IL: Tämä on monen suomalaisen miehen surullinen rooli parisuhteessa.

Viestittelijä nro 320 - taidat olla miesten ns. yksisarvinen. Hienoa!

Toisaalta, nyt varmaan elät sitä osaa, jota muuten suuri osa naisista kotona tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksista näkyy selvästi, että nykymallinen avioliitto ei toimi. Perheessä ei voi olla kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan jommankumman täytyy olla perheenpää. Käytännössä perheenpää on nykyään nainen, joka käskyttää miestä kotitöissä. Tämä on yksi suurimpia syitä eroon. Ainoa toimiva malli olisi se perinteinen malli, jossa mies on päävastuussa elatuksesta ja nainen kodista ja lapsista. 

Hmm, eihän tuo perinteinen malli ole toiminut kun naiset ovat halunneet siitä eroon. Vai tarkoititko että se toimi miehille kun ei tarvinnut tehdä kotitöitä ja sai käskyttää naista?

Kiinnostaa myös ihan hypoteettisesti, miksi miehen ego ei kestä jos nainen olisikin perheen pää? Naisilta kuitenkin odotetaan tuollaiseen malliin sopeutumista. Voisiko ongelma olla mieh

Ei ole kysymys siitä, meillä oli aikaisemmin yhteisiä haaveita, jotka olivat samanlaisia. Siksi valitsin vaimoni, kun arvot ja lasten kasvatusmenetelmät olivat niin samoja. Some, muutti kaiken, vaimo arvot ja tarpeet muuttuivat. Vaimo innostui sisustuksesta, johon meillä ei ollut varaa, eikä aikaa.

Olen kyllä miettinyt näitä asioita mikä olisi mennyt pieleen tai mitä en ole ymmärtänyt. Syytän Somea.

Mielenkiintoista, että psykologia voi kertoa lehdessä, mistä asioista asiaakkaat hänen luonaan käyvät. 

 

En haluaisi lukea lehdestä terapeuttini sanoneen vaikkapa oman käyntini syytä. Aika nopeasti terapeutin tuntevan ja tietävän minun käyväni hänen luonaa osaa laskea yks yhteen.. 

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla sitä päivää, että mies ymmärtää että hän itse määrää roolinsa elämässään, eikä odota muiden ihmisten tarjoilevan ja petaavan sitä hänelle kuin lapselle. 

Odotan sitä päivää, kun naiset avaa miehille ovet, maksavat treffit ja ostavat talouteen auton ja miehelleen lahjoja ja kukkaisia 

Eli odotella saa ja pitkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksista näkyy selvästi, että nykymallinen avioliitto ei toimi. Perheessä ei voi olla kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan jommankumman täytyy olla perheenpää. Käytännössä perheenpää on nykyään nainen, joka käskyttää miestä kotitöissä. Tämä on yksi suurimpia syitä eroon. Ainoa toimiva malli olisi se perinteinen malli, jossa mies on päävastuussa elatuksesta ja nainen kodista ja lapsista. 

Hmm, eihän tuo perinteinen malli ole toiminut kun naiset ovat halunneet siitä eroon. Vai tarkoititko että se toimi miehille kun ei tarvinnut tehdä kotitöitä ja sai käskyttää naista?

Kiinnostaa myös ihan hypoteettisesti, miksi miehen ego ei kestä jos nainen olisikin perheen pää? Naisilta kuitenkin odotetaan tuollai

Ei ole kysymys siitä, meillä oli aikaisemmin yhteisiä haaveita, jotka olivat samanlaisia. Siksi valitsin vaimoni, kun arvot ja lasten kasvatusmenetelmät olivat niin samoja. Some, muutti kaiken, vaimo arvot ja tarpeet muuttuivat. Vaimo innostui sisustuksesta, johon meillä ei ollut varaa, eikä aikaa.

Olen kyllä miettinyt näitä asioita mikä olisi mennyt pieleen tai mitä en ole ymmärtänyt. Syytän Somea.

Ok, kuulostaa ikävältä. Minulla on itse asiassa aika samanlainen tarina. Nuorina meillä oli ex-puolison kanssa hyvin samanlaiset arvot ja käsitys siitä mikä on elämässä tärkeää. Mies kuitenkin muuttui vuosien myötä ja esim. raha ja omaisuus tuli koko ajan tärkeämmäksi. Minä olisin voinut asua vaikka siinä pienessä yksiössä joka opiskeluaikana jaettiin, mutta mies halusi koko ajan lisää tilaa, omaisuutta, mökin, veneen, auton ja kaiken. Hirveästi tavaraa, pölynkerääjiä ja turhakkeita joita minä en tarvinnut, mutta joita minun olisi pitänyt siivota kiitollisena siitä että hän on ne paremmalla palkallaan hankkinut. Minulle olisi riittänyt suhde jossa on yhteistä aikaa, läheisyyttä ja lämpöä. Miehelle ei. En tiedä pitäisikö syyttää somea, hän kyllä tosiaan oli aika paljon somessa, mutta luulen että ihmiset usein muuttuvat joka tapauksessa ilman someakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla sitä päivää, että mies ymmärtää että hän itse määrää roolinsa elämässään, eikä odota muiden ihmisten tarjoilevan ja petaavan sitä hänelle kuin lapselle. 

Odotan sitä päivää, kun naiset avaa miehille ovet, maksavat treffit ja ostavat talouteen auton ja miehelleen lahjoja ja kukkaisia 

Eli odotella saa ja pitkään

No joissain tapauksissa tuo kaikki on jo toteutunut (olen jopa ostanut miehelleni lahjaksi auton - toisaalta kukkia ei osta tässä taloudessa kukaan). Ei arkipäivää, mutta eipä tuo ole miehillekään arkipäivää, kukkien tuomien, lahjat, autojen osto tai edes oven avaaminen saati treffeillä maksaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on?

Ehdotan ratkaisuksi, että mies ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa hoitaa lapset ja kodin vähintään 50% osuudella ja tehdä myös metatöitä, eli kantaa vastuuta siitä, että kaikki tulee tehdyksi.

Sillä lailla ei syrjäydy ulkopuoliseksi omassa perheessään.

PS. Suomessa naiset käyvät töissä ja kun menot maksetaan puoliksi, kukaan ei elätä toista, eikä ole myöskään oikeutettu luistamaan arjen vastuista.

Vanhan piian kannattaa nopeasti muuttaa ajatusmalliaan. Muuten jäät ilman miestä koko elämäksi, eikä se selvästi tee sulle hyvää. Toisaalta ei me miehet voida sua pelastaa

Ihan hirveä kohtalo jäädä ilman maksavan piian paikkaa kotonaan :D

Sen sijaan kannattaa mennä töihin eli piiaksi. Voisi saada isomman omaisuuden kun silloin tällöin imuroi ja tiskaa avioliitossa mutta eih... Sen sijaan naiset valitsee 8 tuntisen työpäivän olemalla orjana.

Ai isomman omaisuuden saa tekemällä ilmaiseksi töitä kuin tekemällä töitä, joista maksetaan? :DDD

Eipä ole ihme ettei parisuhteet ja liitot kestä kun osapuolet ajattelevat asioita vain minä muodossa ja yksilökeskeisesti.

Mihin on kadonnut ME ajattelu?

Tosin erityisesti varmaan pohjoismaissa kuten muuallakin länsimaissa itsekeskeinen kulttuuri, itsenäisyys, itsepärjääminen jne  on nosanut arvoaan. Itsenäisyyttä ja yksilökeskeisyyttä opetetaan jo piväkodeissa. 

Tuntuu että liian monille perhe-eläkin on oman edun tavoittelua, lasketaan niin myöntymys kuin voittokertojakin ja ruokitaan alati ajatusta annanko vai saanko enemmän. Tämähän johtaa juuri siihen että alamme olla entistä tyytymättömämpiä kaikkeen.