Puoli vuotta maalaismaisemissa
Tartuin tilaisuuteen ja muutin lokakuun alussa puoleksi vuodeksi maaseudun rauhaan. Oman asuntoni annoin vuokralle. Olen pari viikkoa nautiskellut rauhasta, lämmittänyt taloa puilla, samoillut metsässä, haravoinut ja tutustunut ympäristöön. Nyt valon vähetessä mietityttää tulevat kuukaudet. Normaalit kotona puuhailut vievät aikansa. Olen lueskellut iltaisin ja tehnyt käsitöitä. Haravoinnit on tehty ulkona ja paikat on talvea varten kunnossa. Aika käy pitkäksi kun en ole työelämässä. Miten vaan miten voin hyödyntää tämän puolen vuoden tilaisuuden, jos kirjat ja käsityöt alkaa kyllästyttää. Kylmemmällä aikaa menee enemmän lämmittämiseen, mutta ei sekään kokopäivätyötä ole. Talvella lumen auraaja käy traktorilla hoitamassa pihamaat ja tien puhtaaksi.
Kommentit (21)
Tee itsellesi rutiini. Lenkille heti aamusta. Onko kylällä nuorisoseuraa, Esson baaria tmv jossa voit käydä katsomassa ihmisiä. Voit myös tehdä itsellesi tavoitteen, opiskelet jonkun kielen tai vaikka avoimen korkeakoulun kurssin. Netti on täynnä mahdollisuuksia.
Itse odotan puuhellakautta, jolloin aika menee kokkaillessa valuraudoilla ja padoilla. Vielä on liian lämmintä siihen. Nyt on vielä sienikausi ainakin täällä etelässä.
Itse myös käyttäisin aikaa leivinuunilla/puuhellalla kokkailuun, ja lämmittäisin pihasaunaa jatkuvasti, samoin kuin taloa. Kävisin lenkillä/hiihtämässä joka päivä. Joisin aamukahvit rauhassa. Televisiota katselisin varmaan myös. Monilla pienilläkin kylillä on virkeää toimintaa, tutustuisin siihen ja samalla muihin ihmisiin. Voisin opetella jonkin uuden käsityötekniikan ja opiskelisin myös.
Elän kyllä maalla, mutta ruuhkavuosissa tämä ei ole niin idyllistä, haravoinnit ja lämmityskausi tuntuu toisinaan työltä :D Mutta en tätä silti pois vaihtaisi.
Suurimpana ongelmana mielestäni on, että aikaa on mutta vaikea löytää sisältöä päiviin. Päivärutiinit on ok, mutta rutiinien lisäksi pitäisi olla jotain. Käyn usein kaupassa aamulla. Esson baaria ei ole. Tulen takaisin, haen puut ja lämmitän uunin. Siivoilen ja pyykkään, jos tarvetta. Syön jotain. Kaupassa käynnille ei ole tarvetta joka päivä, mutta lähden usein nähdäkseni ihmisiä. Kävelen, katson maisemia ja bongailen lintuja. Luen ja teen käsitöitä. Niihinkään ei mene koko päivää. Netissä surffailen. Kielen opiskelut voisivat tuoda vaihtelua, mutta verkko-opiskelu ja koneella istuminen ei niin paljoa kiinnosta.
Kello on nyt aamulla 8. Olen ollut 1,5 tuntia valveilla. Puut on haettu, kahvit juotu, aamun TV-lähetyksiä seurattu, vaatteet puettu ja sänky petattu. Muuta ei ole aamupäivällä suunnitteilla. Lounaaseen on aikaa. Ehkä koitan nukkua ajankuluksi. Iltapäivästä en vielä tiedä, miten sen käytän. -ap
Omasta kokemustani voin sanoa, että aikaa myöten sinuun tarttuu hitaampi tempo ja sopeudut maalaiselämän rauhaan. Olet ollut niin vähän aikaa siellä ja sinussa nykii yhä entinen elämäsi, jossa oli ehkä enemmän tekemistä ja menemistä. Ehkä asuit vilkkaammalla seudulla, kenties kaupungissa, ja se rytmi on sinussa yhä. Pyörittelet peukaloita ja ihmettelet mitä voi tehdä seuraavaksi, koska olet jo suorittanut aamun rutiiniit ja odottelet sitten seuraa suorittamisen osuutta päivässäsi.
Kannattaa pyöritellä peukaloita ja kuulostella itseäsi. Katsele puita ja yksityiskohtia ja vaan pasteeraa pihamaalla. Maisemiinkin tottuu, ei jaksa joka päivä ihastella, mutta alat löytämään ihan muuta maisemasta , itsesi, ja ehkä joku sinussa laittaa harrastamaan jotakin luovaa tai mistä sitten kiinnostutkin.
Varmaa on, että jos olet hiukankin sosiaalinen luonne tarvitset ihmisiä seuraasi. Yleensä pienillä kylillä on tapahtumia, harrasteryhmiä tyhjillään olevissa liiketiloissa jne. Kysele, utele, lue kaupan ilmoitustaulu, liity alueen someryhmiin, jututa kaupan edessä mummovaareja, kerro jääväsi talveksi seudulle, niin joku siihen aina tarttuu.
Muista, ettei ole kiire mihinkään. Sen tiedon sisäistäminen vie aikaa. Sitten huomaat, miten päiväsi täyttyvät vaikka mistä. Alat arvostamaan pieniäkin juttuja ja mitä saat aikaiseksi. Tekemisen merkitys muuttuu ja niistä ei koe tarvetta pitää listaa enää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kirjat ikinä kyllästytä. Ja onhan aina AV.
En tiedä pelleilitkö; jos et, olet sielunkumppanini 😅
- sivusta
Talvella tietysti hiihdät. Otat eväät mukaan ja istut jossain kannon nokassa juomassa kaakaota ja ihastelemassa huurteisia puita. Alat filosofiksi ja löydät elämäntarkoituksen. Teet lämpimän tilkkutäkin viileneviin öihin. Jos siellä on järvi niin kamat ahkioon ja eikun sukset jalkaan ja pilkille. Opettelet tekemään roskakaloista syötäviä ruokia. Ruokit pikkulintuja ja oravia. Hanki kaukoputki niin voit talvi iltoina ihailla avaruutta. Opettele tekemään kotiviinejä, soita jazzia ja tanssi öisin. Hanki tuuba ja opettele soittamaan sitä.Kyllähän sitä puuhaa löytyy ja me ollaan täällä myös sinun seurana.
Vierailija kirjoitti:
Muista, ettei ole kiire mihinkään. Sen tiedon sisäistäminen vie aikaa. Sitten huomaat, miten päiväsi täyttyvät vaikka mistä. Alat arvostamaan pieniäkin juttuja ja mitä saat aikaiseksi. Tekemisen merkitys muuttuu ja niistä ei koe tarvetta pitää listaa enää.
No valaisetko vielä, miten päivät täyttyvät. Että itse huomaisin. Mietin juuri keräisinkö pihlajanmarjoja ja tekisinkö hyytelöä. Peukaloiden pyörittämiseen on kyllä ollut aikaa. Jostain syystä en saa siitä mitään irti. Puista irtoavien lehtien seuraamisesta ei myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, ettei ole kiire mihinkään. Sen tiedon sisäistäminen vie aikaa. Sitten huomaat, miten päiväsi täyttyvät vaikka mistä. Alat arvostamaan pieniäkin juttuja ja mitä saat aikaiseksi. Tekemisen merkitys muuttuu ja niistä ei koe tarvetta pitää listaa enää.
No valaisetko vielä, miten päivät täyttyvät. Että itse huomaisin. Mietin juuri keräisinkö pihlajanmarjoja ja tekisinkö hyytelöä. Peukaloiden pyörittämiseen on kyllä ollut aikaa. Jostain syystä en saa siitä mitään irti. Puista irtoavien lehtien seuraamisesta ei myöskään.
Ymmärrän. Kokeiltu on talvi mökillä - lämmittämistä, lämmittämistä, pimeää, pimeää, taskulampun valossa kävelyä maantien laidassa, ei latuja, ei lenkkipolkuja.
Siispä tänä viikonloppuna sanotaan rakkaalle mökille näkemiin puoleksi vuodeksi. Kaupungin ilot kutsuvat, eivätkä pelkästään ilot vaan keskuslämmitys, valaistut tiet, kuntopolut ja hiihtoladut.
Tuuba, tilkkutäkki, sukset, kieliopinnot, Esson baari.. olihan siinä ideoita. Olen odotellut auringon nousua, juonut kahvin ja laittanut auton lämpenemään. Odotellessa otin unet. Eilen kävelin 10 kilometria. Tänäänkin varmaan. Sitten käyn läpi ideoita. Ihan en keksi miten saa niillä puoli vuotta kulumaan kun yksi päiväkin tekee tiukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa ole juuri muita vaihtoehtoja kuin juopottelu ja insesti, ne perinteisimmät ajanvietteet maaseudulla.
Oliko sulla siellä ankea lapsuus?
Vierailija kirjoitti:
Suurimpana ongelmana mielestäni on, että aikaa on mutta vaikea löytää sisältöä päiviin. Päivärutiinit on ok, mutta rutiinien lisäksi pitäisi olla jotain. Käyn usein kaupassa aamulla. Esson baaria ei ole. Tulen takaisin, haen puut ja lämmitän uunin. Siivoilen ja pyykkään, jos tarvetta. Syön jotain. Kaupassa käynnille ei ole tarvetta joka päivä, mutta lähden usein nähdäkseni ihmisiä. Kävelen, katson maisemia ja bongailen lintuja. Luen ja teen käsitöitä. Niihinkään ei mene koko päivää. Netissä surffailen. Kielen opiskelut voisivat tuoda vaihtelua, mutta verkko-opiskelu ja koneella istuminen ei niin paljoa kiinnosta.
Kello on nyt aamulla 8. Olen ollut 1,5 tuntia valveilla. Puut on haettu, kahvit juotu, aamun TV-lähetyksiä seurattu, vaatteet puettu ja sänky petattu. Muuta ei ole aamupäivällä suunnitteilla. Lounaaseen on aikaa. Ehkä koitan nukkua ajankuluksi. Iltapäivästä en vielä tiedä, miten sen käytän. -ap
Ehkä sun ei tarvi täyttää sitä päivää kaikenlaisella tekemisellä. Ehkä tän puolen vuoden tarkoitus on oppia nauttimaan siitä, että on aikaa, eikä mitään tekemistä. Tuo olisi kyllä loistotilaisus aloittaa säännöllinen meditointiharjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, ettei ole kiire mihinkään. Sen tiedon sisäistäminen vie aikaa. Sitten huomaat, miten päiväsi täyttyvät vaikka mistä. Alat arvostamaan pieniäkin juttuja ja mitä saat aikaiseksi. Tekemisen merkitys muuttuu ja niistä ei koe tarvetta pitää listaa enää.
No valaisetko vielä, miten päivät täyttyvät. Että itse huomaisin. Mietin juuri keräisinkö pihlajanmarjoja ja tekisinkö hyytelöä. Peukaloiden pyörittämiseen on kyllä ollut aikaa. Jostain syystä en saa siitä mitään irti. Puista irtoavien lehtien seuraamisesta ei myöskään.
Ymmärrän. Kokeiltu on talvi mökillä - lämmittämistä, lämmittämistä, pimeää, pimeää, taskulampun valossa kävelyä maantien laidassa, ei latuja, ei lenkkipolkuja.
Siispä tänä viikonloppuna sanotaan rakkaalle mökille näkemiin puoleksi vuod
Millaiset sukset sulla on jos ei latua tule perästä?
Onko metsä siellä niin tiheään kasvanut että ei välistä mahdu kävelemään ja talvella hiihtämään?
Vierailija kirjoitti:
Tuuba, tilkkutäkki, sukset, kieliopinnot, Esson baari.. olihan siinä ideoita. Olen odotellut auringon nousua, juonut kahvin ja laittanut auton lämpenemään. Odotellessa otin unet. Eilen kävelin 10 kilometria. Tänäänkin varmaan. Sitten käyn läpi ideoita. Ihan en keksi miten saa niillä puoli vuotta kulumaan kun yksi päiväkin tekee tiukkaa.
Sulla on vielä kaupunkilaisrytmi päällä. Tahdin hiljentäminen ja mielen rauhoittuminen vie aikaa. Muutaman viikon päästä olet jo paremmin asettunut maalaisrytmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, ettei ole kiire mihinkään. Sen tiedon sisäistäminen vie aikaa. Sitten huomaat, miten päiväsi täyttyvät vaikka mistä. Alat arvostamaan pieniäkin juttuja ja mitä saat aikaiseksi. Tekemisen merkitys muuttuu ja niistä ei koe tarvetta pitää listaa enää.
No valaisetko vielä, miten päivät täyttyvät. Että itse huomaisin. Mietin juuri keräisinkö pihlajanmarjoja ja tekisinkö hyytelöä. Peukaloiden pyörittämiseen on kyllä ollut aikaa. Jostain syystä en saa siitä mitään irti. Puista irtoavien lehtien seuraamisesta ei myöskään.
Ymmärrän. Kokeiltu on talvi mökillä - lämmittämistä, lämmittämistä, pimeää, pimeää, taskulampun valossa kävelyä maantien laidassa, ei latuja, ei lenkkipolkuja.
Siispä tänä viikonloppuna
Nuo ovat tyyppejä, jotka maksavat päästäkseen ensilumilatuputkeen sukkuloimaan tiukassa hiihtoasussa, persehielle haisten.
En tekisi mitään. Puuhastelisin hieman ja NUKKUISIN paljon raikkaissa petivaatteissa. Juttelisin metsän eläimille. Saunoisin hiljaisissa löylyissä. Ottaisin ihokylpyjä.
Oikeesti vaan nukkuisin.
Eipä tuossa ole juuri muita vaihtoehtoja kuin juopottelu ja insesti, ne perinteisimmät ajanvietteet maaseudulla.