Miksi suomalaisilla on niin huono itsetunto? tähän ketjuun syitä..
Kommentit (17)
kaikista heikoimmat eivät edes opettele kieliä ja vastustavat henkeen ja vereen pakkoruotsia, eivätkä matkusta kuin korkeintaan Kanarialle ja kehuvat sitten " olen matkustellut maailmalla ja nähnyt miten muualla asiat on."
Mutta tähän kulttuuriin ei vaan kuulu mikään hillitön omakehu.
Harvaan asuttua seutua, ei osata olla muiden kanssa. Ollaan luonnostamme lihavia ja persjalkaisia, vähemmästäkin tulee alakuloiseksi.
Ollaan kuitenkin suurin osa niitä talonpoikien jälkeläisiä, joten alemmuuden tunto on varmaan peritty (opittu) asenteissa.
Vierailija:
Aina jonkun suuremman vallan alla. Harvaan asuttua seutua, ei osata olla muiden kanssa. Ollaan luonnostamme lihavia ja persjalkaisia, vähemmästäkin tulee alakuloiseksi.
Länteen nimenomaan lähdettiin muita ihmisia pakoon. Ja silti ne texasilaiset ovat niin suurisuisia itsensä kehujia ettei kahta samaan hissiin mahdu. No, sekin voi tietty johtua kohtuullisesta ylipainosta jne. Mikä vain korostaa pointtiani.
Ei suomalaisten itsetunnossa mitään vikaa ole. Se on vain se yltiöluterilainen vaatimattomuuden teeskentely, joka kieltää myöntämästä että asiat ovat hyvin, koska silloin ne ehkä lakkaisivat parantumasta edelleen...
Ja jos uskaltaa näyttää sen, että hyvin menee, leimataan hänet heti ylpeäksi ja leuhkaksi. Siinä sitä itsetuntoa testataan!
arvostaa itseämmin.
Minutkin on kasvatettu niin ettei KOSKAAN saisi kehua itseään. :(
Koska se kuulemma on leuhkimista.
Toivottavasti tämä muuttuisi. Kamalaa jos koskaan ei saisi nauttia omista taidoista ja kyvyistä.
Mitä sitte mä olen tyytyväinen juuri tälläisenä =)
Se ei todellakaan tarkoita sitä et olis huono itsetunto jos ei halua kehua itseään ja nostaa itsensä koko ajan keskipisteeksi. Suomalaiset jopa paheksuvat sellaista. Ennemminkin meillä suomalaisilla voi olla hyvä itsetunto kun meidän ei tarvitse muille leijua.
eikä itsensä arvostamista, mikä johtaa sitten huonoon itsetuntoon. Koska ihminen ei siis saa arvostaa itseään. Tämä ei ole tervettä!
Nykyään olemme menossa ihan eri suuntaan, eli hyvään suuntaan itsetunnon kera. Ennen, siis ennen 90-lukua oli vaikeampaa " kehua" itseään ja piti olla hissun kissun...Nyt on nyt, kaikki muuttuu.
Nuorilla ihmisillä monilla on hyvä itsetunto. Asiat käsitellään asioina, eikä niin, että olen huono, kun en osaa jotain.
Monet suomalaiset asuvat nykyisin jossain suomen ulkopuolella opiskelun, työn tms. vuoksi. He näkevät myös erilaista kulttuuria.
Ja ollaanhan me täällä ihan koto suomessakin muututtu kaiken aikaa itsevarmemmiksi ja positiivisemmiksi.
Kehtaisin väittää, että mulla on suhteellisen hyvä itsetunto, samoin lapsillani.
Tottakai kolahduksia tulee, mutta ne ei ylipäästävissä aisoissa ole maailman loppu. Asioista päästään eteenpäin.
Ilmasto vähän on synkkä, se vetää alavireiseksi näin talvisaikaan. Valoisaan vuodenaikaan meno on hieman toista. Nyt ollaan enemmän sisäänpäinkääntyneitä.
mutta saan kyllä välillä pauatetta siitä, varsinkin työelämäss, saan kuulla kuinka olen itseäni täynnä ja kaikki tietävä päällepäsmäri. Vaikka olen luottamusmiehenä hoitanut ja taistellut monia etuja meidän työpourukalle.
Suomalaiset ovat nöyriä herrapelkosta kansaa.
Koita kestää, mulla on vankka itsetunto ja olen aikomoinen sisupussi. Liekkö perua Suomenruotsalaisista sukujuuristani.
ja nyt ei vastaukseksi riitä, että kaikkihan sen tietää, vaan selkeä perustelu millä mitattuna suomalaisilla on huono itsetunto?
Ja millä perusteella itsetunto on kollektiivista?
Itse olen kasvatettu noin. Kuvittelin olevani murrosiässä ruma, lihava, tyhmä jne, koko lapsuuden.
Ollaan kateellisia toisille ja suurin piirtein kaikilla pitäisi olla elämässä samat (erit. ulkoiset) asiat kuin jollain naapurilla. Ei osata olla kiitollisia ja tyytyväisiä siihen mitä itsellä on.