Miten tämä muuten hoikka ihminen ei ole tajunnut vaatia vatsan kuvausta kun paisuu vaan paisumistaan?
Siis jo paljon aiemmin, vaan pari vuotta sinnitteli vatsansa kanssa.
https://www.is.fi/terveys/art-2000010733095.html?utm_source=rtb_sisaine…
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tuosta ihmisestä, mutta moni on sen verran arka, ettei todellakaan uskalla vaatia terveydenhuollossa yhtään mitään.
Kai sinä nyt hyvänen aika silti uskallat kertoa lääkärille mikä sinua vaivaa? Muutenhan tarvitset jonkun huoltajan.
Oli varmaan uskaltanut, jos olisi ylipäätään päässyt lääkäriin.
-eri sivusta
Ymmärrän hyvin. Olen itse tilanteessa, jossa painoni on laskenut melkein 10%, vatsani on paisunut ja ulosteeni mukana on tullut hyytynyttä verta. Kaikki te siellä uskotte VAHVASTI että melkein voisi jo ambulanssi kotoa hakea. Tai että apua saa ainakin HETI kun pyytää. Tiedättekö mitä? Kaikki on pistetty todella, todella pitkään tarkasteluun: 3kk ruokapäiväkirja ilmiselvästä asiasta, eli että syön paljon ja silti laihdun. Kerroin siis tämän mutta sitä ei uskottu. En saanut laihtumiseen (ja todella pahaan väsymykseen) mitään apua, vaan tavallaan käskyn todistaa asia ruokapäiväkirjalla. Verikokeista löytyi hyvin marginaalisesti koholla oleva kolesteroli jonka arvelin johtuvan siitä että syön päivittäin ylimääräisenä miltei levyn suklaata ja muuta ylimääräistä. No, niin sanottu hoito oli neuvo syödä kauraa ja monenkertainen kysely että olenko masentunut. Ja siihen se jäi. Hyytynyt veri ulosteessa aiheutti lähetteen mutta se on tullut 3 kertaa takaisin koska minulla on ollut kuulema ennenkin samankaltaisia oireita. Niin 10 v sitten ärtynyt suoli. Ei kyllä koskaan mustia veriklönttejä ulosteen pinnalla.
Nyt vatsani on kuin puolikas ilmapallo ja se ei todellakaan ole koskaan, varsinkaan kun painoni on tullut hurjasti alas, ole ollut sellainen. Mutta ärtynyt suoli, kuukautiset jne..
Mulla on häväisty, pelokas, nöyryytetty ja alistunut olo. Nolo, valittava ja tyhmä. En ole käynyt lääkärissä enää kuukausiin kun koen että minulle on annettu ymmärtää että valitan turhasta. En uskalla ajatella koko asiaa koska muuta ajatusta ei tule, kuin että pitäisi mennä varmaan lääkäriin. Mutta mitä varten? En ole saanut apua yksityiseltä enkä julkiselta.
Annan olla. Ehkä kaikki vaivat ei ole kuolemaksi. Ehkä tämä menee ohi. Kuka tietää. En ajattele asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tuosta ihmisestä, mutta moni on sen verran arka, ettei todellakaan uskalla vaatia terveydenhuollossa yhtään mitään.
Kai sinä nyt hyvänen aika silti uskallat kertoa lääkärille mikä sinua vaivaa? Muutenhan tarvitset jonkun huoltajan.
Oli varmaan uskaltanut, jos olisi ylipäätään päässyt lääkäriin.
-eri sivusta
Luitko tuon jutun? Se nainenhan oli ollut lääkärillä, mutta ei ollut maininnut tuosta vaivastaan mitään. Odotti vaan jos lääkäri sanoisi siitä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja muutenkin kumman pitkään sinniteli ilman lääkärille menoa. Myönnän, että itsekään en kovin helposti lääkäriin mene, mutta nuo oireet kuulostaa siltä, että olisin jo aikaisemmin kääntynyt lääkärin puoleen.
Lääkärihän ei välittänyt koko asiasta. Työterveys on sitten kummallinen paikka.
Kyllä minulla välitettiin koko terveydestä työterveydessä.
Vierailija kirjoitti:
SUOMEEN PITÄÄ SAADA OMALÄÄKÄRIT. Huudan tämän ilmoille muuten ei toimi enää mikään, hoitajat ovat toinen toistaan varovaisempia häiritsemään lääkäriä potilaan sairauksilla.
Muistelen, että jossain vaiheessa oli omalääkäri systeemi. Ja se vasta p*ska onkin. Jos omalääkärisi on sitä mieltä, että kaikki johtuu vaan siitä, että vingut turhia, et saa apua mitenkään. Nyt sentään voi jotenkin kiertää ne pahimmat jarruttajat
Vierailija kirjoitti:
Meidät on opetettu, ettei lääkäriltä voi vaatia mitään. Harva kehtaa vaatia, kun on niinkin lukenut ihminen. Kyllä hän jos kuka tietää.
Itsehän taas olen se, joka ehdottelee ja vaatii. Osa lääkäreistä loukkaantuu ja vähemmistö kuuntelee. Kaksi vuotta mullakin meni, kunnes aloin saamaan apua jo ajat sitten "diagnosoimaani" vaivaan.
Mulle ehdittiin määrätä ties mitä kokeita ja lääkkeitä. Sinnikkäästi kieltäydyin (säästin rahaa) ja eräs lääkäri mulle väänsi rautalangasta, että ensin pitää poissulkea, että päästään oikeaan diagnoosiin.
Kyllähän mä sen ymmärrän, mutta mun oireet ei täsmännyt useisiin poissuljettaviin löyhästikään.
Vihdoin tuli eteen lääkäri, joka kuunteli mua ja laittoi pyytämäni lähetteen.
Kaksi kuukautta ja akka on leikattu ja on taas ehompi.
Kyse oli vaan rannekanavan oireyhtymästä. Tarjoilivat jo reumaakin, erilaisia kortisonikuureja ja mieliala
Se on juuri tätä. Olen käynyt ihan samanlaisen ruljanssin läpi. Mielialalääkkeetkin määrättiin, en syönyt niitä, miksi olisin? Kaksi vuotta meni ennenkuin sain apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidät on opetettu, ettei lääkäriltä voi vaatia mitään. Harva kehtaa vaatia, kun on niinkin lukenut ihminen. Kyllä hän jos kuka tietää.
Itsehän taas olen se, joka ehdottelee ja vaatii. Osa lääkäreistä loukkaantuu ja vähemmistö kuuntelee. Kaksi vuotta mullakin meni, kunnes aloin saamaan apua jo ajat sitten "diagnosoimaani" vaivaan.
Mulle ehdittiin määrätä ties mitä kokeita ja lääkkeitä. Sinnikkäästi kieltäydyin (säästin rahaa) ja eräs lääkäri mulle väänsi rautalangasta, että ensin pitää poissulkea, että päästään oikeaan diagnoosiin.
Kyllähän mä sen ymmärrän, mutta mun oireet ei täsmännyt useisiin poissuljettaviin löyhästikään.
Vihdoin tuli eteen lääkäri, joka kuunteli mua ja laittoi pyytämäni lähetteen.
Kaksi kuukautta ja akka on leikattu ja on taas ehompi.
Kyse oli vaan rannekanavan oireyhtymästä. Tarjoilivat
Miten oikein jaksatte henkisesti sitä alistamista, nöyryyttämistä ja epäilyä? Olen tuo vatsa turvonnut, verta tulee ulosteessa ja paino laskee ihminen, ja en vaan kykene siihen että ihmiset joilla on niin paljon auktoriteettia ja valtaa, sylkee vaikeimmat ja pelottavimmat asiat naamalleni halveksien ja mielenterveyttäni epäillen. Ihan kuin joku äiti hakkaisi kun pyytää apua. Mä en pysty siihen. En vaan pysty.
Kun juoksee hakemassa apua niin leimataan lopuksi pöpiksi. Älytöntä. Että on heti pöpi jos lääkäri ei itse keksi mikä potilasta vaivaa. Kysehän on lääkärin asiantuntemuksesta, ei vika ole potilaansa. Äly hoi.
Miten oikein jaksatte henkisesti sitä alistamista, nöyryyttämistä ja epäilyä? Olen tuo vatsa turvonnut, verta tulee ulosteessa ja paino laskee ihminen, ja en vaan kykene siihen että ihmiset joilla on niin paljon auktoriteettia ja valtaa, sylkee vaikeimmat ja pelottavimmat asiat naamalleni halveksien ja mielenterveyttäni epäillen. Ihan kuin joku äiti hakkaisi kun pyytää apua. Mä en pysty siihen. En vaan pysty.
<3
Vierailija kirjoitti:
Kun juoksee hakemassa apua niin leimataan lopuksi pöpiksi. Älytöntä. Että on heti pöpi jos lääkäri ei itse keksi mikä potilasta vaivaa. Kysehän on lääkärin asiantuntemuksesta, ei vika ole potilaansa. Äly hoi.
Lääkärit ovat Jumalia. Vaikka eivät tiedosta tietämyksensä rajoja. Asiakas on ainoastaan pöpi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Olen itse tilanteessa, jossa painoni on laskenut melkein 10%, vatsani on paisunut ja ulosteeni mukana on tullut hyytynyttä verta. Kaikki te siellä uskotte VAHVASTI että melkein voisi jo ambulanssi kotoa hakea. Tai että apua saa ainakin HETI kun pyytää. Tiedättekö mitä? Kaikki on pistetty todella, todella pitkään tarkasteluun: 3kk ruokapäiväkirja ilmiselvästä asiasta, eli että syön paljon ja silti laihdun. Kerroin siis tämän mutta sitä ei uskottu. En saanut laihtumiseen (ja todella pahaan väsymykseen) mitään apua, vaan tavallaan käskyn todistaa asia ruokapäiväkirjalla. Verikokeista löytyi hyvin marginaalisesti koholla oleva kolesteroli jonka arvelin johtuvan siitä että syön päivittäin ylimääräisenä miltei levyn suklaata ja muuta ylimääräistä. No, niin sanottu hoito oli neuvo syödä kauraa ja monenkertainen kysely että olenko masentunut. Ja siihen se jäi. Hyytynyt veri ulosteessa aiheutti lähetteen mutta se on tullut 3 kert
Sulla on selvästikin suolistosyöpä. Koita nyt vielä päästä lääkäriin ja tt-kuvaukseen tai kolonoskopiaan. Ehkä voidaan vielä parantaa jos ei ehdi liikaa levitä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Olen itse tilanteessa, jossa painoni on laskenut melkein 10%, vatsani on paisunut ja ulosteeni mukana on tullut hyytynyttä verta. Kaikki te siellä uskotte VAHVASTI että melkein voisi jo ambulanssi kotoa hakea. Tai että apua saa ainakin HETI kun pyytää. Tiedättekö mitä? Kaikki on pistetty todella, todella pitkään tarkasteluun: 3kk ruokapäiväkirja ilmiselvästä asiasta, eli että syön paljon ja silti laihdun. Kerroin siis tämän mutta sitä ei uskottu. En saanut laihtumiseen (ja todella pahaan väsymykseen) mitään apua, vaan tavallaan käskyn todistaa asia ruokapäiväkirjalla. Verikokeista löytyi hyvin marginaalisesti koholla oleva kolesteroli jonka arvelin johtuvan siitä että syön päivittäin ylimääräisenä miltei levyn suklaata ja muuta ylimääräistä. No, niin sanottu hoito oli neuvo syödä kauraa ja monenkertainen kysely että olenko masentunut. Ja siihen se jäi. Hyytynyt veri ulosteessa aiheutti lähetteen mutta se on tullut 3 kert
Onhan sinulta katsottu verenkuva ja rauta-arvot? Luulisi tulleen alas, jos verta jatkuvasti ja lääkäri kiinnostuu.
Oli sen verran iso vatsa että päätyy kuviin ennen pitkää ihan itsestään
Vian ei tarvitse olla iso, kun se on kuupassa. Eipä tuo oikein terveeltä vaikuttanut yläkerrasta.
Vierailija kirjoitti:
No, kaikilla ei ns. polla toimi
Sitä minäkin ihmettelin
Tämä.
Kai sinä nyt hyvänen aika silti uskallat kertoa lääkärille mikä sinua vaivaa? Muutenhan tarvitset jonkun huoltajan.