Lyrica, kokemuksia?

Alkukesästä olin kärsinyt jo jonkin aikaa aivan järkyttävästä uupumuksesta (tärisin, näkö ei toiminut kunnolla) ja kaiken päälle mies jonka kanssa olimme keskustelleet avioliitosta ja perheen perustamisesta vain jätti. Sydänsuru ja uupumus oli niin vahva yhdistelmä että päädyin osastolle. Siellä mulla aloitettiin Lito, mutta vielä näin kuukausien päästäkin tuntuu että se on ihan yhtä tyhjän kanssa.

Nyt lääkäri ehdotti että aloitetaan Lyrica, se on kuulemma oikein hyvin siedetty lääke ja tarkoitettu presiis siihen diagnoosiin jonka olen saanut. Aloitusannos on pieni (75mg), ja ensimmäisellä kerralla kun otin lääkkeen, se tuntui aivan valtavan hyvältä. Se kokolailla fyysinen tuska hellitti, ahdistus lähti, kuulin omia ajatuksiani ja huonosta jalastakin lähti särky. Sain tehtyä asioita: koti on siisti, koira pääsi pidemmälle lenkille kuin aikoihin, treenasin kunnolla, aloitin uuden projektin jne. kunnes vaikutus lopulta lakkasi. Illalla otin toisen lääkkeen ja nukuin makeasti, varmaan hymyillen ja kuolaten.

Odotin oikein että saan ottaa lääkkeen seuraavana päivänä ja TEHDÄ ASIOITA. Sellaiseksi on elämä mennyt, olen kivun runtelema zombi jolle kaikki on haasteellista. Teen silti velvoittavat asiat mutta on se ihan tolkuttoman ihanaa kun ne voi tehdä ilman että joku peto raatelee sisuskaluja.

Pettymys oli suuri kun lääkkeen otettuani mitään ei tapahtunut. Vähän heitehuimausta ja siinä kaikki.

Sanoin asiasta lääkärille ja hän tuplasi annoksen. Se ei ole auttanut, olo on vain välillä kuin olisi pikku hiprakassa mutta muutoin sama kuin vetelisi sokerikapseleita. Tuntuu että enemmän haittaa kuin lisää toimintakykyä. Lääkäri varmaan haluaa vielä vaan nostella tätä kun kerron tilanteen, mutta en kyllä taida suostua. Jääkö näihin fyysisesti koukkuun ja onko toleranssin nouseminen näin nopeasti normaalia?

Luulin jo hetken että löysin ratkaisun kaikkeen apteekin hyllyltä mutta pettymys on suuri.