Tukiperhe?

yksi työkaveri toimii tukiperheenä kerran kuussa "sosiaalitoimen lapsille", kuten hän heitä kutsuu maanantaiaamuisin työpaikan kahvihuoneessa. Ja sillä perusteella, miten hän näistä lapsista puhuu, enkä suurin surminkaan antaisi omiani yhteenkään "tuki"perheeseen edes yhdeksi viikonlopuksi, vaikka tarvetta oikeastaan olisikin. Nämä ovat hädintuskin ihmisiä...

ja meillä käy sijaisperheessä asuva huostaanotettu lapsi vkl-hoidossa kerran kuussa.



Toisaalta tämä on ihan kivaa ja sillä tavalla helppoakin, kun meillä on itsellä saman ikäisiä lapsia ja tuo vkl-vieras käy meillä ikäänkuin yökylässä.



MUTTA sitten kun vähänkään alkaa syvemmin miettiä, niin kyllä välillä tuntuu, ettei eväät riitä kun ongelmat senkun kasvaa, mitä isommaksi lapsi kasvaa. Hänellä on siis oikeita ongelmia, ei ole ihan tavislapsi. En tiedä, kuinka hanskaan sitten aikanaan murrosikäisen lapsen, sillä arvaan vaikeuksia olevan tulossa.



Mutta tähän asti, ihan positiivinen kokemus ja tuon sijaisperheen kanssa tullaan juttuun oikein hyvin. Lapsen bioperhe ei ole pitänyt yhteyttä, he tuskin edes tietävät, että lapsi käy meillä.

ja meillä käy sijaisperheessä asuva huostaanotettu lapsi vkl-hoidossa kerran kuussa.

Toisaalta tämä on ihan kivaa ja sillä tavalla helppoakin, kun meillä on itsellä saman ikäisiä lapsia ja tuo vkl-vieras käy meillä ikäänkuin yökylässä.

MUTTA sitten kun vähänkään alkaa syvemmin miettiä, niin kyllä välillä tuntuu, ettei eväät riitä kun ongelmat senkun kasvaa, mitä isommaksi lapsi kasvaa. Hänellä on siis oikeita ongelmia, ei ole ihan tavislapsi. En tiedä, kuinka hanskaan sitten aikanaan murrosikäisen lapsen, sillä arvaan vaikeuksia olevan tulossa.

Mutta tähän asti, ihan positiivinen kokemus ja tuon sijaisperheen kanssa tullaan juttuun oikein hyvin. Lapsen bioperhe ei ole pitänyt yhteyttä, he tuskin edes tietävät, että lapsi käy meillä.

kylläpä on lapsiparalle aikamoinen ihmissuhdepaletti järjestetty. Ei ihme että, että menee vain vaikeammaksi kun lapsi ei saa turvaa ja vakautta vieläkään.

ja meillä käy sijaisperheessä asuva huostaanotettu lapsi vkl-hoidossa kerran kuussa. Toisaalta tämä on ihan kivaa ja sillä tavalla helppoakin, kun meillä on itsellä saman ikäisiä lapsia ja tuo vkl-vieras käy meillä ikäänkuin yökylässä. MUTTA sitten kun vähänkään alkaa syvemmin miettiä, niin kyllä välillä tuntuu, ettei eväät riitä kun ongelmat senkun kasvaa, mitä isommaksi lapsi kasvaa. Hänellä on siis oikeita ongelmia, ei ole ihan tavislapsi. En tiedä, kuinka hanskaan sitten aikanaan murrosikäisen lapsen, sillä arvaan vaikeuksia olevan tulossa. Mutta tähän asti, ihan positiivinen kokemus ja tuon sijaisperheen kanssa tullaan juttuun oikein hyvin. Lapsen bioperhe ei ole pitänyt yhteyttä, he tuskin edes tietävät, että lapsi käy meillä.

kylläpä on lapsiparalle aikamoinen ihmissuhdepaletti järjestetty. Ei ihme että, että menee vain vaikeammaksi kun lapsi ei saa turvaa ja vakautta vieläkään.

Ymmärtääkseni lapsi asuu pysyvästi sijaisperheessä (ja on saattanut asua siellä pienestä asti) ja käy kerran kuukaudessa yökylässä tukiperheessä. Onko tuossa jotakin vikaa? Jos ja kun biologiset vanhemmat kerran eivät ole mukana kuviossa.

ja meillä käy sijaisperheessä asuva huostaanotettu lapsi vkl-hoidossa kerran kuussa. Toisaalta tämä on ihan kivaa ja sillä tavalla helppoakin, kun meillä on itsellä saman ikäisiä lapsia ja tuo vkl-vieras käy meillä ikäänkuin yökylässä. MUTTA sitten kun vähänkään alkaa syvemmin miettiä, niin kyllä välillä tuntuu, ettei eväät riitä kun ongelmat senkun kasvaa, mitä isommaksi lapsi kasvaa. Hänellä on siis oikeita ongelmia, ei ole ihan tavislapsi. En tiedä, kuinka hanskaan sitten aikanaan murrosikäisen lapsen, sillä arvaan vaikeuksia olevan tulossa. Mutta tähän asti, ihan positiivinen kokemus ja tuon sijaisperheen kanssa tullaan juttuun oikein hyvin. Lapsen bioperhe ei ole pitänyt yhteyttä, he tuskin edes tietävät, että lapsi käy meillä.

kylläpä on lapsiparalle aikamoinen ihmissuhdepaletti järjestetty. Ei ihme että, että menee vain vaikeammaksi kun lapsi ei saa turvaa ja vakautta vieläkään.

mukaan soviteltuna. Eikä tulis mieleenkään puhua mistään näistä asioista kahvipöydässä työpaikalla. Meillä menee ihan kivasti, lapsesta tullut jo aika läheinen omien lasteni kanssa.

Jos asuu yhdessä perheessä ja kyläilee kerran kuukaudessa toisessa, onko liikaa? Laitoksissa asuvilla on oikeasti paletti, vuorokauden aikana voi pyöriä työntekijöitä kolmessa vuorossa.

Luulen, että ko. tapauksessa ne haasteet elämälle on luotu jo varhemmin kuin tässä "paletissa".

t. ohis

kaksi lasta käyvät 1 viikonloppu/kk meillä kylässä. Lapset on omia lapsiamme nuorempia ja hyvin ovat tulleet toimeen, pojan kanssa oma lapseni tullut hyviksi ystäviksi.

Mutta en voi sanoa, että tukiperheenä toimiminen olisi helppoa. Raskaan työviikon jälkeen vielä kaksi "vierasta" lasta hoidettavaksi kotiin ei välttämättä houkuttele aina, mutta kun lauantai-aamu koittaa ja enimmät väsymykset nukuttu pois ja talo täynnä iloisia lasten ääniä täynnä, niin onhan se ihanaa.

Me ollaan tultu toimeen hyvin myös lasten vanhempien kanssa, kunhan päästiin vain alkuun tukiperhetyössä.

yleistää tämän(kin) asian siten, että tukiperheet on aina paskoja ja huonoja ja lapsiki kärsii! Pellejä! Tukiperheiden seassa on varmasti huonojakin, ihan kuten poliiseissa, opettajissa, pk-työntekijöissä, perhepäivähoitajissa, lääkäreissä ja ihan vittu kaikessa! Ja suurin osa kuitenkin on kelvollisia ja hyviä ja erinomaisia ja kaikkea siltä väliltä. On onni, että myös tuollaisia tukiperheitä on niille, jotka oikeasti tarvitsetvat joskus aikalisän lapsenhoidosta. Tiedän erään pariskunnan, joilla on 5 lasta, ja ne lapset käy kerran kuukaudessa viikonloppuvierailulla tukiperheessä. Vanhemmat saavat silloin hengähdystauon. Mies on sairaseläkkeellä, eikä pysty osallistumaan kovinkaan paljoa kodinhoitoon tai kovin liikuntakykyä vaativiin tehtäviin. Nainen käy töissä.

joka on ollut tukiperheessä.



Äitini oli yksinhuoltaja, sillä isäni on kuollut ja hänen toinen avioliittonsa päättyi riitaisaan avioeroon. Periaatteessa ymmärrän miksi hän on meistä hetkeksi halunnut taukoa, varsinkin eronsa jälkeen.



Ensimmäisen kerran kun olin tukiperheessä, äitini oli vielä naimisissa. olin kokonaiset 2 viikkoa vanhemman ja nuoremman sisareni kanssa. Emme saaneet soittaa äitille, saimme katsoa televisiota tunnin päivässä, loppuaika oltiin ulkona. Sen ajan käytännössä ulkoilutimme omistajaperheen koiria. En pitänyt koirista silloin ja nyt pidän vielä vähemmän. Ja tosiaan koko sinä aikana emme saaneet soittaa äidille. Viikon jälkeen pikkusiskoni haettiin pois. Lähetin äidilleni kirjeen jossa kerroin millaista meidän arkemme on. Parin päivän päästä äiti soitti ja tuli hakemaan meitä. Itkimme koko matkan myös kotia, lähinnä onnesta kun pois päästiin. Samaan paikkaan ei menty toista kertaa.



Eron jälkeen sitten mentiin toiseen perheeseen.

Mutta kamalaahan se oli. tilanne ei yhtä paha ollut mutta ei hyväkään. Puhelimet takavarikoitiin ja äitille ei saanut soittaa sieltäkään. Meillä ei saanut olla omia leluja, ja tukiperheessä ei leluja ollut lainkaan. Joka kerta kun piti lähteä tämän tukiperheen luokse, se oli pelkkää itkemistä. Välttämättä olot eivät niin kamalat olleet mutta kyllä äitiä kaipasi.



Ja kyllä, minusta tuntui/tuntuu että äiti ei halunnut meitä. Haluatteko samaa lapsellenne?

positiivinen kokemus tukiperheestä.mulla oli masennus ja tukiverkko uupui. saimme tukiperheeseen lapset 1v ja 3v. olivat aluksi ihan päivän ja myöhemmin koko viikonlopun kerran kk. hyvät oltavat lapsilla oli ja tykkäsivät mennä. jälkeenkinpäin ovat vierailleet.

Että teillä näin, uskon kyllä että lasten ikä vaikuttaa suuresti.



Itse olin 9-vuotias

Hei!



Onpas hurjia viestejä...mahtavatko olla 30v vanhoja? Nykyisin, ainakin meidän paikkakunnalla vaaditaan tukiperheeksi ryhtyvältä pride-koulutus ja sen lisäksi monenmonta keskustelua ja miettimistä sossujen kanssa.



Tukiperheessä ei koskaan ole pakko käydä, eli jos meille tulevat lapset eivät haluaisi tulla, niin tietenkään eivät tulisi.



Me toimimme 3 sisaruksen tukiperheenä, eli kerran kk tulevat meille 2 yöksi. Meillä on omiakin lapsia joten leluja ja tekemistä on paljon. Meistä on mukavaa kun lapset tulevat ja pyritään se heille osoittamaan sanojen lisäksi myös teoin: on lempiruokia, mietitään yleensä mitä seuraavalla kerralla tehdään (uimahalliin, metsäretkelle, nuotiolla makkaran ja vaahtokarkkien paistamista, luistelua, puistoretkeä jne jne) yhdessä, sen mukaan mitä lapset toivoisivat (ja mitä ehkä kotona eivät pääse tekemään)



Todellakin kohtelemme lapsia hyvin, vaikka kaikki kyläilyt menisivät nauhalle niin sopisi meille. Tokihan olemme saaneet harvinaisen ihanat sisarukset meillä käymään (ja vanhemmat kovasti mukavia) Lapset tulevat aina mielellään (tai niin sanovat ainakin lasten vanhemmat, lapset itse ja siltä he vaikuttavat) viikonlopuksi meille.



Toivon siis ettei kukaan, edes tutustumatta tukiperheeseen, ajattele että tukiperhe olisi huono juttu. Hitaasti näissä asiossa edetään, ketään ei kahdeksi viikoksi lykätä minnekään hoitoon vaan ensin tutustutaan jne.



Silti, vaatiihan tämä hurjasti luottamusta kaikilta osapuolilta, olemme iloisia että meidän käsiin luotetaan lapset.

no löytyyhän täältä toki lisää keskusteluja aiheesta

Olen yksinhuoltaja, minulla on 2 lasta, joista toinen vakavasti sairas. Itse olen myös onnettomuuden seurauksena vammautunut. Tukiperhe on ollut suuri apu meille, ehkä hyvä tuuri käynyt kun olemme saaneet niin ihanan perheen. Minusta tällaiset asiat ei todellakaan kuulu kahvipöytäkeskusteluihin maanantaina. Lapseni tietävät että välitän heistä suuresti vaikka tarvitsenkin pienen hetken levähtämiseen kerran kuukaudessa. Joten en mollaisi tukiperheitä yksittäisten huonojen kokemusten perusteella.

Olemme tukiperheenä yhdelle alle kouluikäiselle lapselle viikonlopun kerran kuussa. Itsellämme on suurin piirtein saman ikäinen lapsi ja tulevat loistavasti toimeen. Käydään uimahallissa, leikkipuistossa, leivotaan... tavallisia asioita. Lapsi on itse sanonut, että tykkää käydä meillä ja mielestäni sen näkee: juttelee, leikkii, halaa.

Lapsen vanhempien kanssa ei ole hankaluuksia, he itse olivat toivoneet tukiperhettä. Heillä on omia ongelmiaan eikä tukiverkkoa ole, joten tuo viikonloppu antaa heille omaa aikaa. Näen sen niin, että olemme mukana ehkäisemässä sitä, että asiat eivät menisi siihen pisteeseen, että tulisi huostaanotto.

Onpas melkoisia juttuja. Voisin tähän nyt oman tarinani kertoa.

Syystä tai toisesta, tarkkoja tietoja en tiedä kuinka olen aina "joutunut" "viikonloppu perheeseen" mutta kuitenkin. Olen ollut 3 eri tukiperheessä.

ensimmäisessä perheessä olin kun olin n.3- 4 vuotias? Siellä oli lisäkseni 2 poikaa, saman ikäinen kuin min. Ja toinen vuotta nuorempi.  Myöhemmin perheeseen syntyi 3 lapsi kun vielä olin ko. Perheessä. Siellä minulla oli oma sänky ja nukuin poikien kanssa samassa huoneessa myöhemmin nukuin sen nuorimmaisen kanssa samassa huoneessa. Elämä oli ihan tavallista. Oli kivaa kun oli kavereita joiden kanssa leikkiä. Siellä opin myös luistelemaan sekä ajamaan polkupyörällä ilman apurenkaita. Loppujen lopuksi muutimme äidin kanssa toiselle paikkakunnalle ja perhe jäi. Olemme vieläkin pitäneet yhteyttä, tosin aika harvoin.

Sitten pääsin täällä uudella paikkakunnalla uuteen viikonloppuperheeseen. Siellä oli 3 muuta lasta. Vuoden minua nuorempi tyttö, 4 vuotta minua vanhempi tyttö ja 7-8 vuotta minua vanhempi poika. Perheessä oli samaan aikaan toinenkin hoitolapsi. Jostain syystä käynnit loppuivat ja sain taas uuden perheen,jossa olo oli aivan kamalaa. Kävin perheessä parikertaa ja se loppui siihen. En vain tykännyt paikasta tai ihmisistä. Mutta keskimmäinen perhe jossa olin, oli minullr jotain todella merkittävää. Vielä tänäkin päivänä olen tyttöjen kanssa tekemisissä ja heistä on tullut minulle tosi hyviä ystäviä. 

olen todella iloinen että olen päässyt olemaan ja tutustumaan ihmisiin eri perheissä ja näin saanut hyviä ystäviä.

Meillä on sijoitettu lapsi, joka käy tukiperheessä noin kaksi yötä ja päivää kuukautta kohti. Siksi, että saamme itse pitää vapaapäivät ja myös siksi, että lapsi saa siellä ikäistään seuraa. Meillä ei ole muita lapsia.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2011 klo 00:34"]

paksu nahka oltava- perheet haukkuu meitä mennen tullen- oma syyllisyys vaivaa

ei tukiperheellä ola muuta kuin tavallinen arki annettavana ja turvallisuus-

[/quote]

Sukulaiseni on myös tukiperheen äiti. Ja todellakin, vanhemmat haukkuu ja juonnattaa ja tekee kaikkea paskaa.

Hänellä on ollut pieniä vauvoja ja murkkuja. 

Ihmeen pitkämielinen ja kärsivällinen nainen. Tekee hommaa suurella sydämellä, vaikka on varmaan väsynyt joskus työviikon jälkeen ja itselläänkin on sairauksia. 

Nostan hattua hänelle. On auttanut todella montaa lasta, kun kotiolot ovat olleet karmeat.

Mä väitän, että tuo lapsi, joka sanoo olleensa tukiperheessä (nro 11) kahteen kertaan viikkoja yhteenmenoon, ei tiedä tukiperhetoiminnasta yhtään mitään. Mua kiinnostaisi tukiperhetoiminta ja olen nyt vartin verran asiaa googletellut, eikä tuo hänen kokemuksensa sovi yhtälöön ollenkaan. Sijoitusperheet ja tukiperheet ovat kaksi eri asiaa, ja ihmiselle, joka on kummassa tahansa aikaa viettänyt, pitäisi tuon eron olla selvä.