Te kirkosta eronneet/ kirkkoon kuulumattomat
Perustelkaa pliis mitä teille tapahtuu käytännössä realistisesti kun kuolette. Kun ette kuulu kirkkoon, niin luultavasti ette myöskään halua osallistua mihinkään kirkollisiin toimiin. Ajatteletteko että pappi siunaa teidät kirkossa, vai mitä tapahtuu???? Miten Te voitte olla noin helvetin kaksnaamaisia?
Kommentit (61)
haluaa, vaan se että haluaa hautansa olevan siellä missä muukin suku tms. Kyllä ateistikin on laumaeläin :D. Ja onhan se kivempi jos isän ja äidin nimi on samassa hautakivessä eikä toinen siellä toinen täällä. Sama se sille ruumiille enää on, jos pappi sille jotain mutisee. Näin kuvittelisin, kirkosta eronneet vastatkoot paremmin. t. ateisti.
Mulle on oikeastaan ihan sama onko minulla hautakiveä jossain vai ei, sitten kun minusta aika jättää. Onko sillä oikeasti jotain merkitystä?
On joku konkreettinen paikka minne mennä. En tiedä. Itse ajattelisin että paikka missä tuhka sirotellaan on ihan ok. Eikä sitten tarvi hoitaa hautaa. Mutta joku muu voisi olla toista mieltä.
Antakaa jo olla! Täällä av:lla on selkeästi aina muotia joku eri asia, ja nyt se on kirkosta eronneiden arvostelu.
Mutta vastaus kysymykseesi:
1) Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, eli uskoisin että kuolemani jälkeen pääsen taivaaseen
2) Toivon tuhkausta ja sitä, että tuhkani sirotellaan tuuleen ja jos minulle joku haluaa muistomerkin (mikä on epätodennäköistä, koska en aio hankkia lapsia), toivoisin että se olisi puu
3) Kaksinaamaisuus? En ymmärrä, mitä kaksinaamaista on olla kuulumatta kirkkoon? Se Jumala, johon minä uskon, ei tarvitse instituutiota ympärilleen. Tapauskovaiset ei pääse taivaaseen, vaikka kuinka veronsa maksaisi=)
Ruumis tuhkataan. Omaiset laskevat uurnan johonkin lailliseen hautapaikkaan. Uurnan päälle kasataan multaa. Sen jälkeen mahdollisesti kotona muistotilaisuus, jossa vain omaisia ja ystäviä. Mihin tässä pappeja tai siunauksia tarvittaisiin??
Omaiset saavat kuitenkin itse päättää. Periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että koska valtio on sälyttänyt hautausmaiden ylläpidon kirkolle ja kirkko saa valtiolta tukea tähän toimintaan, jokaisella uskontokuntaan katsomatta on oikeus tulla haudatuksi kirkkomaahan. Parempi vaihtoehto toki olisi, että olisi yhteiskunta pyörittäisi uskontoihin sitoutumatonta hautaustoimintaa, niin kaikki olisivat tässäkin asiassa tasa-arvoisia. Sitä en ymmärrä, miksi joku haluaisi juuri ev. lut. papin siunaamaan itsensä, jos oma maailmankatsomus ei ole ev. lut. Mutta harvempi kai itse suunnittelee omia hautajaisiaan. Esim. jos tänään kuolen, niin se jää sitten omaisteni päätettäväksi, kuinka minut haudataan, siunataanko jne.
että periaatteessa kaikki kirkosta eronneet ovat kanssani samaa mieltä, että kirkosta eronneet eivät kaipaa kirkollisia hautajaisia. Piste. Eli ei siinä ole mitään kaksinaamaista. Ap taitaa kuvitella päänsä sisällä jotain mistä ei tiedä.
Toki poikkeuksiakin on.
Itse olisin todella otettu, jos tuhkastani tehtäisii pieni timantti. En tiedä mitä tuo maksaa, mutta uskon että 50-60 vuoden päästä, jolloin kuolen (toivottavasti en aiemmin) tuo timantiksi puristaminenkin olisi halvempaa kuin nykyään, tuskin se ihan ilmaista on.
Timantille voisi sitten löytää hyvän sijoituspaikan.
Halvempip vaihtoehto olisi tietysti tuhkan sirottelu itselle tärkeään paikkaan tai sitten tuhkauurnan hautaaminen vaikka kirkon hautausmaalle, mikäli muut sukulaiset ovat siinä vieressä, samalla hautausmaalla.
Perustelkaa pliis mitä teille tapahtuu käytännössä realistisesti kun kuolette. Kun ette kuulu kirkkoon, niin luultavasti ette myöskään halua osallistua mihinkään kirkollisiin toimiin. Ajatteletteko että pappi siunaa teidät kirkossa, vai mitä tapahtuu???? Miten Te voitte olla noin helvetin kaksnaamaisia?
Pappia en kaipaa, enkä muita satusetiä. Toivottavasti saan tuhkauksen ja tuhka sitten tuohon omaan metsään. Jos omaiset kuitenkin haluavat jonkin muunlaiset hautajaiset, niin siitä vaan. Kuolleelle ruumiille on sama mitä sille tehdään.
ei vaan yksinkertaisesti olew hänen omassa lähipiirissä tapahtunut kirkkoon kuulumattomien kuolemia.
Muistotilaisuuden saa läheiset pitää halutessaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Ei siihen pappeja tarvita.
Ystäväni isä ei, ja sai tästä parin muun papin vihat päälleen. Sen mielestä hautajaiset on enemmän omiasten sielunhoitotyötä, ja ei katsonut asiakseen kieltäytyä, kun kirkosta eronneen pojan vanhemmat pyysi siunausta onnettomuudessa kuolleelle pojalleeen.
Mutta nyt kun ajattelen, niin varmaan minut joku hautaustoimisto valmistelee hautavalmiiksi, omaiseni valitsevat kauniin arkun ja toivottavasti puetuttavat minut hääpukuuni. Rinnalle muutama kaunis kukka.
(Olen erikseen toivonut, että minua ei saa poltohaudata.)
Jos mieheni on kuollut minua aikaisemmin, toivon tulevani haudatuksi hänen viereensä. Mieheni on katolilainen, joten varmaankin sitten johonkin katoliseen "kirkkomaahan"? Maahan kuin maahan, sillä ei ole mulle väliä - mutta pitäisin ajatuksesta, että minut haudattaisiin johonkin suht luonnontilaiseen, kauniiseen paikkaan, mutta tuskinpa tällaiseen pystyn itse hirmuisesti vaikuttamaan.
Papin läsnäolosta en osaa sanoa, päättäkööt jälkeenijäävät sen asian puolestani.
Olen itse miettinyt että voikohan täällä meilläpäin saada edes polttohautasta, koska se olis kyllä mun valinta. Inhottaa ajatus että madot ja kaikenmaailma öttiäiset syö, ja jäänteeni viipyvät kaluttavina vuosia tai vuosikymmeniä. Ja jotenkin inhottaa ajatus tulla esim. talvella haudatuksi. Eihän se ruumis siitä tietysti välitä, mutta jotenkin kamalalta tuntuu näin elossa olevana sinne kylmään ja pimeään ketään laskea pakastumaan. Mieluimmin sitten polttaa tuhkaksi.
Mä taas en voi kestää ajatusta ruumiista liekeissä!! Eikö oo jännä, miten erilaiset mielikuvat inhottavat eri ihmisiä? Mä ihan mielelläni tarjoan kodin ja ruokaa madoille ja muille öttiäisille - jotenkin se vaan musta on luonnollisempaa kuin polttohautaaminen.
ovat kyllä kaksi täysin eri asiaa. En tarvi kirkkoa todistellakseni uskoani ja koska en koskaan kirkossa käy, minusta on turha maksaa kirkollisveroa. Haluan polttohautauksen ja minulle on saman tekevää onko siellä pappi siunaamassa vai ei.
kukaan muu halua itsestään timanttia.. ?
Ajatelkaa että lasten lasten lapsillanne on 100 vuoden päästä korurasiallinen timantteja, jossa on koko suku.
Voiko kauniimpaa muistoa olla.
9
Vastasit itse jo kysymykseesi:
Perustelkaa pliis mitä teille tapahtuu käytännössä realistisesti kun kuolette. Kun ette kuulu kirkkoon, niin luultavasti ette myöskään halua osallistua mihinkään kirkollisiin toimiin. Ajatteletteko että pappi siunaa teidät kirkossa, vai mitä tapahtuu???? Miten Te voitte olla noin helvetin kaksnaamaisia?
Eli kun emme kuulu kirkkoon niin emme halua osallistua kirkollisten toimitusten kohteena. Ei kuoleman jälkeisiä tapahtumia tarvitse perustella, eiköhön siinä ihminen vain kuole, kirkkoon kuulumaton ihan samoin kuin kirkkoon kuuluva. Erona on se, että kirkkoon kuuluva uskoo automaattisesti pääsevänsä ns. Jumalan taivaaseen riippumatta siitä mitä on elämänsä aikana tehnyt....
Toisaalta mitäköhän se tekis maailman timanttimarkkinoille. Koskaan tiedä kenen maalliset jäännökset tulee ostettua kultaliikkeestä ;).
i]Aikoinaan moni pappi kieltäytyi siunaamasta kirkosta eronnutta Ystäväni isä ei, ja sai tästä parin muun papin vihat päälleen. Sen mielestä hautajaiset on enemmän omiasten sielunhoitotyötä, ja ei katsonut asiakseen kieltäytyä, kun kirkosta eronneen pojan vanhemmat pyysi siunausta onnettomuudessa kuolleelle pojalleeen.
[/quote]
Tehkää se hyvissä ajoin, mielellään kirjallisesti, niin eri tavoin suruprosessissa kipuilevien omaisten ei tarvitse kiistellä siitä, mitä se Minna tai Marko siellä mökin saunan lauteilla juhannuksena -86 sanoi vai sanoiko se sittenkin toisin päin tapaninpäivän iltana -97. Puhukaa vakaumukseen ja vakaumuksettomuuteen liittyvistä asioista muutenkin kuin vain kuoleman jälkeisen proseduurin helpottamiseksi! Usein ihmiset tuntevat tasan tarkkaan toisten lempi-tv-ohjelmat, suosikkiurheilijat ja maistuvimman olutmerkin, mutta ei ole hajuakaan mistään syvemmistä sielun liikkeistä. Papin on mahdoton arvuutella omaisia paremmin, mikä on ollut kirkosta eroamisen syy, jos omaisillekin se on jäänyt epäselväksi.
Vainajaa ei saa siunata, jos hän ei kuulunut kirkkoon ja tiedetään, että se olisi selvästi vainajan tahtoa vastaan. Kirkkoon kuulumattomia siunataan omaisten toivomuksesta ja heidän surutyötään tukien, mikäli toimituskeskustelussa papille tulee se käsitys, että siunaustoimitus ei loukkaisi vainajan vakaumusta.
On kirkosta eronneita, jotka ovat loukkaantuneet johonkin kirkon tapaan toimia ja eronneet tunnekuohussa, mutta eivät kuitenkaan ole luopuneet kristillisestä vakaumuksestaan. On rehellistä myöntää, että välillä kirkon piirissä tapahtuu mokia ihmisten kohtaamisessa (kuten missä tahansa yhteiskunnan instituutiossa ja ylipäätään ihmisten välillä) ja itsestäni olisi kohtuutonta ja lähimmäisen rakkauden vastaista hylätä tällainen ihminen kuoleman jälkeen. On harmi, jos kohtaamista ei seurakunnan kanssa ole päässyt aiemmin tapahtumaan ja sovinnon kättä ei ole puristettu ihmisen eläessä. Itse olen tavannut kohtalaisen paljon kirkosta eronneita, joita on vuosikymmeniä harmittanut jokin alunperin pieni henkilökohtainen sattuma ja jotka eivät muuta odottaisi kuin reilua anteeksipyyntöä, jotta voisivat jatkaa elämäänsä monella tapaa vajaavaisen, mutta silti itselle merkityksellisen kirkon läheisyydessä. Kun he saavat purkaa oikeutetun mielipahansa, helpotus on suuri ja molemmin puolin on tunne siitä, että sovinnon jälkeen tapahtuu jotain syvempää ihmisen sisimmässä. Se on koskettavaa ja toivoa ja mielekkyyttä palauttavaa.
Hautaansiunaamispyynnön kohdalla tilanteen arvioiminen jää papin ammattitaídon varaan ja usein keskusteluissa tulee esiin myös ristiriitaisia asioita, jotka jäävät lähimpien omaisten ja papin välisiksi vaitiolovelvollisuuden suojaan. Tästä syystä täysin aukottomia johtopäätöksiä ei kannata ulkoisten ratkaisujen perusteella, toimivatko pappi tai omaiset oikein vai eivät. Jos on omasta kuolleesta lähiomaisesta kyse, voi papille soittaa reippaasti itsekin, jos on siinä käsityksessä, että toiset omaiset kertovat papille vainajasta vain oman vakaumuksensa mukaisia asioita. Pappi itse ei voi soittaa lähipiiriä läpi ja puhelingallupin perusteella tai äänten jakautumisen perusteella tehdä ratkaisua, siunataanko vainaja vai ei.
Tämä yllä sanottu ei koske niitä, joiden ei-kristillinen vakaumus tulee papin tietoon. Ihmisen kunnioittaminen alkaa jo ennen syntymää ja jatkuu kuoleman rajan yli. Jos vainaja ei yksiselitteisesti halua kirkollista siunausta, omaisten suruun, usein myös hätään kuolleen läheisensä pelastuskysymyksistä pyritään vastaamaan muussa kohtaamisessa ja keskusteluissa kuin kirkollisen siunauksen muodossa.
Miksi ihmeessä haluaisin papin siunauksen? Jos asuisit Intiassa, haluaisitko polttohautauksen?
Mulle riittää, että mun tuhkat ripottelee joku läheinen ihminen jonnekin, en tarvitse pappia saarnaamaan roskaa, johon en usko.