usko mua kun sanon että se kannattaa ja tekee sinut ajan myötä onnellisemmaksi. Sulla on vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä tuollaiseen onnettomaan suhteeseen ja alistumiseen. On olemassa paljon ihmisiä, joiden kanssa on mahdollisuus tasavertaiseen parisuhteeseen ja onnellisuuteen. Olet arvokas ja hyvä. Lähde pois.
M44
Tahdon jälkeen.