G: Millä viikolla vauvasi asettui oikeinpäin - vai asettuiko (->lisäkysymyksiä)?
Hei!
Eli, tuossa otsikossahan se tärkein kaikille suunnattu tulikin:
1) Milloin vauvasi kääntyi pää alaspäin?
Ja niitä lisäkysymyksiä sitten:
2) Jos vauva ei suostunutkaan kääntymään itse, yritettiinkö kääntää? Millä viikoilla? Onnistuiko?
3) Jouduttiinko leikkaamaan (tehtiinkö suunnitellusti, vai vasta kun synnytys oli jo alkanut)? Tarjottiinko mahdollisuutta leikkaukseen ennen kääntöyritystä?
4) Oliko vauva täydessä perätilassa vai esim. sivuttain?
Taustaksi näille kysymyksilleni: Olen itse nyt viikoilla 35+0 ja vauva edelleen mieliasennossaan sivuttain (käväisi pää alaspäin rv:lla 28+, mutta palasi sitten takaisin poikittain). Hiukan alkaa huolestuttaa tilanne, varsinkin jos ei ensi viikon aikana pyllähdä oikeinpäin. Asumme Yhdysvalloissa ja paikallisen kätilön mukaan " kääntämistä voidaan yrittää rv:lla 37+ tai sitten vasta synnytyksen jo
käynnistyttyä epiduraalin avulla" . Mahdollista keisarinleikkaustakaan (joka kuitenkin annetaan heti vaihtoehdoksi) ei kuulemma suunnitella sen kummemmin, vaan siihen ryhdytään vasta, kun synnytys on jo itsestään alkanut... Hmm, miltä nämä käytännöt teistä
asian kokeneista / asiasta enemmän tietävistä vaikuttavat?
Niin, ja perätilavauvoja ei meidän sairaalassa anneta laisinkaan synnyttää alakautta (ja sivuttainhan sieltä nyt ei mitenkään ulos pääse ;). Jonkinlainen päätös täytynee pian tehdä... haluaisin kovasti synnyttää " tavallisesti" , mutta pelkään kääntämistä vauvani puolesta. Keisarinleikkaukseen liittyy myös riskinsä, mutta olisikohan se
sittenkin turvallisempi vaihtoehto?
Huh, tulipas pitkä selostus - arvostaisin neuvojanne/mielipiteitänne SUURESTI; kiitos jo etukäteen KAIKILLE vastaajille!
:) MaijaAurora (35+0)
Oma kokemukseni perätilavauvasta on esikoisesta kahden vuoden takaa, joten en enää ihan tarkkaan muista kaikkea mutta aika paljon kuitenkin:) Eli:
Ei kääntynyt koskaan, oli perätilassa ainakin rv 30 eteenpäin.
Yritettiin kääntää rv 37+ Kääntämisyritys oli melko epämiellyttävä kokemus, lääkäri yritti aika kovalla kädellä kääntää vastarannan kiiskeämme, mutta tämä ei hievahtanutkaan. Itse kääntöyritys kesti vain muutaman minuutin, mutta sairaalassa meni ainakin pari tuntia, hyvässä hoidossa koin kyllä olevani. Koko ajan ultrattiin ja vauvan sydänkäyriä tarkkailtiin ym. joten en kokenut ko. toimenpidettä mitenkään " vaaralliseksi" . Toki aina on olemassa synnytyksen käynnistymisen riski ja siihen oltiin varauduttu -henkisestikin:)
Koska vauva ei siis halunnut kääntyä pää alaspäin, päädyimme sektioon. Myös mahdollisuutta perätilasynnytykseen tarjottiin (Kätilöopistolla), mutta siihen ei uskallettu lähteä. Kääntöäpäivänä sovittiin sitten päivä, jolloin vauvamme syntyisi, tuntui hassulta kun saatiin itse päättää se:) Eka mahdollisuus oli rv 39+0, me valitsimme 39+4. Mahdollisuutta sektioon tarjottiin jo ennen kääntöyritystä (joka siis oli vapaaehtoinen), kumpaakaan (sektio tai perätilasynnytys) ei erityisemmin " mainostettu" vaan valinta jätettiin täysin meille vanhemmille.
Täydellisessä perätilassa, " istui" kohdussa.
Sektio meni hyvin, mitään häikkää ei ollut missään vaiheessa, joten teimme hyvän valinnan. Synnytin toisen lapsemme lokakuussa-06 alakautta (oli siis raivotarjonnassa) ja sen verran rankka kokemus oli, että olen tavallaan onnellinen että aikoinaan valitsin sektion, vaikka omat riskinsä on siinäkin, onhan se iso leikkaus. Perätilasynnytyksessä vaan on vielä omat jännitysmomenttinsa, näin olen ymmärtänyt, tosin tätä vaihtoehtoa teillä ei olekaan valittavana.
Tsemppiä loppumetreille ja viisautta valintoihin!
Lillis ja pienet 2v3kk ja 4kk