Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te kirkosta eronneet/ kirkkoon kuulumattomat
11.09.2008 |
Perustelkaa pliis mitä teille tapahtuu käytännössä realistisesti kun kuolette. Kun ette kuulu kirkkoon, niin luultavasti ette myöskään halua osallistua mihinkään kirkollisiin toimiin. Ajatteletteko että pappi siunaa teidät kirkossa, vai mitä tapahtuu???? Miten Te voitte olla noin helvetin kaksnaamaisia?
Kommentit (61)
Mua ei kuolemani kiinnosta sentin vertaa, mutta mielestäni olen kovastikin elämässä kiinni. En ole masentunut, olen onnellinen joka päivä ja olen tärkeä ainakin lapsilleni.
Päinvastoin, jos joku on erittäin kiinnostunut omasta kuolemastaan ja sen jälkeisestä tilasta, niin mielestäni tämä ihminen ei enää elämästään välitä;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Perustelkaa pliis mitä teille tapahtuu käytännössä realistisesti kun kuolette. Kun ette kuulu kirkkoon, niin luultavasti ette myöskään halua osallistua mihinkään kirkollisiin toimiin. Ajatteletteko että pappi siunaa teidät kirkossa, vai mitä tapahtuu???? Miten Te voitte olla noin helvetin kaksnaamaisia?"
En osallistu mihinkään kirkolliseen, miksi osallistuisin? Ethän sinäkään synagoogassa ramppaa? En minä tahdo pappien tms. muka jumalan "sanansaattajien" "siunauksia", itse olen varmasti henkisempi kuin suurinosa näistä peruspapeista... kuinka minä olen kaksinaamaisempi kuin kaltaisesi tapakristitty, joka kyllä juhlii kirkon omimia juhlia muttei varmasti lahjoita omaisuuttaan edes osittain hyväntekeväisyyteen saati pidä huolta esim. kodittomista?
siunauksen toimittaa tod.näk. seurakuntani silloinen pastori.
Vai sukulaiset pääsee kerskumaan? Itselläni toive tulla sirotelluksi kuvaa sitä ajatusta että koen olevani vaan yksi pienenpieni lenkki luonnon loputtomassa kiertokulussa ja että sillä lailla palaan takaisin kiertokulkuun, osaksi sitä mistä olen tullut. Sen sijaan että uurnastani tehdään joku keinotekoinen muistomerkki ja se on sit vuosikymmeniä sukulaisten vaivoina.
loputonta kiertokulkua haudattunakin. Eikä tarvitse edes olla mitään merkittyä hautapaikkaakaan. Monet hautausmaat tarjoavat muistolehtoja, joissa ei ole hautakiveä.
Ihmeellistä erikoisuuden tavoittelua. Itse ainakin lähisukulaisena kieltäytyisin ehdottomasti tuollaisista hömpötyksistä.
Minun on vaikea ajatella, että ihmisille on todellakin olisi ihan EVVK, miten heidän ruumiiseensä suhtaudutaan kuoleman jälkeen. Väkisin tulee mieleen, onko koko kuolemaa edeltäväkin elämä yhtä samaa "ihan samaa".
.Joopa joo. No juu ilman muuta on elämäkin ihan sama -tasoa, jollei kauheasti kiinnosta mitä tapahtuu kuolleelle, elottomalle, ei tajuntaa, kanttuvei ruumiille.
Eikö silloinkaan "kauheasti kiinnostaisi", mitä ruumiille tapahtuu?
Kuolemisen siirtyminen sairaaloihin ja vanhainkoteihin pois arkisesta elinpiiristä on tehnyt kuolemisesta etäisen ja kuoleman jälkeisiin asioihin liittyy mielestäni välillä surullisen vahva väheksyntä. Ei ihmisen kuollut ruumis ole vain logistiikkaa vaativa ongelmajäte, kyllä siihen kuuluu suhtautua kunnioittavasti. Ei palvovasti, mutta kunnioittavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miten se olisi vakaumuksesta kiinni, kuinka pönötyshautajaiset omaiset järjestävät.
Mutta kun kysyttiin mitä kirkkoon kuulumaton haluaa, nini minä haluan: tuhkaus+ei pappia!+tuhkat minulle tärkeään paikkaan (=ei kirkkomaahan)+ei pönötysjuhlia vaan niin iloiset muistokekkerit kuin siinä tilanteessa on mahdollista.
Pappi puhuu joko kaavamaisesti tai sitten oikein omaisia itkettäen, tuskaa kaivellen. Yksissäkään hautajaisissa ei pappi ole osannut mitenkään lohduttaa omaisia tai puhua vainajasta kauniisti. Ja olen ollut aika monissa hautajaisissa. Pahimmat oli aidsiin kuolleen kirkosta eronneen hautajaiset. Vanhemmat halus kristilliset hautajaiset lapselleen, vaikka vainajan oma toivomus oli siviilihautajaiset. Kylmempiä hautajaisia on vaikea kuvitella.
Ainoat "hyvät" hautajaiset olivat lähes 100-vuotiaalla isosedälläni, täysin pakanalliset. Siellä oli puheita, runoja ja paljon musiikkia. Ruoka oli hyvää ja viini virtasi. Vainajaa muisteltiin lämmöllä ja lopuksi oli tanssit, sedän toiveita kunnioittaen. Kyllä jäi hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se mitä sille ruumiille tapahtuu, on aina merkityksellistä jäljelle jääneiden kannalta. Jos mun lapsi kuolee, sillä ruumiilla on suurtakin suurempi merkitys MULLE vanhempana. Jos minä kuolen, mun ruumiillani on vastaavasti merkitys sureville, ei itselleni. Sikäli minulle on ihan sama mitä sille tapahtuu. Ja jos lapseni kuolisi, eipä hänkään olisi oman ruumiinsa kohtaloa ihmettelemässä.
Lapseni voi kuolla piakkoin. En käy kirkossa (kuulun kirkkoon), mutta hyvin vieraalta tuntuisi, että pappi siunaisi lapsen vaikka Jumala ei auttanutkaan lasta parantumaan. Miten voisi lapsen haudata ilman kirkollisi menoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ikinä oo ollu kristillisissä hautajaisissa, joissa olis ollut lämmin tunnelma. Pappi puhuu joko kaavamaisesti tai sitten oikein omaisia itkettäen, tuskaa kaivellen. Yksissäkään hautajaisissa ei pappi ole osannut mitenkään lohduttaa omaisia tai puhua vainajasta kauniisti. Ja olen ollut aika monissa hautajaisissa. Pahimmat oli aidsiin kuolleen kirkosta eronneen hautajaiset. Vanhemmat halus kristilliset hautajaiset lapselleen, vaikka vainajan oma toivomus oli siviilihautajaiset. Kylmempiä hautajaisia on vaikea kuvitella.
Ainoat "hyvät" hautajaiset olivat lähes 100-vuotiaalla isosedälläni, täysin pakanalliset. Siellä oli puheita, runoja ja paljon musiikkia. Ruoka oli hyvää ja viini virtasi. Vainajaa muisteltiin lämmöllä ja lopuksi oli tanssit, sedän toiveita kunnioittaen. Kyllä jäi hyvä mieli.
Lohduttaminen on taitolaji ja aina ei hyvää tarkoittava lohduttamisyritys kohtaa surevaa. Joskus sureva itse ei itse pysty ottamaan mitään vastaan ja sekin kuuluu suruprosessiin. Jos on taas kyse papin tahdittomuudesta tms., antakaa palautetta suoraan hänen esimiehelleen. Eivät kirkkoherrat tai piispat näistä keskusteluista osaa tunnistaa työntekijöitään, joiden kanssa olisi syytä käydä pitkä ja perusteellinen keskustelu. Ehkä he eivät myöskään ihan päivittäin käykään näillä keskustelupalstoilla...
Tuosta aidsiin kuolleesta ystävästäsi on vaikea sanoa muuta kuin, kysyä tiesikö pappi vainajan tahdosta. Jos vanhemmat ovat sen oman surunsa vuoksi papilta salanneet, näin voi käydä. Silti hautajaisten ei tarvitse olla kylmiä. Osaatko analysoida, oliko tilaanteen jäätyminen pelkästään papin syytä vai oliko tunnelman takana joitain muita jännitteitä? Kysyn tätä ja samalla pyydän, ettet edes vastaa täällä, vaan mielessäsi, koska ei ole ystävääsi kunnioittavaa puida hänen hautajaisiaan nettipalstalla. Tällä en yritä estää mahdollisesti pappiin kohdistuvaa kritiikkiäsi, vaan en halua, että yksityisten ihmisten asioista keskustellaan avoimella keskustelupalstalla, varsinkaan ilman heidän lupaansa.
ja mukavissa hautajaisissa. Aina se sydäntä kylmää pelkän sen arkun näkeminen ja ajatus siellä olevasta edesmenneestä. Saati sitten miten järkyttävää se hautaan laskeminen on!
Ja vielä se oma ahdistus ja pelko että joskus tuossa arkun sisällä olen minä.
Tahdon tällä sanoa, että ei ole kenenkään vika, jos hautajaiset ovat kolkot.
T. Kirkkoon kuuluva joka kuitenkin saa lohtua siitä, että se on vain kroppa joka haudataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on pitänyt valitettavasti valmistautua mahdollisuuteen että Lapseni voi kuolla piakkoin. En käy kirkossa (kuulun kirkkoon), mutta hyvin vieraalta tuntuisi, että pappi siunaisi lapsen vaikka Jumala ei auttanutkaan lasta parantumaan. Miten voisi lapsen haudata ilman kirkollisi menoja?
Sen sijaan, jos löytäisit sellaisen papin, joka ymmärtää herkästi, miten kohtuuttomassa tilanteeseessa omasta lapsestaan luopumaan joutuva elää. Siinä murskaavassa surussa ei minkäänlaiset höttöpuheet lohduta, on ne sitten jostain vakaumuksesta nousevia tai vain yleisinhimillisiä ja psykologisia toivotuksia (aika parantaa haavat jne.).
Onko lapsesi sairaalahoidossa? Onko siellä sairaalapappia? Ottaisin häneen yhteyttä tässä vaiheessa ja kertoisin tilanteesta ja voisitte yhdessä miettiä eri vaihtoehtoja. Jos kuitenkin haluat kuulua kirkkoon, on hyvä tietää, että kirkossa on myös hienotunteisia, myös omia lapsiaan menettäneitä pappeja tai muuten omassa henkilökohtaisessa elämässään tiukille, myös uskonkysymystensä kanssa seinään vastaan joutuneita. Teet lopulta millaisen ratkaisun tahansa, muista että viha ja katkeruus Jumalaa (tai kehen se pohjaton suru ja elämän epäoikeudenmukaisuus vihan muodossa kohdistuukin) kohtaan ovat hyvin inhimillisiä ja ymmärrettäviä, eikä kukaan voi ulkopuolelta määrittää, miten sinun pitäisi tuntea ja ajatella.
Voimia sinulle!
Aidsiin kuollut oli homoseksuaali ja pappi tiesi sen, hän ei tunnetusti hyväksy homoja. Ei hän mitään pahaa sanonut, tunnelma vain oli kolkko. Ei mitään lämmintä, ei mitään lohdutusta, pelkkää kaavamaisuutta. Minusta se oli aika normaalia kristillistä toimintaa. Kuten sanoin, en ole koskaan löytänyt kristillisistä hautajaisista mitään lämpöä, mitään iloa tai lohdutusta.
Enkä minä, kirkosta eronnut pakana todellakaan ala valittamaan mistään kirkollisista toimituksista tai papeista, ne kun ovat minulle yhdentekeviä. Saattoivathan omaiset tuossakin tapauksessa olla ihan tyytyväisiä, mistä minä sen tiedän.
Ja mitä tähän ko. vainajaan tulee, häntä ei liikuttaisi pätkän vertaa, jos hän tietäisi, että hänen hautajaisiaan "puidaan" jossain nettipalstalla. Ja hänhän on kuollut, joten ei hän tästä mitään tiedä, eikä häntä tästä kukaan tunnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kuolemani kiinnosta sentin vertaa, mutta mielestäni olen kovastikin elämässä kiinni. En ole masentunut, olen onnellinen joka päivä ja olen tärkeä ainakin lapsilleni.
Päinvastoin, jos joku on erittäin kiinnostunut omasta kuolemastaan ja sen jälkeisestä tilasta, niin mielestäni tämä ihminen ei enää elämästään välitä;)
Itse olen ammattini kautta joutunut tai saanut kohdata aika paljon kuolevia ja heidän omaisiaan ja siitä näkökulmasta ei aina näy niin siloiselle ja helpolle se, miten ihmiset reagoivat suruprosessissaan. Voimien tunnossa, arjen sulavasti sujuessa tulee ehkä se olo, että kuoleman kysymykset ovat ihan selvää pässinlihaa, mitä niitä vatvomaan, ehtiihän sitä myöhemmin. No, ehtiihän sitä.
Iloista ja valoisaa syyspäivää meille kaikille, jotka voimme vielä käyttää päivämme netissä elämän (ja kuoleman) asioista keskustellen! Nautitaan elämästä, niin kauan kuin sitä itse kullakin on!
tapahtuu, kun kuolee. Joten siihen kysymykseen on paha mennä mitään sanomaan.
En missään nimessä halua, että maalliset jäännökseni olisivat missään tekemisissä yhdenkään uskonnollisen ideologian seremonioiden kanssa. Kokisin sen olevan erittäin loukkaavaa, joskaan en siitä mitään tietäisi. Olenkin läheisilleni esittänyt toivomuksen, että jäännökseni tuhkattaisiin ja heitettäisiin vain läheisimpien ihmisten läsnäollessa joko mereen, tai metsään. Ja onnekseni lähelläni on fiksuja ihmisiä, jotka uskonnottomuuttani kunnioittavat, eivätkä lähde kirkkoa & kumpp. asiaan sotkemaan.
Anteeksi vain ap, ajattelet kovin yksinkertaisesti luulleessasi, että kaikki kirkkoon kuulumattomat haluaisivat silti tulla siunatuiksi tmv. Lisäksi käytät todella tylyä kieltä, johtuuko se siitä, ettet voi itsessäsi sietää omaa kaksinaamaisuuttasi?
Annetaan ystäväsi asiat kuitenkin pysyä kuitenkin tämän keskustelupalstan ulkopuolella. Sinua ei ehkä häiritse puhua hänestä, mutta jo tämän sivuston säännöissä ohjataan olla puhumatta yksityiskohtaisesti kuolemantapauksiin liittyvistä asiosta. Keskusteltavaa riittää, vaikka emme yksilöisi ihmisiä esimerkeissämme. Omista asioistaan sen sijaan saa puhua niin avoimesti kuin hyvälle tuntuu.
muistotilaisuuden, ei siellä pappia kaivata, he voivat keskenään muistella minua tai tilata vaikka Pro-Seremonioista muistopuheen pitäjän. Sitten uurnani voidaan laskea hautausmaalle. Mieluiten tunnuksettomalle sellaiselle, mutta koska niitä on kovin vähän "siunattu" maakin kelpaa, koska minulle sillä siunauksella ei ole mitään merkitystä (olenhan kuollut). Jos omaisilleni on tärkeää, saavat he ottaa papinkin puhumaan, minä en tosiaan siinä tilassa enää välitä asiasta, vaikka näin etukäteen toivoisinkin, että vakaumustani kunnioitetaan.
Perustelkaa pliis mitä teille tapahtuu käytännössä realistisesti kun kuolette. Kun ette kuulu kirkkoon, niin luultavasti ette myöskään halua osallistua mihinkään kirkollisiin toimiin. Ajatteletteko että pappi siunaa teidät kirkossa, vai mitä tapahtuu???? Miten Te voitte olla noin helvetin kaksnaamaisia?
Suomessa ihmiset haudataan maan alle tai tuhkat sirotellaan johonkin. Niin käy mullekin, ihan sama onko siinä pappi siunaamassa vai ei.
sellaiseen hautaukseen kuin hän itse haluaisi.
Terveisin nro 6, joka halusi tulla sirotelluksi taivaan tuuleen
Ihmeellistä erikoisuuden tavoittelua. Itse ainakin lähisukulaisena kieltäytyisin ehdottomasti tuollaisista hömpötyksistä.
[/quote]
Alue: Aihe vapaa
koska kuulun kirkkoon. Toivon myös aitoja hautajaisia, missä on lämmin ja koskettava tunnelma itkuineen ja nauruineen, vakavine pysähtymisen hetkineen ja arkipäivän kuulumisten jakamisiseen.
En toivo omista hautajaisista tilaisuutta, missä kukaan ei uskalla puhua minusta mitään, koska pelkäävät olevansa epäkunnioittavia, jos mieleen tunkee ajatus, että kyllä se oli välillä tosi rasittava ihminen ja kilahteli ihmeasioista.
En ymmärrä, miten se olisi vakaumuksesta kiinni, kuinka pönötyshautajaiset omaiset järjestävät. Eiköhän se ole enemmänkin lähiporukan omasta asenteista kiinni. Toisilla kaikki suvun juhlat ovat vaivaantunutta pönötystä, häistä hautajaisiin, toisilla taas elämän makuiset, joissa on helppo olla ja hengittää, vaikka kokoontumisen aiheena olisikin surullinen menetys.