Haluatko, että lapsesi muuttaa omilleen täysi-ikäisenä?

Muuttaa sitten kun pärjää.

Mun puolesta ei ole kiirettä, mutta toki jos itse haluaa, niin sitten. Olisi hyvä olla ainakin opinnot vauhdissa ja talous sellaisella mallilla, että pärjää. Kotona asuessa voi helpommin säästää tulevan varalle.

Oman tahdin mukaan sitten kun kokee olevansa valmis. Kuopus muutti heti lukion jälkeen opiskelujen alkaessa, esikoinen asuu vielä kotona. 

Aika harvalla on edes lukio tai ammattikoulu loppu, kun täyttää 18. Itse muutin kotoa armeijan jälkeen 20-vuotiaana.

Ei mikään pakko ole muuttaa, varsinkin jos taloudellisesti joutuisi hyvin tiukille. Helpompi täällä sitten avustaa ruokien ja asumisen kanssa. Itse muutin vasta reilusti päälle parikymppisenä, mutta osallistuin kotitöihin, opiskelin ja kävin töissä. Ehkä se sama on vaatimuksena omalle lapselle, en alkaisi rahoittamaan elämää ellei ole pyrkimyksiä eteenpäin. 

Tyttäret muuttivat 19v:nä ja poika 20v armeijan jälkeen. Kaikki opiskelujen perässä

Aloin valmistaa lapsiani siihen että muuttavat omaan kotiin sitten kun lukio on käyty. Ja niin he tekivätkin.

En oikeastaan ja kotona saa asua niin kauan kuin haluaa, eihän se muuten olisi koti.

Lapsi muuttaa kun käy liian suureksi rasitteeksi tai turvallisuusriskiksi. Joskus jo kauan ennen täysi-ikäistymistään, riippuen olosuhteista

Nuoria pitää auttaa asunnon saannissa ja muussa. Ei se taivaalta tipu. Ellei ole tosi itsenäinen nuori joka tuntee kaikki asiat.

En haluaisi. Olisin todella tyytyväinen mikäli hän haluaisi että lohkaistaan tontista pala ja rakennetaan hänelle oma talo. Tietenkin lapseni saa muuttaa mihin vain hän itse haluaa.

Mieluiten sitten, kun on opiskellut ja saanut työpaikan. Ei minulla ole kiire heittää lastani yhteiskunnan elätiksi, jos ei ole pakko. Nyt opiskelee samassa kaupungissa missä asumme ja on hakemassa töitä heti kun valmistuu. Kys. alalle on lähes varmaa työllistyä.

Molemmat muuttivat opiskelemaan toiselle paikkakunnalle 20- vuotiaina. Jos olisivat kotikaupunkiin jääneet opiskelemaan, olisivat asuneet opiskeluajan kotona. 

Molemmat lapseni ovat muuttaneet omasta halustaan ja opiskelupaikkojen takia.

Poika kävi ensin armeijan, palasi kotiin ja kohta lähti taas. Vuokrasivat kaverinsa kanssa kämpän kun opinnot alkoivat.  Siitä sitten vähitellen ihan omaan elämään. Nyt avovaimo, työ eräällä kunnalla sekä pieni oma firma sivutöinä jossa myös avovaimo työskentelee.

Tytär lähti 18-vuotiaana opiskelemaan eikä sen jälkeen ole kotiin palannut.  Valmistui, sai hyvän työpaikan.  21-vuotiaana tapasi ensimmäisen oikean poikaystävän, sitä ennen pelkkää tapailua.  Vuoden seurustelivat ja sitten muuttivat yhteen.  Ostivat asunnon ja nyt viime kesänä naimisiin.

Yhdessä oloa heillä nyt yhteensä 11 vuotta. 

Kotoa ei pois ajettu mutta omasta halustaan lähtivät. Olen molempia tukenut melko paljon alkuaikoina kunnes pääsivät jaloilleen.  Hienosti ovat pärjänneet. Minä elelen vapaana kuin taivaan lintu! :)

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi. Olisin todella tyytyväinen mikäli hän haluaisi että lohkaistaan tontista pala ja rakennetaan hänelle oma talo. Tietenkin lapseni saa muuttaa mihin vain hän itse haluaa.

Vähissä taitaa olla nuoret, jotka haluavat asua samalla tontilla vanhempiensa kanssa, vaikka oltaisiin miten hyvissä väleissä.

itse lähdin 15v kotoa 150km päähän töihin.oma penska lähti 16v pois töihin kun koulut eivät kiinnostaneet hänelläkään.

Jos haluatte, niin opettakaa lapsillenne miten yksin pärjätään.

Muutti pois koska oli pakko. Mä muutin pienempään asuntoon.

Tunnen erään yli 70-vuotiaan miehen, joka ei ole koko elämänsä aikana muuttanut. Vanhemmista on toinen kuoli kun hän oli vähän päälle parikymppinen ja toinen muutti vähän matkan päähän pienempään taloon.

En. Haluan, että asuvat mahdollisimman kauan kotona. Paras olisi tilanne, jossa voisivat säästää kesätyörahat omaan pesämunaan. 

Itselläni oli kiire pois kotoa. Siitä ei hyötynyt mitenkään. 

T: Tuntematon