Mitä nämä niin sanotut metatyöt ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi on uhriutumista kutsua metatyötä metatyöksi eikä järjestelyksi, ennakoinniksi, organisoinniksi tai suunnitteluksi? Ei termi muuta työn määrää tai kuormittavuutta mihinkään suuntaan.

Ei se olekaan. Sen sijaan myös järjestely, ennakointi, organisointi ja suunnittelu voi olla tehotonta uhriutumista, jos esimerkiksi järjestellään aamuksi kolme erilaista vaatekertaa värisävyjä sommitellen ennakoiden huomiseksi kolmea erilaista säätä tai organisoidaan kukkalähetystä kolme päivää erilaisia kimppuja pinterestistä selaten tai suunnitellaan ensi kesän aktiviteetteja varmuuden vuoksi ja syyllistetään toista siitä, että hän ei viitsi osallistua yhtään näihin ylen tärkeisiin töihin.

Jos on kolme pientä lasta, niin on vain jär

Ei tarkoitettu kolmea pientä lasta, vaan sitä, että varaudutaan kolmeen eri säähän yhden lapsen kohdalla. Tunnen tämmöisen henkilön, häntä hermostutti aivan suunnattomasti, että miehensä ei ymmärrä, että vaatteita pitää olla useita, jos vaikka onkin kylmempää tai sataa, vaikka ei ole ennustettu.

Ja koska näiden vaatteiden piti olla tietysti sävy sävyyn, ei voitu tehdä niin, että lisää vaikka pitkähihaisen tms. kun eihän sitten ehkä sopinut enää asuun. Ero niillekin kyllä sitten aikanaan tuli.

Ei tämä keskustelu koske mitään sinun yksittäistä nepsy-tuttuasi, jonka käytöstä yrität kovasti soveltaa kaikkiin naisiin ja sillä tavoin eksyttää keskustelun koko aiheesta. Edelleen, tuollaiset yksittäiset ääriesimerkit eivät liity keskusteluun millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Metatyöstä itkijät kuulostavat siltä, että eivät edes pidä lapsistaan ja puolisostaan.

Ainakaan eivät välitä heistä. Ilmeisesti muiden tehtävä on olla hänelle statisteja hänen elämänsä kulississa ja palveluntuottajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Se lapsi ei hajoa, vaikka päiväkotivaatteet eivät olisi värisävyiltään täysin yhteensopivia. Näin yksi esimerkki naurettavasta palautteesta mitä aikanaan sain."

Ei hajoa ei. Sen sijaan lapsi kärsii, jos vaatteet ei ole vuodenaikaan ja säähän sopivia.

Kuinka ketun vaikea työ on muka aamulla katsoa ikkunasta ulos ja todeta päivän sää? Tai jumalauta vuodenaika?!

 

Ei se olekaan vaikeaa. Mutta on ikävää jollei ole siihen säähän sopivia ja tarpeeksi isoja vaatteita ja kenkiä.  Ei ole käyty ostamassa kun on eletty hetkessä. Ja sitten on jo kiire töihin ja kouluun/ päiväkotiin.

Tuo nyt on edelleen ihan normaalia arkea, että lapsille ostetaan vaatteita. Sille nyt vaan on keksitty uusi,

Se vaan se "normaali arki" tuppaa olemaan monessa perheessä naisen vastuulla. Siis se, että katsotaan kuukausi etukäteen ikkunasta ulos, kierrätetään pienet ulkovaatteet pois, etsitään mahdollisimman halvalla hyvät sopivat.

Se, että hankitaan ne kaverisynttärilahjat ajoissa ja suunnitellaan, kuka vie lapsen sinne synttäreille. Mietitään lasten harrastukset. Kalenteroidaan. Hoidetaan ajanvaraukset. Suunnitellaan kaupassakäynnit, reissut ja leikkitreffit. Suunnitellaan auton huollot ja renkaan vaihdot, siivoukset jne.

Monet näistä asioista vaatii huomattavasti vähemmän suunnittelua, jos ei ole pieniä lapsia. Pelkästään ikkunanpesun suunnittelu muuttuu haastavaksi, kun punteissa roikkuu vaahtosammuttimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi on uhriutumista kutsua metatyötä metatyöksi eikä järjestelyksi, ennakoinniksi, organisoinniksi tai suunnitteluksi? Ei termi muuta työn määrää tai kuormittavuutta mihinkään suuntaan.

Ja jos se puolison tekemä metatyö ärsyttää niin paljon, niin eikö voisi tehdä ne asiat sitten itse. Sen tarkoitus on kuitenkin helpottaa elämää. 

Eikös siinä ärsytä se, että puoliso ei tee niitä?

- sinkku

Tuntuu ärsyttävän sekin kun toinen suunnittelee, säätää, miettii,  tekee numeron jne. Kaikki tuntuu ärsyttävän.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Se lapsi ei hajoa, vaikka päiväkotivaatteet eivät olisi värisävyiltään täysin yhteensopivia. Näin yksi esimerkki naurettavasta palautteesta mitä aikanaan sain."

Ei hajoa ei. Sen sijaan lapsi kärsii, jos vaatteet ei ole vuodenaikaan ja säähän sopivia.

Kuinka ketun vaikea työ on muka aamulla katsoa ikkunasta ulos ja todeta päivän sää? Tai jumalauta vuodenaika?!

 

Ei se olekaan vaikeaa. Mutta on ikävää jollei ole siihen säähän sopivia ja tarpeeksi isoja vaatteita ja kenkiä.  Ei ole käyty ostamassa kun on eletty hetkessä. Ja sitten on jo kiire töihin ja kouluun/ päiväkotiin.

Tuo nyt on edelleen ihan normaalia arkea, että lapsille

Ja edes se ns kaupassa piipahtaminen ei todellakaan käy niin vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, minä kuulkaa jopa pesetin lukiolaisen untuvatakinkin jo heinäkuussa, jotta se olisi valmiina ajoissa Pesulassa on aina heimäkuussa takkitarjous.

Ja korjautin välikausikenkien vetoketjun suutarilla jo ennen kuin edes pakkasin ne pois kesäkenkien tieltä vappuna.

Voi voi, kun tuo ei ole sitä oikeaa parempaa metatyötä. Sitten olisit kunnon metätyöskentelijä, jos olisit googlettanut varmuudelta kuitenkin kaikkien kaupungin pesuloiden hinnat, sillä jossain voi olla vielä parempi tarjous, sama juttu suutarien kanssa, minne kannattaa viedä, suunnitellut etukäteen tarkat päivämäärät, milloin käydään näissä sekä reittioppaasta katsonut kolme neljä eri reittivaihtoehtoa. 

Nyt olit vain tavanomaisen järjestelmällinen ihminen, joka tykkää siitä, että arki rullaa mahd. helposti ja teit vähän etukäteen ho

Oletko nyt varma, että vuosien aikana muille pesuloille ei ole tullut parempia tarjouksia? Ja sama partureiden kanssa? Ja onko lasten hiustenkasvu ajoitettu niin, että ovat mökkikunnalla juuri silloin, kun hiukset tarvitsee leikata? Vai leikataanko lasten hiukset aina 27.6. riippumatta tarpeesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Se lapsi ei hajoa, vaikka päiväkotivaatteet eivät olisi värisävyiltään täysin yhteensopivia. Näin yksi esimerkki naurettavasta palautteesta mitä aikanaan sain."

Ei hajoa ei. Sen sijaan lapsi kärsii, jos vaatteet ei ole vuodenaikaan ja säähän sopivia.

Kuinka ketun vaikea työ on muka aamulla katsoa ikkunasta ulos ja todeta päivän sää? Tai jumalauta vuodenaika?!

 

Ei se olekaan vaikeaa. Mutta on ikävää jollei ole siihen säähän sopivia ja tarpeeksi isoja vaatteita ja kenkiä.  Ei ole käyty ostamassa kun on eletty hetkessä. Ja sitten on jo kiire töihin ja kouluun/ päiväkotiin.

Tuo nyt on edelleen ihan normaalia arkea, että lapsille ostetaan vaatteita. Sille nyt vaan on keksitty uusi,

Ei se uusien vaatteiden ostaminen ole metatyötä. Niiden suunnittelu on. Kamnattais vähän lukea ketjua, ennenkuin ottaa kantaa. Ehkä ymmärtäisit, misrä puhutaan.

Kaikki on ihan hyvin ja normaalisti, kun kaikki sujuu. Mutta kun toiselle alkaa kertyä sitä, että hänen pitää yhtä aikaa tilata nuohooja, hankkia talvivaatteet, hoitaa autoon renkaanvaihto, ilmoittaa lapsi harrastukseen ja tehdä samalla työpäivä töissä ja ruokaa kotona jne niin siinä vaiheessa alkaa rasittaa, jos toinen elää normaalia arkea lähinnä sohvalla rentoutuen ja toinen hoitaa arjen kaikki velvoitteet. 

Olen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Rasittavinta ei ole tehdä niitä tehtäviä, mitä tulee vastaan vaan olla se, jonka niskaan kaadetaan se, että pitää tajuta, mitä kaikkea pitää tehdä ja toivoa, ettei mitään oleellista jäänyt hoitamatta. 

Edelleen: ei ole normaalia arkea lähinnä rentoutua sohvalla. On normaalia arkea huolehtia nuohoojista, talvivaatteista, renkaiden vaihdosta, käydä töissä ja tehdä ruokaa kotona. Sä olet jostain syystä päättänyt mahdollistaa toiselle sellaisen arjen, että hän rentoutuu sohvalla ja sä elät sitä normaalia arkea.

Mutta sen lisäksi, että olet valinnut itsekkään puolison, joka ei osallistu sen tavallisen arjen pyöritykseen, olet myös jostain syystä päättänyt siihen päälle haalia itsellesi aikaa ja energiaa vieviä vastuita. No jokainen tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Se lapsi ei hajoa, vaikka päiväkotivaatteet eivät olisi värisävyiltään täysin yhteensopivia. Näin yksi esimerkki naurettavasta palautteesta mitä aikanaan sain."

Ei hajoa ei. Sen sijaan lapsi kärsii, jos vaatteet ei ole vuodenaikaan ja säähän sopivia.

Kuinka ketun vaikea työ on muka aamulla katsoa ikkunasta ulos ja todeta päivän sää? Tai jumalauta vuodenaika?!

 

Ei se olekaan vaikeaa. Mutta on ikävää jollei ole siihen säähän sopivia ja tarpeeksi isoja vaatteita ja kenkiä.  Ei ole käyty ostamassa kun on eletty hetkessä. Ja sitten on jo kiire töihin ja kouluun/ päiväkotiin.

Tuo nyt on edelleen ihan normaalia arkea, että lapsille

Käytit sanaa "leikkitreffit", ole hyvä ja luovu aseestasi ja virkamerkistäsi ja muuta vuorille häpeämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Se lapsi ei hajoa, vaikka päiväkotivaatteet eivät olisi värisävyiltään täysin yhteensopivia. Näin yksi esimerkki naurettavasta palautteesta mitä aikanaan sain."

Ei hajoa ei. Sen sijaan lapsi kärsii, jos vaatteet ei ole vuodenaikaan ja säähän sopivia.

Kuinka ketun vaikea työ on muka aamulla katsoa ikkunasta ulos ja todeta päivän sää? Tai jumalauta vuodenaika?!

 

Ei se olekaan vaikeaa. Mutta on ikävää jollei ole siihen säähän sopivia ja tarpeeksi isoja vaatteita ja kenkiä.  Ei ole käyty ostamassa kun on eletty hetkessä. Ja sitten on jo kiire töihin ja kouluun/ päiväkotiin.

Tuo nyt on edelleen ihan normaalia arkea, että lapsille

Se vaan se "normaali arki" tuppaa olemaan monessa perheessä naisen vastuulla. Siis se, että katsotaan kuukausi etukäteen ikkunasta ulos, kierrätetään pienet ulkovaatteet pois, etsitään mahdollisimman halvalla hyvät sopivat.

Se, että hankitaan ne kaverisynttärilahjat ajoissa ja suunnitellaan, kuka vie lapsen sinne synttäreille. Mietitään lasten harrastukset. Kalenteroidaan. Hoidetaan ajanvaraukset. Suunnitellaan kaupassakäynnit, reissut ja leikkitreffit. Suunnitellaan auton huollot ja renkaan vaihdot, siivoukset jne.

Monet näistä asioista vaatii huomattavasti vähemmän suunnittelua, jos ei ole pieniä lapsia. Pelkästään ikkunanpesun suunnittelu muuttuu haastavaksi, kun punteissa roikkuu vaahtosammuttimia.

Vähän veikkaan, että nämä jotka kovasti yrittävät kertoa kuink metatyötä ei ole olemassa ovat joko lapsettomia tai sitten omassa perheessä juuri se aikuinen jolle toisen täytyy kertoa mitä tehdään.

Arjen metatyö oli vaivatonta ja vähäistä kun elin sinkkuna yksin, parisuhde ei vielä asiaa merkittävästi muuttanut, mutta kun lapset tulivat, kaikki muuttui. En minäkään lapsettomana ymmärtänyt kuinka paljon tämä vaatii suunnittelua, orgaisointia ja aikatauluttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi on uhriutumista kutsua metatyötä metatyöksi eikä järjestelyksi, ennakoinniksi, organisoinniksi tai suunnitteluksi? Ei termi muuta työn määrää tai kuormittavuutta mihinkään suuntaan.

Ei se olekaan. Sen sijaan myös järjestely, ennakointi, organisointi ja suunnittelu voi olla tehotonta uhriutumista, jos esimerkiksi järjestellään aamuksi kolme erilaista vaatekertaa värisävyjä sommitellen ennakoiden huomiseksi kolmea erilaista säätä tai organisoidaan kukkalähetystä kolme päivää erilaisia kimppuja pinterestistä selaten tai suunnitellaan ensi kesän aktiviteetteja varmuuden vuoksi ja syyllistetään toista siitä, että hän ei viitsi osallistua yhtään näihin ylen tärkeisiin töihin.

Olisi huomattavasti helpompaa keskustella asiasta, jos vasta-argumenttina ei keksittäisi näitä mielikuvituksellisia esimerkkejä.

Arjen metatyö oli vaivatonta ja vähäistä kun elin sinkkuna yksin, parisuhde ei vielä asiaa merkittävästi muuttanut, mutta kun lapset tulivat, kaikki muuttui. En minäkään lapsettomana ymmärtänyt kuinka paljon tämä vaatii suunnittelua, orgaisointia ja aikatauluttamista.

No riippuu ihan siitä, millaista sinkkuelämää elää. Mä tein sinkkuaikanani paljon töitä ja niihin liittyi runsaasti matkustamista. Kyllä se vaati metatöitä aikatauluttaa kotitöitä paljonkin. Esim. just suutariin vietävät kengät tms. täytyi kyllä miettiä, että milloin ja minne ne ennättää viedä ja ennen kaikkea miten ne ennättää hakea takaisin. Pyykkäyskin täytyi suunnitella, että miten sen matkojen välissä tekee jne jne.

Senpä vuoksi ajattelinkin kun lapsia alkoi tulla, että jonkun siinä mun muussa elämässä on muututtava ja luovuin parista luottamustehtävästä ja järjestelin työelämääni uusiksi. Ajattelen, että niille on aikaa taas sitten, kun lapset on vähän isompia.

Lisäksi ei tullut mieleenkään, että toinen saisi jäädä sohvalle elämään jotain omaa elämäänsä, ero olisi tullut heti, jos moista olisi edes yritettäisi.

Oikeastaan rennompaa mun elämä nyt on, kun on selkeät arkirutiinit. Vaaterumbat ja muut on vain pari kertaa vuodessa nekin ja kun vähän miettii, eli laittaa heti pois vaatteen joka on liian pieni tms. niin ei sekään nyt mikään via dolorosa ole.

Vierailija kirjoitti:

Arjen metatyö oli vaivatonta ja vähäistä kun elin sinkkuna yksin, parisuhde ei vielä asiaa merkittävästi muuttanut, mutta kun lapset tulivat, kaikki muuttui. En minäkään lapsettomana ymmärtänyt kuinka paljon tämä vaatii suunnittelua, orgaisointia ja aikatauluttamista.

No riippuu ihan siitä, millaista sinkkuelämää elää. Mä tein sinkkuaikanani paljon töitä ja niihin liittyi runsaasti matkustamista. Kyllä se vaati metatöitä aikatauluttaa kotitöitä paljonkin. Esim. just suutariin vietävät kengät tms. täytyi kyllä miettiä, että milloin ja minne ne ennättää viedä ja ennen kaikkea miten ne ennättää hakea takaisin. Pyykkäyskin täytyi suunnitella, että miten sen matkojen välissä tekee jne jne.

Senpä vuoksi ajattelinkin kun lapsia alkoi tulla, että jonkun siinä mun muussa elämässä on muututtava ja luovuin parista luottamustehtävästä ja järjestelin työelämääni uusiksi. Ajattelen, että niille on aikaa taa

Kun on useampi lapsi, ei se riitä että sen vanhemmalle pienen vaatteen laittaa pois vaan niitä pitää ottaa esiin ja katsoa milloin se käy seuraavalle jne jne jne.

Edelleen: ei ole normaalia arkea lähinnä rentoutua sohvalla. On normaalia arkea huolehtia nuohoojista, talvivaatteista, renkaiden vaihdosta, käydä töissä ja tehdä ruokaa kotona. Sä olet jostain syystä päättänyt mahdollistaa toiselle sellaisen arjen, että hän rentoutuu sohvalla ja sä elät sitä normaalia arkea.

No justiinsa näin! En mä ole ikinä ajatellut, että tilaan nuohoojan, kun tulee mieleen, että teenpäs tässä nyt metatyötä.On tietysti kurja, jos toisella ei ole mitään arkielämän taitoja, vaan pelkästään chillaa kuin teini, mutta kyllä siinä ihan muut ongelmat suhteessa kuin se, että nuo normaalit asiat elämään kuuluu.

Kun on useampi lapsi, ei se riitä että sen vanhemmalle pienen vaatteen laittaa pois vaan niitä pitää ottaa esiin ja katsoa milloin se käy seuraavalle jne jne jne.

Ottaa esiin mistä? Siis kun vaate jää lapselle pieneksi, se laitetaan pois hänen vaatekaapistaan ja laitetaan esim. laatikkoon, joka on merkitty "lapsen 1 pienet vaatteet". Ensimmäisestä lapsesta oppineena tiedän, koska suunnilleen seuraavalle lapselle alkaa menemään ne vaatteet, jotka ovat tuossa laatikossa. Jos olisi kolmas lapsi ja jotain kierrätettävää vielä kahden lapsen käytön jälkeen olisi, laittaisin ne seuraavalta pieneksi jääneet laatikkoon, joka on merkitty "lapsen kolmelle jääneet vaatteet" tms.

Mun ystäväni teki miehensä kanssa vaihtokaupan. Mies lupasi hoitaa lievästi kehitysvammaisen lapsen asiat Kelan, koulun, perheneuvolan, vammaispalvelun ja muiden instanssien kanssa. Ystäväni otti tehtäväkseen huolehtia puulämmityksestä sen talven osalta. Lapsen asiat hoituivat kyllä ajallaan, mutta mies totesi, että ei ollut tajunnut kuinka paljon se vie aikaa ja vaati asioiden muistamista, soittelua ja selvittämistä. Ystäväni totesi, että kyllä se lämmittäminenkin työstä kävi, ei sitä vain ollut minään pitänyt, kun se ei ollut omalla kontolla. Nyt ehkä osaavat arvostaa sitä toisen tekemää työtä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Kun on useampi lapsi, ei se riitä että sen vanhemmalle pienen vaatteen laittaa pois vaan niitä pitää ottaa esiin ja katsoa milloin se käy seuraavalle jne jne jne.

Ottaa esiin mistä? Siis kun vaate jää lapselle pieneksi, se laitetaan pois hänen vaatekaapistaan ja laitetaan esim. laatikkoon, joka on merkitty "lapsen 1 pienet vaatteet". Ensimmäisestä lapsesta oppineena tiedän, koska suunnilleen seuraavalle lapselle alkaa menemään ne vaatteet, jotka ovat tuossa laatikossa. Jos olisi kolmas lapsi ja jotain kierrätettävää vielä kahden lapsen käytön jälkeen olisi, laittaisin ne seuraavalta pieneksi jääneet laatikkoon, joka on merkitty "lapsen kolmelle jääneet vaatteet" tms.

Niin, eli niitä vaatteita lajitellaan moneen monituiseen kertaan, eikä vain "panna pois" jonnekin ja se oli sitten siinä.

Niitä siis otetaan esiin noista "lapsen 1 pienet vaatteet" ja "lapsen 2 pienet vaatteet" laatikoista ja katsotaan, voiko niitä hyödyntää seuraavalle ja sitä seuraavalle. Sama koskee sitten ulkovaatteita, kenkiä, pipoja ja hanskoja, luistimia, suksia jne jne jne.

Ja aina lopullisesti ylijääneet vielä lajitellaan ja myydään eteenpäin.

Olisi huomattavasti helpompaa keskustella asiasta, jos vasta-argumenttina ei keksittäisi näitä mielikuvituksellisia esimerkkejä.

No keskustelu olisikin ihan toisenlaista, jos alunperin ei olisi alettu luetella täysin idioottimaisia metatöitä, kuten lakana- ja hienopyykin peseminen, sen tarkistaminen, että kuivaustelineellä ei ole jo pyykkiä, hiljainen aika, jne. Eri

Vierailija kirjoitti:

Edelleen: ei ole normaalia arkea lähinnä rentoutua sohvalla. On normaalia arkea huolehtia nuohoojista, talvivaatteista, renkaiden vaihdosta, käydä töissä ja tehdä ruokaa kotona. Sä olet jostain syystä päättänyt mahdollistaa toiselle sellaisen arjen, että hän rentoutuu sohvalla ja sä elät sitä normaalia arkea.

No justiinsa näin! En mä ole ikinä ajatellut, että tilaan nuohoojan, kun tulee mieleen, että teenpäs tässä nyt metatyötä.On tietysti kurja, jos toisella ei ole mitään arkielämän taitoja, vaan pelkästään chillaa kuin teini, mutta kyllä siinä ihan muut ongelmat suhteessa kuin se, että nuo normaalit asiat elämään kuuluu.

On vedenjuontikin osa normaalia elämää ja tuskin mietit juodessasi, että minäpä tässä nyt juon vettä, mutta niin silti teet. Ja jos olisit jossain, missä sitä vettä ei olisi saatavilla tai joutuisit jotenkin kantamaan kaivosta veden koko perheelle aina yksin, saattaisi alkaa kiinnittää huomiota siihen veden juomiseen ja muuhunkin käyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Edelleen: ei ole normaalia arkea lähinnä rentoutua sohvalla. On normaalia arkea huolehtia nuohoojista, talvivaatteista, renkaiden vaihdosta, käydä töissä ja tehdä ruokaa kotona. Sä olet jostain syystä päättänyt mahdollistaa toiselle sellaisen arjen, että hän rentoutuu sohvalla ja sä elät sitä normaalia arkea.

No justiinsa näin! En mä ole ikinä ajatellut, että tilaan nuohoojan, kun tulee mieleen, että teenpäs tässä nyt metatyötä.On tietysti kurja, jos toisella ei ole mitään arkielämän taitoja, vaan pelkästään chillaa kuin teini, mutta kyllä siinä ihan muut ongelmat suhteessa kuin se, että nuo normaalit asiat elämään kuuluu.

Olet varmaan lukenut tätä ketjua. Puolet porukasta väittää, että metatyö on tarpeetonta hihhulointia. 

Siis suunnittelu, organisointi, aikatauluttaminen. Tarpeetonta. Niin mitä luulet, että ovatko nämä ihmiset niitä, jotka perheessään tekevät pätkääkään näitä hommia..? Luuletko, että on perheissä kovin epätavallista, että toinen tekee metatyötä (ja mahdollisesti muutakin kotityötä) paljon enemmän kuin toinen?

Epäiletkö, että suhteen alkuvaiheessa (jolloin metatyötä ja kaikkea muutakin kotityötä) on paljon vähemmän, annetaan käteen kristallipallo, joka kertoo, mikä tulee olemaan toisen osapuolen aloitteellisuus metatöihin tai muihin kotihommiin?