Tappaisin itseni jos lapsestani tulisi amis

Komppaan sua ap!

:(



Toivottavasti kasvat hieman, ja lapsesi saa kasvaa sellaiseksi kuin on.

Minun mies on amis ja työ on kivaa ja palkka n. 2600e/kk. Itseäni harmittaa kun menin lukioon ja jäi amis käymättä. Nyt olen insinööri, mutta olisin sitä mielummin amis pohjalta.

tuo lestadiolaisliikkeet, kun sekin on näitä ikuisuusaloituksia ja sekin ponnahti nyt taas ilmoille...

tuntisin itseni epäonnistuneeksi kasvattajaksi, mutta en tappas itseeni.

Tulevaisuudessa kansainvälisyys on valttia.

Minunkin mieheni käynyt aikoinaan amiksen (ihan vain toisen asteen, 3-vuotisen tutkinnon), ja nyt oma yritys ja itsellä vuositulot reilut 130 000euroa. Joten näin huonosti hänelläkin menee, kun joutuu tekemään itselleen mieluista työtä.



Olisi siis kannattanut hänenkin mennä yliopistoon, ja saada kunnon koulutus ja työ. ;)



(Kummaa että hänen palvelunsa kuitenkin kelpaa akateemisesti koulutetuille... kun he taas eivät osaa tehdä niitä hommia itse. Outoa.)

Meidän tyttö menee amikseen, koska tietää, mille alalle tahtoo. Hänen koulutuksensa ei suinkaan tule pysähtymään amikseen. Amiksessa hän käyttää aikansa järkevämmin kuin lukiossa, jossa ei ole mahdollista valmentautua mitenkään hänen tulevan oppilaitoksensa pääsykokeisiin.

Kertoo ehkä jotain lapsellisuudestasi?????????

Esimerkiksi lukiolaiset eivät oikein tunnu oppivan arvostamaan muuta kuin tiedekorkeakoulututkintoa. Jos yrittää puhua muista mahdollisuuksista, näkee jo ilmeistä, että ohi menee ja kaukaa. Ja monella sitten pettymyksiä edessä, joko sen takia ettei pääse yliopistoon tai se ei ole ollenkaan vastaa odotuksia. Amiksesta saa hyviä, käytännöllisiä tutkintoja nopeasti, pääsee tavalliseen elämään paljon nuorempana kiinni, ja amistuttavat ja -ystävät eivät ole ollenkaan huonompia tai ' tyhmempiä' kuin korkeakoulutetut. Itse olen korkeakoulutettu, ja usein harmittelen epäjärkeviä valintojani, kun olen kuitenkin käytännönläheinen ihminen.

Sais sentään heti ammatin, eikä hukkais 3 vuotta johonkin muka sivistävään. JA olis edelleen tuuliajolla.



Kyllä amikseen menee ne jotka tietää mitä haluaa ja lukioon, jotka vain äipän helmoissa haahuilee ja siltikään eivät tiedä mitään!!

Ap on oikeilla linjoilla.

Parempi iso kala pienessä lammikossa kuin pieni kala isossa lammikossa.

Käypä viikkokin amiskalla, huomaat ettei siellä lahjaton pärjää viikkoakaan. Siellä oppii myös sen käytännön suorituksen, toisin kuin AP:n kaltainen kirjaviisas (ilmeisesti) osaa vain teorian, mutta tosielämässä menee sormi suuhun...

Ei siitä mihinkään pääse..

Eikä siellä yleissivistystäkään liiemmin saa. Mutta jos tietää mitä haluaa isona tehdä, kyllä ammattikoulu kannattaa.

kävin lukion ohella myös amiksen?? Sanoisin kyllä, että amiksesta sain jotain tarpeellista, toisin kun lukiosta.. Ikinä en olis jaksanu pelkkää lukion lukemista ja sen jälkeen on aina pakko opiskella myös jotain muuta, että saa töitä ym.

T: ap

Nykyisin lukioon menee 60 prosenttia ikäluokasta. Tämä tarkoittaa sitä, että joukossa on paljon oppilaita, joiden päästötodistuksen keskiarvo on saattanut olla noin 7,0. Se ei tosiaankaan ole kovin hyvä. Sen sijaan ammattikoulun joillekin kursseille, kuten vaikkapa parturi-kampaajaksi, on niin kova tunku, että keskiarvoraja on korkealla. Moni hyvinkin älykäs oppilaani on ysin jälkeen suunnistanut ammattikouluun: heillä on ollut selkeä käsitys, mihin ammattiin haluavat, ja myös tieto siitä, että mikäli kiinnostus pidempään opiskeluun herää, mitään portteja ei ole suljettu siksi, että lukion sijaan on valinnut ammattikoulun.

Kun kävin ammattikorkeakoulua, ryhmässäni oli sekä ns. amis- että ylioppilaspohjaisia opiskelijoita. Ne, ketkä istuivat kerta toisensa jälkeen uusintatenteissä, olivat nimenomaan niitä paljon kehuttuja ylioppilaita.

Kaikenkukkuraksi kävi lopulta niin että PUOLET eivät valmistuneet ollenkaan näistä ylioppilaista. Ja sen verran olin puheissa joka päivä että syynä ei todellakaan ollut työn teko tms. Syynä oli vain ja ainoastaan osaamattomuus. Eli eivät läpäisseet tenttejä. Monella oli ongelmana matematiikka!



Pakko kertoa että eräskin lukion käynyt tyttö oli menossa KAHDEKSATTA kertaa uusimaan saman aineen tenttiä.

Ja tämä tarina on tosi. Itselläni kun ei ole ollut ennakkoluuloja lukion käyneitä kohtaan eikä muitakaan kohtaan niin olinpahan vai kuin puulla päähän lyöty.

Paitsi, että amk-tutkintokaan ei kelpaa mun isukille. Tosi inhottavaa sanella, mitä oma lapsi saa ja ei saa tehdä aikuisena. Eläkää omaa elämäänne!



Itse olen päättänyt, että omat lapset saavat kouluttautua just siihen suuntaan mikä kiinnostaa. Ja jos huomaa valinneensa väärin, voi aina yrittää uudelleen.



Turhauttavaa tässä graduvaiheessa huomata, et oma kiinnostus kohdistuu täysin eri suunnalle, kuin mitä on opiskellut. Olenkin harkinnut ammattikorkeakoulu- tai ammattiopintoja, mutta jaksaako niitä enää tähän viiden vuoden yliopistoputken perään. No, ehkä myöhemmin.



Kyllä vanhempien pitäis ennemmin rohkaista lasta löytämään oma alansa, eikä tuomita niin kuin ap.