Lapsettomilla on elämä niin paljon helpompaa

Kuka haluaa enää tehdä lasta, maailma on mennyt ja menossa niin sekaisin. En haluaisi laittaa lasta elämään nykymaailmaan, tuntisin jatkuvaa syyllisyyttä altistaa lapsi kaikelle sekopäisyydelle,

Paha sanoa, kun vain toisesta on kokemusta

Jos sinun mielestäsi elämän raskaus riippuu rahojen tuhlaamisesta, et todellakaan tiedä oikeasta elämän raskaudesta yhtään mitään.

Lapsellinen aloitus, varmasti provo. Olen iät ajat päättänyt, etten tee lapsia ja päätös pysyy mitä pidemmälle katsoo tätä maapallon menoa. Syitä on myös lukuisia muitakin. En silti ajattele, että menetän jotain tai syyllistä ihmisiä, jotka lapsia saaneet. Sellainen on naurettavaa. He perustaa perheen, jotka haluavat ja he ketkä eivät, se on myös oma valinta. Elämä ei silti ole ruusuilla tanssimista ilman lapsia, perheettömillä on omat ongelmat mitä perheellisillä ei ole ja vice versa.

Lapsilla on tapana kasvaa, muuttaa pois kotoa ja alkaa elää omaa elämää.  Ihan surkea aloitus joltain itsekeskeiseltä ja kylmältä ihmiseltä.

Aika aikansa kutakin. Lapset ovat suurin lahja ja ilo elämässä, nähdä ja kokea niiden kasvavan vauvasta aikuisiksi. 

Minkä ihmeen takia elämän pitäisi olla aina ja koko ajan helppoa? Se ei tee ihmisestä onnellista eikä se takaa hyvää elämää.  Tyhjää se on, jos et  näe vaivaa opiskelun, työn ja ennen muuta perheen hyväksi.

N55

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien kuuluisi saada vähemmän palkkaa koska heillä ei ole elätettäviä. 

Samalla periaatteella, "vähemmän fiksujen" tulisi saada vähemmän palkkaa, koska ovat vähemmän hyödyllisiä, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on tapana kasvaa, muuttaa pois kotoa ja alkaa elää omaa elämää.  Ihan surkea aloitus joltain itsekeskeiseltä ja kylmältä ihmiseltä.

Aika aikansa kutakin. Lapset ovat suurin lahja ja ilo elämässä, nähdä ja kokea niiden kasvavan vauvasta aikuisiksi. 

Minkä ihmeen takia elämän pitäisi olla aina ja koko ajan helppoa? Se ei tee ihmisestä onnellista eikä se takaa hyvää elämää.  Tyhjää se on, jos et  näe vaivaa opiskelun, työn ja ennen muuta perheen hyväksi.

N55

Kylläpäs vedit pitkät johtopäätökset ap:sta. Kommenttisi oli minusta kylmä ja isekeskeinen. Hänellähän voi esim olla jokin sairaus joka vie voimat. Tai muita haasteita elämässään. 

Ja kaikki lapset eivät muuta kotoaan, on perheitä joissa asuu vieläkin 30-60 v "lapset". Syitä voi olla monia, sairaudet, kouluvaikeudet, työttömyys.

Erojenkin jälkeen voivat muuttaa vanhempiensa luo, lapsinensa. Ja eräs ystäväni, 70 v, huolehtii vakituisesti kahdesta lapsenlapsestaan, 4 ja 10 v, asuvat luonaan.

Ennen lapsista oli iloa kun tulivat aikuisiksi, pärjälivät omillaan, jopa auttoivat vanhempiaan. Nykyään vanhemmat ovat palveluntuottajia ja rahoittajia hamaan tappiin. Perintöäkin jotkut kärkkyy etuajassa.

Ja mikä tuo ajatus on että pitää kärsiä!? Omituista! Tulee vähän jeesustelu ja orjantappura mieleen. 

Nuo kommenttisi tuntuvat olevan enemmänkin itseäsi varten, vakuuttamaan että teit oikean päätöksen aikanasi. Nyt valvot ettei kukaan muu pääse helpommalla.

Mikä sua ap vaivaa?

Lapsettomuus ei ole elämän helppoutta vaan elämän tyhjyyttä. Se rahan käyttäminen itseensä, eli matkustelu sun muu, on vain hyvin laiha lohtu sille, mikä puuttuu. Eli ne lapset.

Millä ne lapsiperheiden saamat etuudet sitten maksetaan, kun verotettavat tulot vähenee  lapsettomilta? 

Ja jos hankin esim koiran, niin pitäisikö koirattomien tienata vähemmän?

Sääli että perheelliset eivät edes käsitä kuinka paljon heitä tuetaan rahallisesti muiden kansalaisten puolesta. Mutta kiittämättömyys on maailman palkka.

Terveisin Maksumies

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua ap vaivaa?

Lapsettomuus ei ole elämän helppoutta vaan elämän tyhjyyttä. Se rahan käyttäminen itseensä, eli matkustelu sun muu, on vain hyvin laiha lohtu sille, mikä puuttuu. Eli ne lapset.

Lohtu? Miksen ole ikinä osannut kaivata omia mukuloita? Ei tunnu tyhjältä, ei merkityksettömältä? On hyvä elää ja olla näin, ahdistaa ajatus jostain huolettavasta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua ap vaivaa?

Lapsettomuus ei ole elämän helppoutta vaan elämän tyhjyyttä. Se rahan käyttäminen itseensä, eli matkustelu sun muu, on vain hyvin laiha lohtu sille, mikä puuttuu. Eli ne lapset.

Tulee mieleen että jotkut ihmiset eivät kai keksi mitään muuta sisältöä elämäänsä kuin lapset. Jännää, kun maailman on kuitenkin täynnä kaikkea mielenkiintoista ja antoisaa. 

Ja muuten, jos lapset ovat elämän suola, niin miksi esim vanhemmat naiset muistelevat kaikkein mieluiten ja kaiholla sinkkuaikaansa kun tapaavat toisiaan ;-) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua ap vaivaa?

Lapsettomuus ei ole elämän helppoutta vaan elämän tyhjyyttä. Se rahan käyttäminen itseensä, eli matkustelu sun muu, on vain hyvin laiha lohtu sille, mikä puuttuu. Eli ne lapset.

Tulee mieleen että jotkut ihmiset eivät kai keksi mitään muuta sisältöä elämäänsä kuin lapset. Jännää, kun maailman on kuitenkin täynnä kaikkea mielenkiintoista ja antoisaa. 

Ja muuten, jos lapset ovat elämän suola, niin miksi esim vanhemmat naiset muistelevat kaikkein mieluiten ja kaiholla sinkkuaikaansa kun tapaavat toisiaan ;-) 

Ei ole vain vanhemmat naiset vaan miehet myös

Totta, elämä oli pajon helpompaa kun oli lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien kuuluisi saada vähemmän palkkaa koska heillä ei ole elätettäviä. 

Samalla periaatteella, "vähemmän fiksujen" tulisi saada vähemmän palkkaa, koska ovat vähemmän hyödyllisiä, eikö?

Näinhän se menee. Fiksummat pystyvät vaativampiin hommiin, joista maksetaan parempaa palkkaa. Tehdyllä työllä, sen vaativuudella ja siitä maksettavalla korvauksella (palkalla) on selvä yhteys.

Työntekijän tekemän työn ja siitä maksettavan korvauksen välillä ei ole tällaista yhteyttä hänen elätettäviensä lukumäärän kanssa.

Se tuetaanko lapsiperheitä vai jätetäänkö tukematta on poliittinen päätös, joka ei liity mitenkään yritysten tehdystä työstä maksamiin palkkoihin (kenelle ja paljonko).

Ensimmäinen kommentoija sotkee tahallaan asioita. On tavallista, että ihmiset eivät ymmärrä jotakin, jos he uskovat hyötyvänsä siitä, että eivät ymmärrä sitä.

Kaltaiselleni kyyniselle ihmiselle tulee mieleen amerikkalainen lakitermi Deep pockets, jolla tarkoitetaan sitä, että vahingon kärsinyt ei hae korvauksia vahingon aiheuttajalta (raakut tappaneelta pers'aukiselta metsäkoneyrittäjältä), vaan joltakin, jolla on paljon rahaa syvissä taskuissaan (rikkaalta kansainväliseltä metsäjätiltä).

Esitetty toimintamalli tuo mieleeni vasemmiston vanhan ehdotuksen uudeksi veroilmoitukseksi. Siinä oli vain kaksi kysymystä.

1. Paljonko sinulla on rahaa?

2. Mistä sen voi noutaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä rahoja?!

Saavat käyttää kaiken itseensä, kun perheellisen rahat täytyy riittää koko perheelle! 

No se on kyllä ihan oma valinta.

Mun mielestäni on kamalaa hankkia ensin lapsia ja sitten vinkua asiasta ympäri nettiä.  Lapset pois tuollaisista vanhemmilta 

Vierailija kirjoitti:

Millä ne lapsiperheiden saamat etuudet sitten maksetaan, kun verotettavat tulot vähenee  lapsettomilta? 

Ja jos hankin esim koiran, niin pitäisikö koirattomien tienata vähemmän?

Sääli että perheelliset eivät edes käsitä kuinka paljon heitä tuetaan rahallisesti muiden kansalaisten puolesta. Mutta kiittämättömyys on maailman palkka.

Terveisin Maksumies

Ne tuet huomataan vasta siinä vaiheessa kun ne menettää. Silloinkin reaktio on lähinnä kiukku, jonka aiheuttaa se että niitä avustuksia pidetään "omina rahoina" ja itsestään selvyytenä 

Kaikki pois, niin voisi asenne muuttua 

Oma valinta.

T: onnellinen kolmen lapsen äiti

True. Itse valitsin lapsettomuuden, en ole koskaan niitä edes halunnut. Nyt ikää 36 ja tosiaan kaiken rahan saan käyttää vain itseeni, vapaa-ajalla saan tehdä just sitä mikä itseä sillä hetkellä sattuu huvittamaan. Miksi hankitte lapsia jos ne on niin kamalia?

Kyllä. Meillä lapsettomilla on hyvä elämä.

Hieman liian suoraviivaista väittää, että lapsettomalla ois helppo ja perheellisillä vaikea elämä. Kaikilla voi olla kaikkea ja ihmiset kokee asiat eri tavalla; mitä se vaikeus kenellekin tarkoittaa on henkilökohtaista. Mutta sinällään mitä useampi perheenjäsen niin sitä enemmän välttämätöntä tekemistä ja hoidettavia asioita ja sitä myöti myös mahdollisesti enemmän kuormitusta ja stressiä. Paitsi jos on ihminen joka nauttii siitä ja on kykenevä sellaiseen.

Itse olen nelikymppinen nainen, jolla ei ole lapsia. Nuorena olin varma etten lapsia halua ja samaistuin melko aggressiiviseen "velaideologiaan". Mutta elämäni ei ole minusta tuntunut helpolta, kun on ollut vaikeaa työ- ja opiskelukykyä heikentävää masennusta ja ahdistusta. Jos siihen olisi ollut vielä lapset niin en tiedä miten olisi käynyt. Nyt nelikymppisenä, kun olen käynyt pitkään psykoterapiassa ja käsitellyt traumojani lapsuudesta, on näkemykseni lapsista muuttunut, mutta edelleen oma mieli on sen verran hauras että en uskaltaisi yrittää. Tietyllä tavalla elämäni on toki "helppoa" eli ei tarvitse tasapainotella kuin itsensä kanssa ja saan tehdä rauhassa omaan tahtiin monet asiat. Lapset tarvitsee paljon huomiota ja käytännön asioita ja en tiedä jaksaisinko. Toisaalta jokin minussa on nyt enemmän avoin rakkauden ja hoivaamisen kokemukselle, ja olen hieman saanut kiinni siitä millainen tunnemaailma voi joillain johtaa lasten hankkimiseen. Vaikka niitäkin on monia syitä. Vaikeaa tässä elämässä on tuntea että perheeni kutistuu ja ystävät eivät ole minulle aivan sama kuin perhe. Yksinäinen vanhuus pelottaa vaikka ajattelen että se ei ole reilu syy hankkia lapsia ja velvoittaa heitä hoitamaan. Mutta hieman yksinäiseltä tuntuu. Onko tämä sitten helppoa elämää: osiltaan varmasti on koska kannan murheita vain itsestäni (tosin myös läheisistäni ja maailman puolesta yleisesti) eikä tarvitse arjessa huseerata.