Lue keskustelun säännöt.
Helpottaako pahoinvointi toisessa raskaudessa?
16.02.2007 |
Ekassa mulla oksentelua 3 kuukautta ja aivan hillittömän tajuttoman uskomattoman paha olo.... Uskaltaako tässä toista edes lähteä yrittämään? Kokemuksia?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisessä raskaudessa voin huonosti viikot 7-15 ja toisessa raskaudessa viikot 6-14 eli aika samanlaista oli se.
Ykkösessä loppui aikaisemmin (vk 10, nyt alkaa helpottaa vk 13). Tosin mitään järkyttävää ei ole ollut kummasakaan.
Tuttu, joka joutui tippaan ykköstä odottaessaan kävi saman läpi kakkosen kanssa.
Tässä kolmannessa sitten saan kokea tätä paljonmainostettua pahoinvointiakin. En usko, että mitään sääntöä on.
Ekasta ykäsin viikot 5-19, tokasta 7-20. Lopputulos oli kuitenkin hyvä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ainakin mulla eka raskaus oli siinä mielessä helpoin, vaikka oksensinkin aamuin, illoin. Toka ja kolmas olivat vielä pahempia, mikään ei pysynyt sisällä kolmeen kuukauteen. Tosin ensimmäinen lapsi oli poika ja kaksi nuorinta tyttöjä, en tiedä sitten onko sillä mitään tekemistä asian kanssa.
Oletteko muut huomanneet samanlaisia eroja tyttö- ja poikaraskauksissa?
taas työkyvytön ties miten kauan, jos pahoinvointi on samanlaista. tuo kolmen kuukauden ällötys oli elämäni hirveimpiä kokemuksia. Miten voikaan ihmisen hajuaistikin yhtäkkiä muuttua satakertaiseksi... terv. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoista odottessa pahoinvointi (fyysinen sekä henkinen) oli aivan järkyttävää ensimmäiset 3kk. Oksensin 24/7 ja jouduin sairaslomalle siksi ajaksi. Elämä oli yhtä itkua ja oksentelua. Olo oli niin masentunut, että suihkuun menokin kesti aina viikon, kun oikein skarppasin itseäni siihen. Muuten istuin vain siinä samassa pyjamassa aamusta iltaan ja itkin (ja juoksin vessan ja sängyn väliä.)
Mikään ei pysynyt sisällä jne... siis oiken pahimman luokan pahoinvointia.
Onneksi se loppui rv15, ja loppu aika oli kuin ruusuilla tanssimista (ei mitään oireita tai kipuja, ei mitään), ja synnytyskin on todella helppo ja nopea. :)
Pelkäsin kuollakseni ajatusta toisesta raskaudesta, sillä minulle jäi kammo siitä pahoinvoinnista. Mutta kaikki sanoi " toisessa raskaudessa se on aina helpompaa..." Ja mitä vielä!!!
Se oli 10x pahempaa!!!
Pahaolo meni niin pahaksi, että oksensin koko ajan (siis refleksi oli koko ajan päällä vaikka maha oli tyhjä jne.) ja kunto oli niin huono että menetin vähän väliä tajun. Lopulta jouduin sairaalaan tiputukseen, ja kärsin sielläjärkyttävää oloani taas sinne rv15 asti. Mikään ei pysynyt sisällä, ja oksensin ihan koko ajan yötkin läpeensä. :(
Ja se henkinen pahaolo!!! Minulla oli niin voimakkaat itsetuhoiset ajatukset, ettei tosikaan. Pelkäsin jo itseäni. Itkin vain ja rukoilin, että raskaus keskeytetään, niin paljon vihasin sitä.
Ehkä se henkinen pahaolo oli vielä pahempi kuin fyysinen.
Halusin vain kuolla.
(Järkyttävää aikaa, kun esikoinen ei saanut mitään kontaktia äitiinsä tänä aikana. Elin ihan pimennossa tuon ajan.)
Mutta sitten taas pahaolo loppui kuin seinään rv15, ja loppu aika oli taas ihan super helppoa ja synnytys. :)
Mutta kolmatta kertaa en raskaaksi tule! Sitä alkupahoinvointia en halua kokea enää ikinä uudestaan. Minä ihan oikeasti pelkään sitä.
ahdistusta, toivottomuutta. Niin kuin pahimman luokan PMS kolme ekaa kuukautta. Olin täysin edesvastuuttomassa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin kummatkin lapset tyttöjä! :)
Noh, itse en tuohon usko, mutta jos paikkaansa pitäisi, niin silloin minulla olisi pitänyt olla ensimmäisessä raskaudessa mahassa ilm. kolmostytöt, ja toisessa vitostytöt. ;D
Mutta vakavasti puhuttaessa; pahoinvointi oli tosiaan niin paha, että mies kävi " piuhojen poikkaisussa" toisen lapsen syntymän jälkeen.
Niin varmaa on, ettei kolmatta raskautta tule (ellei joku suostu vuokraamaan kohtuaan. Minä kyllä voin synnyttää XD.)
oli lievempää toi pahoinvointi.