Työtön nautitko vapaudestasi tehdä mitä ja milloin haluat

Kyse ei ole mielestäni vapaudesta, eikä todellakaan voi tehdä mitä oikeasti haluaa. Työttömänä olo on stressaavaa silloin kun haluaa saada töitä, muttei saa. Päivät menee murehtien kun raha ei riitä kuin tarpeelliseen, on vain selviydyttävä, ja se ei ole elämää. Toki jos viihtyy askeettisessa elämäntyylissä, mutta omalla kohdalla haluan elämältä muutakin. Työilmoituksia selatessa ja hakemuksia täytellessä menee paljon aikaa, mutta vaikka se on puuduttavaa hommaa, tuo se silti tarkoitusta päivään, että jos nyt vaikka onnistaisi! Ilman toivoa ja itsensä kannustamista sitä jää loukkuun neljän seinän sisään. Päivät myös helposti toistavat itseään, on vain keksittävä asioita millä pitää mieli virkeänä ilman sitä rahaa. Ainoa asia joka tuntuu enemmän tältä näennäiseltä vapaudelta on se, että voi herätä ja juoda aamukahvin rauhassa, ei tarvitse heti olla jossakin. 

Ihan jokainen päivä sisältää ahdistusta. Ei mitään perusturvallisuuden tunnetta, pysyvyyttä tai toivoa tulevaisuudesta. Vapaa-aikaa jää vähän, ja silloinkin tuntee syyllisyyttä siitä, ettei edistä työllistymistään. Pitäisi edes katsoa youtube-videoita jostain hyödyllisestä ohjelmistosta eikä vaan hengailla.



Vuosi takana, ei valoa tunnelin päässä. Ei meinaa jaksaminen riittää millään.

Lähinnä ahdistaa kun on vähän rahaa. Kotona oleminen masentaa ja tekee passiiviseksi.