Lapsettomilla on elämä niin paljon helpompaa
kuin perheellisillä. Eivät tiedä raskaasta elämästä mitään, saavat tuhlata rahojaan vain itseensä.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blaah blaah! En todellakaan hanki lapsia ja luovu vapaudesta, terveydestä ja urastani
Mitä tekemistä lapsilla on väitteesi kanssa.
No sitä vaan, että ko. asioista joutuu luopumaan lasten kanssa.
Vapaus = Mikä ihmeen "vapaus"? Mitä edes tarkoittaa "vapaus" lasten tulon jälkeen? Ei sellaista ole enää silloin. Ei lasten tulon jälkeen ole enää viikonloppuja, lomia, vapautta, spontaaniutta, valintoja, vaihtoehtoa, jne. Päivät ovat suurimmaksi osaksi työtä ja viikonloppuisin jää omaa aikaa klo. 21 jälkeen muutama tunti ennen kuin onkin jo mentävä nukkumaan.
Terveys = Lasten vuoksi joutuu luopumaan tai ainakin karsimaan aivan valtavasti
"Mitä sinusta jää jälkeen?" No ne lapset. :D
Ja ylipäänsä on omahyväistä ja itsekästä ajatella, että "pitäisi jäädä jotain itsestään jälkeen". Ei se ole mitenkään itseisarvoista, eikä se edes kiinnosta kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja elämämme on todella helppoa ja kevyttä. Rahaa riittää kaikkeen ja ikävät asiat kuten siivous on ulkoistettu. Ihanaa lähteä vaikkapa teatteriin ja illalliselle ja tulla sen jälkeen uberilla puhtaaseen kotiin.
Entä kun mies haluaakin lapsen, eikä nainen ei voi saada ikänsä puolesta lasta. Naisesta tulee katkera kun mies lähtee nuoremman naisen mukaan.
En nauttinut pikkulapsiajasta, mutta nyt on ihanaa saada olla osa noiden fiksujen nuorten elämää. Tyhjältä elämä ilman heitä kyllä tuntuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blaah blaah! En todellakaan hanki lapsia ja luovu vapaudesta, terveydestä ja urastani
Mitä tekemistä lapsilla on väitteesi kanssa.
No sitä vaan, että ko. asioista joutuu luopumaan lasten kanssa.
Vapaus = Mikä ihmeen "vapaus"? Mitä edes tarkoittaa "vapaus" lasten tulon jälkeen? Ei sellaista ole enää silloin. Ei lasten tulon jälkeen ole enää viikonloppuja, lomia, vapautta, spontaaniutta, valintoja, vaihtoehtoa, jne. Päivät ovat suurimmaksi osaksi työtä ja viikonloppuisin jää omaa aikaa klo. 21 jälkeen muutama tunti ennen kuin onkin jo mentävä nukkumaan.
Terveys = Lasten vuoksi jout
Eikö lapset ole minkään arvoisia?
Vierailija kirjoitti:
Ehdotit, että olisit voinut "vaihtaa puolisoa"? Ai niin kuin sukkia aamuisin? Eli ihmiset ovat sinulle parisuhteessa kuin sukkia, joita vaihdat sitten kun siltä tuntuu? Etpä taida tuntea kovin vahvoja tunteita puolisoasi kohtaan.
Ja valintasi oli tehdä kaksi lasta tähän maaimaan vastoin omaa tahtoasi...
Se on toki oikeutesi, mutta älä tule sitä muille valittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja elämämme on todella helppoa ja kevyttä. Rahaa riittää kaikkeen ja ikävät asiat kuten siivous on ulkoistettu. Ihanaa lähteä vaikkapa teatteriin ja illalliselle ja tulla sen jälkeen uberilla puhtaaseen kotiin.
Entä kun mies haluaakin lapsen, eikä nainen ei voi saada ikänsä puolesta lasta. Naisesta tulee katkera kun mies lähtee nuoremman naisen mukaan.
No, ainakin itse nyt jo 7 vuotta lapsiarkea kokeneena, vaihtaisin todella mielelläni takaisin lapsettomaan arkeen. Muistan juurikin, kuinka upeata elämä oli ennen lapsia. T. Isä
En ole lapseton, mutta lapset ovat muuttaneet pois ja rahaa on. Se on totta. Kyllä kelpaa leyhytellä satasia nyt. Ennen ei tullut mieleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ovat eniten poissa töistä. Haluavat lomat aina juhlapyhien aikaan jne. m57
Ai saako lapsettomat olla kanssa kotona kun työkaverin lapsi on jatkuvasti sairas? Kyllä ne lapsen hankkineet niitä lomia aina kinuavat niihin juhlapyhiin kun lapsillakin on lomaa. Sanovat että kyllähän sinä voit hyvin töissä olla kun sulla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
AP on oikeassa. Lapsiperheiden elämää pitäisi tukea kaikin mahdollisin keinoin. Vanhemmille lyhyemmät työpäivät ja enemmän joustavuutta. Terveisin lapseton, mutta myötätuntoinen viisikymppinen
Niinhän meillä tuetaankin. On maailman parhaat tuet lapsiperheille. On äitiyslomat ja neuvolat ja ilmainen sairaanhoito, ilmainen kouluruokailu, ja ilmainen koulutus ym ym. Ja oikeus olla töistä pois, kun lapsi on sairas jne.
Ei näitä herkkuja ole juuri missään muussa maassa, mutta kun mikään ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja elämämme on todella helppoa ja kevyttä. Rahaa riittää kaikkeen ja ikävät asiat kuten siivous on ulkoistettu. Ihanaa lähteä vaikkapa teatteriin ja illalliselle ja tulla sen jälkeen uberilla puhtaaseen kotiin.
Entä kun mies haluaakin lapsen, eikä nainen ei voi saada ikänsä puolesta lasta. Naisesta tulee katkera kun mies lähtee nuoremman naisen mukaan.
En ihan ymmärrä miten tämä liittyy kommenttiini, mutta sellaisen miehen kannattaa tietysti valita lasta haluava nainen.
Vierailija kirjoitti:
Puhun vain omasta puolestani mutta näin on.
En ole kokenut lapsiperhe arkea mutta mitä sivusta seurannut ja vaikka täältä lukenut niin eipä houkuta.
Ihan varmasti on helpompaa kun aamulla ei tarvitse raahata puoliunisia lapsia lämpimästä sängystä ja viedä päiväkodin lokkilauman kiljumista kuuntelemaan.
Ei tarvitse stressata lastenhoidon kanssa kun pennut on jatkuvasti kipeänä.
Ei tarvitse olla katkera kun ukko huitelee omilla teillään ja jättää pennut äidin huostaan pistämättä tikkua ristiin.
Ei unettomia öitä pikkuvauvan tai sairaan lapsen kanssa.
Ei harmia ja huolta teinien kanssa.
Rahansa saa käytää itse ja juuri niinkuin haluaa. Ei elätettäviä. Ja kun sitä äijääkään ei ole elämä on siltäkin osin huoletonta. Itse en shoppailija enkä haaskaa turhaan. Olen aina ollut tarkka rahan kanssa ja katson että puskuritililä on aina aina
Samaa mieltä osin. Mutta silti lapsissa on se ihanakin puoli. Keskustelut pienen ekaluokkalaisen tai jo teinin kanssa= hyviä juttuja. Tulen aina lasten kanssa hyvin toimeen. Olen lapsirakas, vaikkakin lapseton.
Olen lapseton, mutta minulla pari harvinaisempaa sairautta riusanani heikentämässä elämänlaatua. Jokaisella meillä on omat vaikeutemme. Ei lapsettoman elämä aina mitään leppoisaa kevyttä ole. Minulla on eri taakka kuin perheellisellä ja molempien arki on varmasti rankka.
No ei helppous minulle ole mikään itseisarvo. Monet arvokkaat ja merkitykselliset asiat vaativat työtä ja vaivannäköä. Mutta jokainen tietysti itse päättää, mitä elämässä arvostaa ja tavoittelee.
Paljon jää maailmasta kokematta, jos ei ole omia lapsia. Suurin osa lapsettomista e ole valinnut osaansa vaan ajautunut siihen eri syistä.
Lapsellisilla on usein tuoreessa muistissa ruusuinen kuva siitä millaista lapsettomana elämä oli. Ei lapsettomien elämä ole helpompaa -- se on vain erilaista
Toinen ongelma on yksinhuoltajien suuti määrä. On selvää, että jos kuvittelee kasvattavansa lapsia parisuhteesa kahden hengen tuloilla ja päätyy kärvistelemään yhdellä palkalla, elatusavulla ja yhteiskunnan tuilla, arki tulee vastaan aika nopeasti.
Kun ottaa huomioon, että nykyään suuri osa naisista saa ensimmäiset lapsensa lähemmäs kolmekymppisenä, on turha valittaa, että he eivät olisi saaneet nauttia lapsettoman helposta elämästä ennen valintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja elämämme on todella helppoa ja kevyttä. Rahaa riittää kaikkeen ja ikävät asiat kuten siivous on ulkoistettu. Ihanaa lähteä vaikkapa teatteriin ja illalliselle ja tulla sen jälkeen uberilla puhtaaseen kotiin.
Entä kun mies haluaakin lapsen, eikä nainen ei voi saada ikänsä puolesta lasta. Naisesta tulee katkera kun mies lähtee nuoremman naisen mukaan.
Sitten voi ottaa kopin siitä miehestä, joka kesken pikkulapsiarjen tajusi vihaavansa elämäänsä ja lähti kävelemään jättäen lapset rouvalle. Niitä löytyy ihan yllin kyllin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja elämämme on todella helppoa ja kevyttä. Rahaa riittää kaikkeen ja ikävät asiat kuten siivous on ulkoistettu. Ihanaa lähteä vaikkapa teatteriin ja illalliselle ja tulla sen jälkeen uberilla puhtaaseen kotiin.
Entä kun mies haluaakin lapsen, eikä nainen ei voi saada ikänsä puolesta lasta. Naisesta tulee katkera kun mies lähtee nuoremman naisen mukaan.
Sitten voi ottaa kopin siitä miehestä, joka kesken pikkulapsiarjen tajusi vihaavansa elämäänsä ja lähti kävelemään jättäen lapset rouvalle. Niitä löytyy ihan yllin kyllin.
Mutta eikö olisi mielenkiintoista tietää, että miksi näin on? Miksi tällaisia miehiä, jotka tajusivat vihaavansa pikkulapsiarkea on niin paljon? Miksi miehet eivät voi sietää pikkulapsiarkea yhtä paljon kuin naiset? Syynä lienee biologia. Se on luonnollista, että miehet eivät viihdy pienten lasten seurassa yhtä hyvin kuin naiset.
Vierailija kirjoitti:
...Suurin osa lapsettomista ei ole valinnut osaansa vaan ajautunut siihen eri syistä.
Mistä sitten johtuu, että lapsettomien määrä koko ajan lisääntyy. Milä on muuttunut, jos ei ihmisten tietoisuus siitä, että ihmismäärän hallitsematon kasvu löytyy kaikkien ihmiskunnan ongelmien taustalta. Ihan kaikkien.
Maapallo ei yksinkertaisesti riitä edes nykyiselle ihmismäärälle. Pienempi ihmismäärä on ihmiskunnan ainoa tapa selvitä. Lapsiluvun pienentäminen on askel oikeaan suuntaan. Turha tosin, mutta oikea.
Lohdullista tässä on, että ihmiskunnan pelastaminen ei aiheuta toimenpiteitä. Luonto (laajasti ymmärrettynä) piitää huolen siitä, että tasapaino säilyy. Ihmisten kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sotia, pandemioita ja luonnonkatastrofeja.
Ihmiskunnan pelastuminen ei tosin ole maapallon tulevaisuuden kannalta mitenkään välttämätöntä.