Miten huomioida miesystävää?

Miesystäväni tuntee itsensä hyljeksityksi, kun minulla on niin paljon töitä ja olen vapaa-ajalla enimmäkseen lasteni kanssa. Yritimme joskus vuosia sitten olla enemmän porukalla, mutta siitä ei tullut oikein mitään, mies ja lapset eivät päässeet samalle aaltopituudelle ja tuli riitoja ja lopulta minä lopetin ne yhdessäolot, tuntui liian stressaavalta olla ukkosenjohdattimena ja selitellä molemmin puolin asioita. Olen vuosien mittaan ajatellut erota koko miehestä, mutta hän ei halua, enkä minäkään haluaisi, silloin kun ollaan yhdessä on oikein mukavaa. En vain ehdi olla hänen kanssaan niin paljon kuin hän haluaisi. Joskus tekisi mieli tehdä ihan omiakin asioita ja nähdä omia ystäviä. Ei mies jaksa heidänkään kanssaan olla (ja ymmärrän sen hyvin, ei minuakaan kiinnosta hänen jätkäporukkansa). Onko muilla yh-äideillä tällaista ja miten olette luovineet? Lapset on jo isoja ja mitään isähahmoa ei olla etsimässä.