Onko 3 v lapsemme liian vilkas?
3 v lapsemme on aina liikkumaan oppimisesta lähtien ollut aktiivinen tapaus. Mustelmia tulee toisinaan, mutta ei ole mikään rämäpäinen ja uhkarohkea lapsi. Eikä kiipeile missään kirjahyllyissä tms. Lapsi liikkuu mielellään niin ulkona kuin sisällä. Liikkuessaan ja leikkiessään lapsi paljon hyräilee. Leikkiessään lapsi harvemmin pysyy kovin pitkiä aikoja paikallaan. Lapsi rauhoittuu kyllä lukemaan kirjoja kanssani ja välillä jaksaa hetken piirtää, värittää tms. Virkeänä lapsi jaksaa hyvin kuunnella annettuja ohjeita. Väsyneenä ohjeiden kuuntelu on vaikeampaa ja käytös muuttuu levottomammaksi. Lapsi puhuu oikein hyvin, kyselee ja keskustelee paljon.
Kotona lapsi on rauhallisempi kuin päiväkodissa. Sen huomaan, että lapsen on vaikea odottaa ja olla paikoillaan. Jos menemme johonkin lasten tapahtumaan, jossa annetaan ohjeita, niin muut lapset odottavat vanhempansa vieressä ja moni lapsi vaati vanhemman mukaan. Oma lapseni olisi jo suin päin menossa, ohjeita ei malttaisi kuunnella ja lapsi heiluu paikoillaan ja kiertelee lähistöllä.
Mietin, onko lapseni käytös jotenkin poikkeavaa ja onko lapsemme liian vilkas?
Kommentit (37)
Meillä on nyt 5v. eskarilainen, joka on selkeästi vilkkaampi. Rämäpää, kiipeilee aivan missä sattuu ja kuinka ylös tahansa. Itsesuojeluvaistoa on vain hitunen suotu. Puhumisen aloitus viivästyi selkeästi, mutta kun se alkoi, ei loppua ole tullut. Ohjeiden noudattaminen, totteleminen, jonottaminen yms. ovat hankalia kotona, mutta erityisen haastavia kodin ulkopuolella. Päiväkodissa ja nyt eskarissa on erityisen tuen piirissä.
On kuitenkin hyvin iloinen, kaikki huomioon ottava, lojaali ja fiksu (osaa espanjaksi ja englanniksi värejä, numeroita jne. yksinkertaisia yhteenlaskuja, yms.). Jatkuva tekeminen ja asioiden tapahtuminen, sekä puheen pälpätys ovat vain henkisesti hyvin raskasta, kun kummallakin vanhemmalla terveyden ja oman jaksamisen kanssa haasteita.
Vanhemman lapsemme ikätasolla on yksi lapsi, joka on saanut ADHD diagnoosin 8v. ja hänestä kyllä huomaa, että pään sisällä tapahtuu vielä selkeästi enemmän verrattuna tähän meidän nuorempaan ja en omasta lapsuudestani muista yhtään vastaavaa. Oletettavasti päätyivät tarkkailuluokalle jo hyvissä ajoin.
Voi olla tai voi olla olematta, oma lapseni aika samanlainen ja on niillä rajoilla että saisiko ADHD-diagnoosin (ammattilaisten mukaan). Ei nämä jutut ole kauhean mustavalkoisia tai selkeitä, se on jatkumo. Lisäksi olen omasta lapsesta huomannut että kyllä hän kehittyy jatkuvasti, välillä suurinkin harppauksin, jolloin nuo ADHD:maiset piirteet jäävät jatkuvasti taakse. Eli ei hätää, oli miten oli. Mutta hyvä pitää silmät auki. Vasta kouluikää lähestyttäessä asiaan aletaan kiinnittää enemmän huomiota, jos tuntuu että siinä on isompaa haastetta. Joillain haasteet näkyvät isoina toki jo pienempinä.
Ihan normaalilta lapselta kuulostaa.
Omakaan 3v (tyttö)lapsi ei meinaa pysyä paikoillaan esim muskarissa, koska jännittää alkuunsa. On myös luonnostaan energinen. Oppi kuitenkin ensin puhumaan ja myöhemmin liikkumaan.
Itsekin olen levottoman puoleinen, mutta olen huomannut että sukumme on korkeaenergistä ja keskivertoa temperamenttisempaa ja nopeampaa. Kukaan ei ole tarvinnut adhd-diagnooseja ja lääkityksiä.
Erittäin tavalliselta kuulostaa. Lapsilla on erilaisia temperamentteja, on vilkkaampia ja rauhallisempia. Meillä on 1 molempia laatuja, erittäin rauhallinen ja pohdiskelevainen poika, ja äärimmäisen vilkas ja ekstrovertti tytär. Kumpikaan ei ole mikään "neuroepätyypillinen" tai diagnoosin tarpeessa. Ihan vaan tavallisia ihmislapsia, joilla on erilaiset luonteet. Meillä vanhemmilla vähän sama, isä on introvertti ja hidas ja rauhallinen, ja minä olen sellainen tulinen ja vilkas ja temperamenttinen. Kumpikin on pärjännyt elämässään oikein hyvin (mulla tosin murrosikä oli hyvin vaikea, mutta muuten).
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Mun lapsi oli just tuollainen ja vilkkaampikin. Nyt 10 veenä tosi rauhallinen. Tuollainen vilkkaus liitetään muuten tutkimusten mukaan älykkyyteen. Munkin lapsi on tosi fiksu tyyppi. Sulla varmasti sama.
Aina nuo koheltajat ovat tavallista älykkäämpiä. Ainakin vanhempiensa mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se piti siis sanoa, että kun vertaan moniin muihin lapsiin, niin oma lapsi tuntuu vilkkaalta. Lähipiirissäni on paljon rauhallisia, kiltisti ja hiljaa paikoillaan leikkiviä lapsia.
Ap
Hän on ihan normaali lapsi, lapset ovat erilaisia. Lapset osaavat myös testailla vanhempia ja vaatia itsellensä asioita. Muista olla keskittynyt ja puhele lapselle niitä sääntöjä.
Esimerkiksi tapahtumissa voi vaikka kyykistyä ja jutella sille lapselle. Voitte ihmetellä odottamista yhdessä.
Voit samalla sanoittaa lapselle asioita, esimerkiksi "onpas jännittävää odottaa omaa vuoroa, joskus on vaikea pysyä tässä omalla paikalla odottamassa vai mitä mieltä sinä olet?" tms., mitä nyt keksitkään siinä hetkessä jutella.
Ah, riehuva lapsi ja sanoittava mutsi siihen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan tavalliselta. Oma lapseni aika samanlainen ja olen aina pitänyt häntä fiksuna ja aktiivisena.
Kuka ei pitäisi omaa lastansa fiksuna?
Mun kaverilla on pari mukulaa ja toinen niistä hakkasi toista lasta päiväkodissa, eikä tämä mun kaveri suostunut menemään edes keskustelemaan päiväkotiin asiasta vaan vaihto päiväkotia. Eli sanoisin, että tuo sun muksus on aika kiltti vielä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se piti siis sanoa, että kun vertaan moniin muihin lapsiin, niin oma lapsi tuntuu vilkkaalta. Lähipiirissäni on paljon rauhallisia, kiltisti ja hiljaa paikoillaan leikkiviä lapsia.
Ap
Hän on ihan normaali lapsi, lapset ovat erilaisia. Lapset osaavat myös testailla vanhempia ja vaatia itsellensä asioita. Muista olla keskittynyt ja puhele lapselle niitä sääntöjä.
Esimerkiksi tapahtumissa voi vaikka kyykistyä ja jutella sille lapselle. Voitte ihmetellä odottamista yhdessä.
Voit samalla sanoittaa lapselle asioita, esimerkiksi "onpas jännittävää odottaa omaa vuoroa, joskus on vaikea pysyä tässä omalla paikalla odottamassa vai mitä mieltä sinä olet?" tms., mitä nyt keksitkään siinä hetkessä jutella.
Ah, riehuva lapsi ja sanoittava mutsi siihen päälle.
Ettekö tykkää opettavista huoltajista? Olen huomannut että täydellisyys aiheuttaa tunnetiloja, kateutta tulee paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mikä täydellisyys?
Täydellinen keskittyminen lapseen ja omaan elämään. Jokaiselle mahdollista, suosittelen.
Sanoittaminen
Kerron kaverille että minua kiusataan eri paikoissa, esimerkiksi lastensuojelussa ja lapsen koulun toimesta.
Kaveri kertoo että minä puhuin jostakin joukkovainoamisesta ja ihmettelee kiusataanko nyt muka oikeasti.
Miettikää mitä puhutte, kenelle, missä ja milloin. Asiat saattavat vääristyä monestakin syystä.
Sinä kerrot minulle kuinka sinun kumppanisi on ilkeä koska ei arvosta sinua.
Mimä kerron asian eteenpäin niin että taas se kaveri vaatii siltä kumppaniltansa liikoja, ei mikään ihme että ei ole tyytyväinen mihinkään ja kehtaa väittää ilkeäksi.
Jaahas, lopputulema on useasti ilkeä ihminen joka vaatii kaikilta liikaa ja siksi on tyytymätön. Kannattaa siis vältellä tätäkin ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Sinä kerrot minulle kuinka sinun kumppanisi on ilkeä koska ei arvosta sinua.
Mimä kerron asian eteenpäin niin että taas se kaveri vaatii siltä kumppaniltansa liikoja, ei mikään ihme että ei ole tyytyväinen mihinkään ja kehtaa väittää ilkeäksi.
Jaahas, lopputulema on useasti ilkeä ihminen joka vaatii kaikilta liikaa ja siksi on tyytymätön. Kannattaa siis vältellä tätäkin ihmistä.
*minä
Vierailija kirjoitti:
Sanoittaminen
Kerron kaverille että minua kiusataan eri paikoissa, esimerkiksi lastensuojelussa ja lapsen koulun toimesta.
Kaveri kertoo että minä puhuin jostakin joukkovainoamisesta ja ihmettelee kiusataanko nyt muka oikeasti.
Miettikää mitä puhutte, kenelle, missä ja milloin. Asiat saattavat vääristyä monestakin syystä.
Oho, tulikin väärään ketjuun. Täytyy kopioida oikeaan ketjuun tämä kommentti. :D
Ihan normaalilta kuulostaa. Meillä toinen oli 3v rauhallinen ja viihtyi pitkiäkin aikoja omien leikkejensä parissa. Toinen taas ei tuossa iässä olisi ollut sekuntiakaan paikallaan vaan roikkui jossain kiipeilytelineessä pää alaspäin alta aikayksikön. Kouluiässä ovat molemmat silti olleet "rauhallisia ja kuuliaisia" eikä ole nuoremmallakaan ollut mitään sähläyksiä.
Se on tämä kiusaamisyhteiskunta mutta jotkut huoltajat kuvittelevat että lapsi paranee diagnosoimalla hänet. On parempi löytää syitä kaikelle ettei vain tarvitsisi itse tehdä mitään, sitten kaikki laitetaan tuon diagnoosin piikkiin. Ei ole hyväksi ollenkaan tälläinen Suomessa.