Kertokaa mikä ärsyttää tällä hetkellä eniten?

Naapurit

Vierailija kirjoitti:

Se että ostin tutulle lahjaksi arvan ja se tarvitsee voiton lunastaakseen mun veikkaus korttia eli mut mukaan 🙈

Lainaa korttiasi?

Krooniset kivut.

Vierailija kirjoitti:

Se että ostin tutulle lahjaksi arvan ja se tarvitsee voiton lunastaakseen mun veikkaus korttia eli mut mukaan 🙈

Koskaan ei saa ostaa arpoja lahjaksi! Itse ostan vain äidilleni, koska hänen voittonsa ei harmittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tänään ärsyynnyin terveyskeskuksen aggressiiviseen narkkariin. Siinä missä "yleisellä tasolla" toki olen empaattinen päihdeongelmaisia kohtaan ja ymmärrän heidän ongelmiaan, jos ikinä joudun kohtaamaan narkkareita YKSILÖINÄ niin kyllä ärsyynnyn / pelästyn / ahdistun. Tiedostan ristiriidan.

Ja sitten toki ärsyynnyin siitä että ärsyynnyin mutta minkäs teet. Oma traumatausta vaikuttaa siihen että pelkään epävakaita ihmisiä joten kierrän narkkarit kaukaa etten triggeröidy. Sitten ärsyttää jos joutuu istumaan odotustilassa jossa elämöivää narkkaria ei vaan VOI paeta mihinkään. 

Tuosta ei tarvitse potea huonoa omatuntoa. Suurin osa inhoaa n*rkkeja eikä halua heitä lähelleen. Itse myös inhoan tuota porukkaa. Olen sitä mieltä, että maksimissaan kaksi vieroitushoitoa veronmaksajien piikkiin. Jos noista ei ole apua, niin se on voi voi. Ja kannatan tuolle porukalle myös piuhojen poikki laittoa, jotta eivät pääsisi lisääntymään. Jokainen lapsi kun ansaitsee turvallisen perhe-elämän.

Aikuiset ihmiset jotka ovat tunkemassa heti junaan poisjäävien yli kun ovet avautuvat, ihan kuin olisivat ensimmäistä kertaa junaa käyttämässä. Jos juna pysähtyy asemalle hitaasti niin tietenkin näiden on pakko siirtyä mukana varta vasten suoraan ovien eteen aaaaaaaa

Että post-covid väsymys ei vaan lopu! Puoli vuotta olen ollut raato, 50% entisestä itsestäni. 😑

Näin tänään vahingossa naamani kaupungilla jossain katupeilissä. Masentava näky. Kalpea, uurteinen naama roikkui kuin vanhan lehmän utareet. Olen huomaamattani vanhentunut lyhyessä ajassa, stressin takia. Ei ihme, että olen näkymätön mummo. Eikä tämä paremmaksi muutu.

Banaanikärpäset, täysillä ohi päristelevät mopopojat ja koiran omistajat, jotka eivät kerää lemmikkiensä jätöksiä.

Taustoja yhtään sen enempää avaamatta olen ajautunut määräaikaisten työsuhteiden kierteeseen. Pääsääntöisesti olen 9 kk vuodesta töissä, mutta silti kuljen lähipiirin silmissä työttömän leima otsassa. Jos tuohon lisää 5-6 viikon vuosilomat ja pyhävapaat, jotka monelle kuuluu, niin käytännössä teen vain 1,5 kk vähemmän töitä vuodessa kuin muut! 

Tekisi mieli hautautua jonnekin pakoon ihmisiä. Etenkin omien läheisten arvostelu ja ymmärtämättömyys satuttaa. Mulle sanotaan, että ei pitäisi nirsoilla (töiden suhteen). Heillä ei tunnu olevan mitään käsitystä todellisuudesta, että niitä työpaikkoja ei vaan ole niin, että kävellään edellisestä seuraavaan sisään. 

En myöskään tiedä, mitä nämä ajattelee sanoessaan, että sun täytyy vaan jäädä sinne. Ajatteleeko ne, että se on jotain määräaikaisen työntekijän omaa laiskuutta, että ei viitsi pitempiä työsuhteita ottaa? Että siihen voisi jotenkin itse vaikuttaa, kuinka kauan työnantajalla on maksukykyä tai - halua?

Monella vakituiseen työsuhteeseen päässeellä tuntuu olevan se kultalusikka niin syvällä peräreiässä, että eivät edes tajua omaa hyväosaisuuttaan. Ei tarvitse olla työssäänkään edes erityisen hyvä, kunhan hommansa hoitaa, ettei työnantajalle tule riittävää syytä pistää pihalle. Moni määräaikainen antaa varmasti enemmän itsestään kuin vakkari, koska määräaikaisella on koko ajan päällä uhka, että sopimusta ei jatketa tai myöhemmin ei pääse takaisin. 

Teini. Niin raskas ajanjakso nyt menossa.. Koko perhe kireä ja aivan loppu.

Kesällä aivan täysin puskista alkanut sytolyysi :( tää on aivan kamalaa!