Mulle riittäis sellainen yhteydenpito ystävieni kanssa, että
Viestiteltäis vaikka kerran viikossa, jotain kuulumisia tai hauskoja videoita tms.
Tykkäiltäs ja kommentoitais toistemme somepäivityksiä.
Nähdä ei tarvis kuin ehkä kerran tai pari vuodessa, jonkun kivan tekemisen parissa.
Puhelimitse en haluaisi puhua ollenkaan.
Harmikseni joillekin nykyisille ystävilleni on jotenkin tärkeää nähdä nimenomaan livenä, istua kahvikupin ääressä ja lörpötellä.
Kerta viikkoon näkemistä on mulle jo liikaa ja rasite. Varsinkin jos on useampi ystävä.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Kyllä tuo loppuu siihen kun ystävät saa lapsia. Ellei ne ole sitten jo muuttaneet pois kotoa.
No ei loppunut :D
Päälle 4-kymppisiä ollaan.
Ap
Videoita? Tykkäisitte toistenne somepäivityksistä? Ap:llä on outo käsitys ystävyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Videoita? Tykkäisitte toistenne somepäivityksistä? Ap:llä on outo käsitys ystävyydestä.
No vissiinkin on, koska tunnun olevan ainoa joka tällaista ystävyyttä haluaisi.
En minä jaksa tavata enkä lörpötellä puhelimessa. Viestit, hauskat videot, tykkäilyt ja kommentoinnit puolin ja toisin riittäis aivan mainiosti! Antaisi tunteen että ollaan toistemme mielissä, muttei tarvitsisi yrittää raivata aikaa löpisemiseen muutenkin täyteen kalenteriin.
Ap
Ei tuo ole ystävyyttä vaan tuttavuutta, mutta mistä kukakin tykkää
Ap kuvailee minunkin ideaalini. En jaksa olla jatkuvasti juttelemassa, muutaman kerran vuodessa riittää. Tietysti jos ystävä minua johonkin tarvii niin olen paikalla, mutta en koe viikottaistakaan yhteydenpitoa tarpeellisena.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole ystävyyttä vaan tuttavuutta, mutta mistä kukakin tykkää
Ystävyyttä on se, että kaksi ihmistä välittävät toisistaan ja ovat tarvittaessa toistensa kanssa jakamassa iloja ja suruja. Ei siihen mitään jatkuvaa lärpättelyä tarvita.
Toisessa jatkuvasti kiinni oleva ihminen on todella raskas. Oikea ystävyys pysyy vaikka koko aikaa ei yhteydessä oltaisikaan.
Minun kaikki ystävät on tuollaisia, onneksi, koska muuten en jaksaisi "pitää" ystäviä ollenkaan. On niitä 4 kpl kertynyt ja jäänyt elämääni, ei edes joka kuukausi viestitellä kaikkien kanssa, mutta kun nähdään niin on ihanaa. Eli on se mahdollista löytää tuollaisiakin ystäviä!
Ei normaalin ihmisen tarvi viikottain nähdä ystäväänsä... Sellainen on jotain läheisriippuvuutta...
En ole tavannut joitain ystäviäni vuosiin, enkä edes jutellut heidän kanssaan, mutta silti tiedän että he ovat läheisiä ystäviäni ja heti kun tavataan kaikki jatkuu kuin mitään aikaeroa ei olisikaan.
En jaksa yhtään mitään päivittäistä lässyä.
Sitten vain sovit ystäviesi kanssa tällaisesta yhteydenpidosta. Mikä ongelma?
Mua harmittaa oikeasti se, että yhteydenpito on yksipuolista. Tuttavani sanoi suoraan, ettei soittele tai lähetä viestejä. No, miksi siis minäkään? Siihen loppui.
Vaikkapa viikottaisia kuulumisia olisi mukava vaihtaa. Kun toinen ei viitsi tai välitä... Olen pettynyt. Voi osaisin mennä johonkin tapaamiseen, jossa ehkä uskaltaisin tutustua uuteen/uusiin ihmisiin. Olisi mukava jutella ja vaihdella viestejä. Montako meitä on?
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa oikeasti se, että yhteydenpito on yksipuolista. Tuttavani sanoi suoraan, ettei soittele tai lähetä viestejä. No, miksi siis minäkään? Siihen loppui.
Vaikkapa viikottaisia kuulumisia olisi mukava vaihtaa. Kun toinen ei viitsi tai välitä... Olen pettynyt. Voi osaisin mennä johonkin tapaamiseen, jossa ehkä uskaltaisin tutustua uuteen/uusiin ihmisiin. Olisi mukava jutella ja vaihdella viestejä. Montako meitä on?
Minä tykkäisin myös viestitellä, ja olen saanut myös tuollaisia tokaisuja. Oletan sen kiinnostuksen puutteeksi - jota se tietysti onkin- ja lopetan myös yhteydenpidon. Tykkäisin vaihtaa viesteitse myös ihan syvempiä ajatuksia, mutta ilmeisesti olen joko itse jotenkin vaikeasti viallinen, tai en vain osaa hakea oikeasta paikasta seuraa/ystävystyä.
Ei ole pakko suostua kaikkeen mitä ystävät ehdottaa. Olen huomannut myöskin etelä-ja pohjois-suomen välillä kulttuurieron. Kerran yksi tink a si mua viikoksi asumaan hänen luo. Etelästä pohjoiseen. Että mun pitäisi asua viikko hänen luonaan, se on hänestä kylä i lyä, 1000km välissä. Olin vain yhden yön ja hän kyllä vähän suuttui. Kotityöt oli mulla kotona. Ja hän yritti naittaa mua poromiehille vaikka en ollut moista pyytänyt...Joo, onpa hauskaa
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko suostua kaikkeen mitä ystävät ehdottaa. Olen huomannut myöskin etelä-ja pohjois-suomen välillä kulttuurieron. Kerran yksi tink a si mua viikoksi asumaan hänen luo. Etelästä pohjoiseen. Että mun pitäisi asua viikko hänen luonaan, se on hänestä kylä i lyä, 1000km välissä. Olin vain yhden yön ja hän kyllä vähän suuttui. Kotityöt oli mulla kotona. Ja hän yritti naittaa mua poromiehille vaikka en ollut moista pyytänyt...Joo, onpa hauskaa
No eihän tuollainen mikään ystävä ole. Ei edes tunne sinua.
Minkä ikäisiä olette? Kyllä tuo loppuu siihen kun ystävät saa lapsia. Ellei ne ole sitten jo muuttaneet pois kotoa.