Te kirkosta eronneet/ kirkkoon kuulumattomat

kukaan muu halua itsestään timanttia.. ?

Ajatelkaa että lasten lasten lapsillanne on 100 vuoden päästä korurasiallinen timantteja, jossa on koko suku.

Voiko kauniimpaa muistoa olla.

9

Entä jos siitä timantista tulisi jälkipolvilla tappelu, kuka sitä saa pitää? Entä jos suvun musta lammas myisi timantin ja ryyppäisi rahat?

Perustelkaa pliis mitä teille tapahtuu käytännössä realistisesti kun kuolette. Kun ette kuulu kirkkoon, niin luultavasti ette myöskään halua osallistua mihinkään kirkollisiin toimiin. Ajatteletteko että pappi siunaa teidät kirkossa, vai mitä tapahtuu???? Miten Te voitte olla noin helvetin kaksnaamaisia?

Enkä maksa kirkollisveroa.

en halua pappia kertomaan satuja hautajaisiini. En ole vielä miettinyt haluanko hautaan vai polttohautauksen. Ehkä kuitenkin hautaa, olisi paikka lapsilleni minne tulla äitiään muistelemaan.



Ap rakas, luuletko että jumalaan uskominen ja kirkollisveron maksaminen kulkevat käsikädessä ?? Ehhei, uskoa voi vaikka ei kuulu ev.lut kirkkoon.

Vai onko tämä juuri sitä kaksinaamaisuutta ???

Ja jotenkin inhottaa ajatus tulla esim. talvella haudatuksi. Eihän se ruumis siitä tietysti välitä, mutta jotenkin kamalalta tuntuu näin elossa olevana sinne kylmään ja pimeään ketään laskea pakastumaan. Mieluimmin sitten polttaa tuhkaksi.

Itse tuota mietin hautajaisissa talvella, pakkasta oli varmaan -15 C... maaperä 2 metrin syvyydessä ei ole niin kylmä: siellä lämpötila on reilusti plussan puolella (eipä sitä monttua muuten saataisi kaivettuakaan).

Perustelkaa pliis mitä teille tapahtuu käytännössä realistisesti kun kuolette. Kun ette kuulu kirkkoon, niin luultavasti ette myöskään halua osallistua mihinkään kirkollisiin toimiin. Ajatteletteko että pappi siunaa teidät kirkossa, vai mitä tapahtuu???? Miten Te voitte olla noin helvetin kaksnaamaisia?

Ei pappia mulle, jos paippi/kirkko meinaa tunkea mukaan niin toivottavasti joku karkaa mun tuhkauurnan kanssa! Toivottavasti pitävät hyvät pirskeet sen jälkeen, en haluaisi mitään synkistelyjuhlia: olen iloinen, nautin elämästäni ja haluaisin siksi että muistokekkeritkin olisivat iloiset.

teille pidetään ihan perikristilliset hautajaiset. Näinhän se usein menee.

teille pidetään ihan perikristilliset hautajaiset. Näinhän se usein menee.

Emme kukaan kuulu kirkkoon.

teille pidetään ihan perikristilliset hautajaiset. Näinhän se usein menee.

Ainoat lähisukulaiset jotka kuuluvat kirkkoon on mun tapakristityt vanhemmat. Jos en kuole ennen heitä, niin tuskin ateisti-mieheni minulle kristillisiä hautajaisia haluaa. Lapsestani en tietenkään vielä tiedä, että millaisen maailmankatsomuksen sitten aikuisena omaa, toivottavasti sellaisen että hyväksyy muutkin kuin omansa. Myös mieheni suku ja ylivoimaisesti suurin osa ystäsitäni on ateisteja tai ainakin kunnioittaa muiden vakaumuksia, eli en todellakaan usko saavani kristillisiä hautajaisia jos en niitä kerran halua.

saimaaseen on matkaa, mutta sinne haluan

kun joku läheinen kuolee.

minua kunnioitetaan siinä määrin ettei tehdä sellaista jota en elinaikanani arvostanut.



Ketään ei ole tietääkseni jätetty hautaamatta.



Tiedän tapauksia joissa vainaja on kuulunut eri uskontoon kuin jäljelle jäänyt puoliso ja puoliso on vainajan tahdonvastaisesti hankkinut papin ja siunauksen vaikka vainaja ei olisi halunnut näin tehtävän ja se oli lesken tiedossa.



On siis selvää että hautaaminen on jälkeen jääneiden sielunhoitoa ja siinä ei välttämättä vainajan mielipiteitä ja uskoa/uskomuksia huomioida.



Olen sitä mieltä ettei kukaan mene taivaaseen kuolemansa jälkeen. Henki eli hengitys loppuu ja se on siinä eloton ruumis jolla ei ole enää tuntemuksia.



Läheiset toimii omalla tavallaan ja vainaja ei voi siihen vaikuttaa - valitettavasti. Osa omaisten ja läheisten surutyötä on hautajaisseremonia ja itse toivon tulevani polttohaudatuksi sillä en kestä ajatusta itsessäni kuhisevasta mato- ja toukkalaumasta jotka kalvaa lihojani. Tahtoni olen tehnyt selväksi jo lähisuvulle, itse en ole näkemässä miten toimivat.

kun joku läheinen kuolee.

ja tottakai läheiset on surullisia. Mutta ei mitään surkeita puheita missä kaikki nyyhkii, ennemmin kertokoon minusta hauskoja juttuja eikä mitään pönötyspuheita. Ei nauraminen ole hautajaisissa kielletty. Mun setä oli tosi iloinen ja positiivinen ja kielsi nyyhkyhautajaiset - ja onnistui. Toki siellä aluksi itkettiin, mutta muistopuheet olivat iloisia ja ihmiset nauroivat vaikka olivatkin surullisia sedän kuolemasta (oli tosi pidetty persoona).

Pitää kuolemastakin tehdä joku extreme-kokemus, jotta voi varmistaa sen, että sukulaiset pääsevät kerskumaan sillä. Uskonnottomille on olemassa omia hautausmaita, en tajua, mikseivät he halua tulla sinne haudatuksi.

Läheiset toimii omalla tavallaan ja vainaja ei voi siihen vaikuttaa - valitettavasti. Osa omaisten ja läheisten surutyötä on hautajaisseremonia ja itse toivon tulevani polttohaudatuksi sillä en kestä ajatusta itsessäni kuhisevasta mato- ja toukkalaumasta jotka kalvaa lihojani. Tahtoni olen tehnyt selväksi jo lähisuvulle, itse en ole näkemässä miten toimivat.

Pitää kuolemastakin tehdä joku extreme-kokemus, jotta voi varmistaa sen, että sukulaiset pääsevät kerskumaan sillä. Uskonnottomille on olemassa omia hautausmaita, en tajua, mikseivät he halua tulla sinne haudatuksi.

Itse haluan ainakin tulla haudatuksi sukuhautaan, jonne myös lapseni ja mieheni tullaan hautaamaan.

Miehen kanssa ollaan sovittu, että hautajaisia ei järjestetä, mutta varmaan pakko hoitaa esim. tuhkaus ja perunkirjoitus. Järjestetään niitä juhlia mieluummin elossa ollessa. Enempää tuo asia ei kiinnosta meitä.

Vai sukulaiset pääsee kerskumaan? Itselläni toive tulla sirotelluksi kuvaa sitä ajatusta että koen olevani vaan yksi pienenpieni lenkki luonnon loputtomassa kiertokulussa ja että sillä lailla palaan takaisin kiertokulkuun, osaksi sitä mistä olen tullut. Sen sijaan että uurnastani tehdään joku keinotekoinen muistomerkki ja se on sit vuosikymmeniä sukulaisten vaivoina.

Suomessa kaikki vainajat haudataan, tavalla tai toisella joka tapauksessa. Kannattaa kertoa läheisille järjenvalon vielä palaessa, mitä muuta toivoo kuin että tuhka kiitos eikä pappia. Mitä haluatte, että ruumiillenne tapahtuu sen jälkeen kuin esim. sairaala luovuttaa sen teille/ hautaustoimistolle? Haluatteko, että läheiset kokoontuu muistamaan sinua ja minne? Onko tilaisuudessa jotain ohjelmaa, mitä? Vai haluatteko todella, että hautaustoimisto hoitaa homman itseänäisesti lyhyen kaavan mukaan ja lähettää laskun perästäpäin? Minun on vaikea ajatella, että ihmisille on todellakin olisi ihan EVVK, miten heidän ruumiiseensä suhtaudutaan kuoleman jälkeen. Väkisin tulee mieleen, onko koko kuolemaa edeltäväkin elämä yhtä samaa "ihan samaa".



Kun tämä uusperheiden, kirkosta edellisiä sukupolvia aktiivisemmin eronneiden ja individualistisen tiedostamisen täydellisesti omaksunut sukupolvi ikääntyy reippaaseen keskimääräiseen kuolemisikään, tulee varmaan myös niiden tilanteiden määrä kasvamaan, missä sinun, minun ja meidän lapset, anopit ja äidit, nykyiset ja exät käyvät kiivaita kännykkäneuvotteluja, mikä olikaan vainajan todellinen tahto ja ratkaiseeko se, mitä vainajan viimeksi, ehkä lyhyemmän aikaa tunteneet asiasta ajattelevat vai pidemmän aikavälin tämän ihmisen tunteneen käsitys. Tietysti mitään ongelmaa ei ole, jos on "ihan sama", jos omaa ruumista joudutaan pakastamaan vuositolkulla, kunnes oikeus on saanut ratkaistua ruumiin loppusijoituspaikan, kun omaiset eivät siitä pääse yksimielisyyteen.



Tämä on inhorealistista puhetta, mutta haluaa tai ei, kuolema koskettaa ymmärtääkseni lähes kaikkia ihmisiä ennemmin tai myöhemmin. Toisin kuin taikauskoisesti moni alitajuisesti pelkää, oman kuoleman ajatteleminen (ei-depressiivisesti) ei jouduta sitä.

Minun on vaikea ajatella, että ihmisille on todellakin olisi ihan EVVK, miten heidän ruumiiseensä suhtaudutaan kuoleman jälkeen. Väkisin tulee mieleen, onko koko kuolemaa edeltäväkin elämä yhtä samaa "ihan samaa".

.

Joopa joo. No juu ilman muuta on elämäkin ihan sama -tasoa, jollei kauheasti kiinnosta mitä tapahtuu kuolleelle, elottomalle, ei tajuntaa, kanttuvei ruumiille.

Näkemäni ja kokemani perusteella luulisin että se menee munkin kohdalla suunnilleen näin:

Kristillinen siunaustilaisuus pidetään kotiseurakunnassani helluntaiseurakunnassa, jonka jälkeen ruumis viedään ja haudataan lähellä sijaitsevaan ev.lut. srk:n ylläpitämään hautausmaahan. Sen jälkeen muistotilaisuus kotiseurakuntani tiloissa.