Säälivätkö lääkärit ja sosiaalityöntekijät asiakkaitaan?

Vierailija kirjoitti:

Sääli ja liika asian/ihmisen tilanteen omaksi ottaminen varmaan haittaisi työssäjaksamista ja myös sekoittaisi rooleja.

Kuitenkin joihinkin asiakkaisiin työssä kuin työssä syntyy erilaisia suhteita kuin toisiin. Itselläni on se, että olen saanut monesti superhyvää hoitoa, kun minua pidetään niin kivana, ei varmaan sinänsä siksi, että tilanteessani olisi mitään niin erityistä. Asiat on huonosti, mutta monella vielä huonommin.

 

Sama. Olin joskus pitkään sairaalassa ja minua leikattiin useita kertoja. Olin kai aika kiva potilas, kun sängyn viereen tuli väkeä tsemppaamaan ylilääkäristä alkaen.

Itseasiassa liika empatia ja sympatia näkyy monesti asiakkaalle tympeytenä, kun työntekijä on niin turhautunut siihen ettei voi useinkaan auttaa esim. vähäisten resurssien takia. Ja sehän on ihan ymmärrettävää, mutta myös valitettavaa. 

Tunnistavat heikkouden ja sen tuoman mahdollisuuden alistamiseen, nöyryyttämiseen ja muuhun auktoritääriseen käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari entistä sosiaalityöntekijää, jotka vaihtoivat alaa, koska olisivat halunneet oikeasti auttaa asiakkaitaan, mutta resursseja ei ollut. Olivat siis liian empaattisia alalleen. Sääli on ehkä väärä sana.

Suurin osa lääkäreistä tekee työtä rahan ja maineen vuoksi. Lääkärit ovat enemmänkin insinöörejä. Eikä tunteellinen lääkäri olisikaan hyvä lääkäri. 

Sitä on kyllä tutkittu, että välittävä ja empaattinen lääkäri/hoitohenkilökunta johon pystyy luottamaan vähentää sairaan stressiä niin paljon että paraneminen on paljon nopeampaa kuin jos lääkäri on insinöörimäinen, tyly liukuhihnatyyppi. Pl. kirurgit, siinähän on tunnekylmyydestä vain hyötyä.

 

Ihmistensilpomis-ammattia ei saisi ollakaan. Jotenkin absurdia, miten tällainen psykosadistinen rooli on täysin silmiemme edessä ja sitä oikein ihaillaan, siitä maksetaan. Onko se se jargon vai ne tekniset laitteet, jotka sokaisevat heikkomieliset?

Vierailija kirjoitti:

Säälivät, vihaavat, kadehtivat. Ja kuvittelevat tietysti olevansa heidän yläpuolellaan, siihenhän se perustuu että yksi on kohde ja toinen saa rahat

Nunnatkin sanovat, että ovat ihmisiä, eivätkä mitään pyhimyksiä. Ihmiset ovat menneet vikaan, kun ovat asettaneet ihmisen toisen yläpuolelle

Eihä siitä mitään tulisi, jos lääkäri tai sosiaalityöntekijä alkaisi kaveriksi, saman vertaiseksi.

Tuossa on hyvät rinnastukset: putkimies ja käsityöläinen. Kun putkimiesten jälkeen löysin käsityöläisen, jäin asiakkaaksi ja suuri stressi harteilta tippui. Lääkäri ei "rakasta" minua kuten yksityiselämänsä ihmisiä, mutta tunnen, että sairauteni ja minä potilaana olemme tärkeitä ja hän haluaa tehdä asiat hyvin ja käyttää kykyjään parhaansa mukaan.

Tutkitusti liian empaattiset tekevät liikaa töitä ja jäävä sitten uupumisen vuoksi sairauslomalle. Mieli kuormittuu kun tapaa työssä jatkuvasti vaikka vanhempiensa hakkaamia lapsia. Henkistä rasitusta on päästävä purkamaan ammattiauttajan kanssa. Jos ei ole muuta elämää kuin työ niin jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti liian empaattiset tekevät liikaa töitä ja jäävä sitten uupumisen vuoksi sairauslomalle. Mieli kuormittuu kun tapaa työssä jatkuvasti vaikka vanhempiensa hakkaamia lapsia. Henkistä rasitusta on päästävä purkamaan ammattiauttajan kanssa. Jos ei ole muuta elämää kuin työ niin jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.

Tämän takia ainakin sosiaalitoimistoissa on hyvin rankkaa huumoria.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole alalle sopiva,jos itseensä ottaa.

No ei ole kyllä silloinkaan jos ainoa keino selviytyä työssä tunteistaan on pyrkiä tukahduttamaan ne täysin itsessään.

Minä ainakin säälin asiakkaitani, vaikka olen vain bussikuski.

Miksi säälisi ? Lihavia, tuilla loisivia juoppoja...pyh.

Nyt alkoi vähän ajatus kiertää kehää... Mietin, että jos minua hoitava lääkäri säälisi minua, niin ajattelisin, että ihan turhaan tuhlaa aikaansa jonkun tuntemattoman säälimiseen, ja varmaan vastavuoroisesti säälisin sitten häntä siitä ajan tuhlaamisesta. Säälittäisiin siis lopulta toinen toisiamme. Lol.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin säälin asiakkaitani, vaikka olen vain bussikuski.

Ai siitä, että heillä ei ehkä ole omaa autoa? Vai jokaisen kohdalla jostain eri asiasta, oli se sitten paha haju, risaiset vaatteet, muodin eikä sään mukaan pukeutuminen, silmälasit tms ulkoinen sen hetkinen asia?

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin säälin asiakkaitani, vaikka olen vain bussikuski.

Eli koet olevasi koiranvirassa ja tuo on keinosi tukea egoasi? Ethän sinä edes tiedä mitään sinulle täysin tuntemattomien ihmisten elämästä. Aja sitä bussia ylpeydellä vaan, ei se ole mikään häpeä

Yksi lääkäri vastaanotolla avautui hieman elämänsä suunnasta kertoen lähtevänsä terveyskeskuksesta pois. Tunsin sillähetkellä yhdenvertaisuutta potilaana häntä kohtaan kun hän kertoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääli ja liika asian/ihmisen tilanteen omaksi ottaminen varmaan haittaisi työssäjaksamista ja myös sekoittaisi rooleja.

Kuitenkin joihinkin asiakkaisiin työssä kuin työssä syntyy erilaisia suhteita kuin toisiin. Itselläni on se, että olen saanut monesti superhyvää hoitoa, kun minua pidetään niin kivana, ei varmaan sinänsä siksi, että tilanteessani olisi mitään niin erityistä. Asiat on huonosti, mutta monella vielä huonommin.

 

Sama. Olin joskus pitkään sairaalassa ja minua leikattiin useita kertoja. Olin kai aika kiva potilas, kun sängyn viereen tuli väkeä tsemppaamaan ylilääkäristä alkaen.

Hyvät tyypit saa aina hyvää hoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari entistä sosiaalityöntekijää, jotka vaihtoivat alaa, koska olisivat halunneet oikeasti auttaa asiakkaitaan, mutta resursseja ei ollut. Olivat siis liian empaattisia alalleen. Sääli on ehkä väärä sana.

Suurin osa lääkäreistä tekee työtä rahan ja maineen vuoksi. Lääkärit ovat enemmänkin insinöörejä. Eikä tunteellinen lääkäri olisikaan hyvä lääkäri. 

Sitä on kyllä tutkittu, että välittävä ja empaattinen lääkäri/hoitohenkilökunta johon pystyy luottamaan vähentää sairaan stressiä niin paljon että paraneminen on paljon nopeampaa kuin jos lääkäri on insinöörimäinen, tyly liukuhihnatyyppi. Pl. kirurgit, siinähän on tunnekylmyydestä vain hyötyä.

 

Ihmistensilpomis-ammattia ei saisi ollakaan. Jotenkin absurdia, miten tällainen psykosadistinen

Nautit sitten varmaan siitä sääriluun avomurtumasta niin paljon, ettet halua sitä korjattavan. Antibioottia vaan niin kauan, kunnes se ei enää tehoa, vaan kuolet verenmyrkytykseen. Tai ehkä sappikivet on enemmän sun juttu, se kipu on jotain jumalaista. Vai pidätkö umpilisäkkeen aiheuttamasta nopeammasta kuolemasta?

Sääliminen on aina alentavaa, empatia ja myötätunto rautaista ammatillisuutta. Kaksi aivan eri asiaa.

Kyllä minä tunnen myötätuntoa. Joillakin ihmisillä on voinut olla ihan kohtuuton elämänkulku. T. Sossu

Fakta lääkäreistä on kuitenkin se, että useimmat ovat rikkaasta suvusta, ja heitä prepataan jo nuoresta lääkärin uralle rahan ja arvostuksen vuoksi. Ei ole sattumaa, että lääkärin ammatti kulkee suvussa. Eikä se, että lääkäriliitto ei halua lisätä alan koulutuspaikkoja.

Toki ystävällinen, kuunteleva, empaattiselta vaikuttava kohtaaminen on osa lääkärin ammattitaitoa, mutta et sä silti ole sille lääkärille kuin korjattava koneisto.