Mitä kukkia kotiin, jossa on omainen menehtynyt

Iris, kalla, lilja

Ihan pienikin kukka riittää. Itse ainakin tuossa tilanteessa ilahduin jokaisesta muistamisesta.

Kerron omat tunteeni: Kun isäni nukkui pois , asuin pienessä 40 neliön asunnossa. Ihanaa kun surussa myötäeletään ja otetaan osaa, mutta kun pieni asuntoni oli ääriään myöten kukkia, kukkia ja edelleen kukkia, niin valitettavasti itselleni jäänyt " inho" eräisiin kauniisiin kukkiin. Atsaleaa en siedä , en valkoista enkä aniliinin punaista ja vihoviimeisiä on itselleni juurikin kalla: jota myös kuoleman kukaksi kutsutaan....sillä nyt ei mielestäni ainakaan tarvitse osaa ottaa. Jokaisella omat tunteet....

Harvoin olen kallaa nähnyt surunvalittelukimpussa, yleensä ne on kevyitä kimppuja. Ja monella on jostain syystä se harhaluulo ettei kimppua saa jakaa. Kyllä sen voi jakaa vaikka kaikki kukat samaan isoon maljakkoon kun kimppu alkaa vanheta. Mitään sapuskaa en kyllä laittaisi kenellekkään surunvalitteluna. Totta kai voi suruaikana auttaa mutta nythän on kyse muistamisesta. Siihen riittää vaikka se yksi iso valkoinen ruusu ja siihen vähän vihreää mukaan. Ei tarvitse olla kallis kimppu.

Rhododendrioita

"Toisten tekemää ruokaa en syö". Ja seuraavaksi suositellaan Woltia josta voi tilata - toisten tekemää ruokaa. Hyvin te vedätte, trollit. 

Liljat ovat siitä ikäviä, että ne tuoksuvat hyvin voimakkaasti. Jos on vähänkin herkkä tuoksuille, joutuu liljat laittamaan heti ulos.

Valkoinen orkidean oksa (jos sen saa tuohon hintaan) olisi siitä hyvä, että se säilyy kukkivana pitkään. Toisena vaihtoehtona pitäisin kaunista kynttilää. Viikon kestäviä leikkokukkia en veisi tuossa tilanteessa, koska todennäköisesti koti on muutenkin täynnä muilta saatuja nooeasti lakastuvia kukkia.

Kuollut ei kukkia kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuollut ei kukkia kaipaa.

Eiväthän ne kukat sille kuolleelle tulekaan, ääliö, vaan sureville. Mutta ei liljoja. Haisevat pahalta.

Kukkakaupassa osaavat sitoa halutunlaisen kimpun, mutta jos on rahasta pulaa, jokin halpa Pirkan valmiskimppu K-Marketista, niinkö.

Miten olisi vanhanajan surunvalitteluadressi? Niitä myydään ruokakaupoissa, ja siitä jää pidempiaikainen muisto kuin nopeasti kuolevista leikkokukista, joita saattaa tulla surutaloon liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Mitään kukkia. Joku uuniruoka, pastapaistos tms. Hedelmiä kori.

Samaa mieltä! Alapeukuttajat ei varmaan ole jääneet leskeksi eikä ymmärrä mitä helvettiä se on. Parasta oli kun joku toi mukanaan sämpylöitä, katsoi että söin ja keitti teetä. En ollut muistanut syödä.

Käytännön apua kannattaa tarjota, ei mitään kukkia lähetellä. Kun äitini kuoli itseäni ärsytti suunnattomasti kun kämppä oli täynnä kukkia, mutta kukaan ei tarjonnut käytännön apua. Vihaan kukkia, eikä niitä voi syödä tai niillä arjen menoja makseta tai kotia siivota. Olisivat sitten mielummin vaikka tarjonneet kukkiin kuluneet rahat ihan käteisenä rahana vainajan köyhälle lapselle tai käyttäneet omiin menoihinsa. Osa näistä kukkien lähettäjistä oli myös ihmisiä, jotka eivät juuri olleet äitini kanssa tekemisissä. Huonoa omaatuntoaan yrittivät hyvittää. Niin, ja kukkia ei pyydetty keneltäkään. Sitä käytännön apua olisi tarvittu. En myöskään halunnut yhtään adressia. Nuo ovat kalliita, eikä noilla tee mitään. Jos on tarvetta ilmoittaa osanotosta on parempi tehdä se tekstiviestillä. En itse lähetä kenellekään kukkia tai adresseja. Kun isäni kuolee ei siitä ilmoiteta julkisesti, eikä ulkopuolisille.

Vierailija kirjoitti:

Ajatus on tärkein - pelkkä osanottokorttikin riittää. Jos laitat myös kukkia, on valkoiset turvallisimmat (tietämättä sen paremmin kenenkään persoonallisuuksia). Ei sillä kai ole niin väliä, mitä kukkia ovat. Esim. yksi iso kalla tai lilja on ihan näyttävä, kun siinä on vähän vihreää ympärillä. Tai kaupasta joku valkosävyinen kimppu tai miksei valko-sinertävä-violettikin olisi ihan hyvä. 

Minustakin valkoinen iso kalla tai lilja, missä ympärillä jotain vihreää riittää hyvin. Ei mitään suurta kimppua. 

Ajattele mitä tämä henkilö voisi itse toivoa. Jotkut haluaa, seuraa, jotkut yksinoloa ja rauhaa, joku käytännönapua ja joku niitä kukkia tai kirjallisia osanottoja. Osanottoon ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa.