Keksitäänkö pitkään kotona hoidetuista lapsista väkisin negatiivisia asioita päiväkodissa kun sitten aloittaa siellä? Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Koko varhaiskasvatusjärjestelmä perustuu siihen ajatukseen, että kotikasvatus ei riitä lapselle, eli että lapsi tarvitsee sen ohelle myös varhaiskasvatuksen kasvaakseen tasapainoiseksi. Totta kai varhaiskasvattajat ovat huolissaan, jos joku lapsi on jäänyt vaille varhaiskasvatusta. Jos eivät olisi niin sehän tarkoittaisi sitä, että he pitäisivät omaa ammattiaan tarpeettomana.

No haloo. Eihän se nyt ole ainoa vaihtoehto. Mitä aivopesua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalien standardien mukaan arvioidaan lasta. Jos jossain on jäljessä niin siihen kiinnitetään huomiota. On lapsen parhaaksi.

Ei ole kysymys siitä että olisi jäljessä jossakin, vaan tyyliin sellaisia asioita että lapsi ei osaa suoralta kädeltä päiväkodin käytäntöjä. T. Ap

Pyh. Muusta on kyse. Eikö sun pennut ymmärrä sanoja Ei ja LOPETA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava kokemus. Todella monesta asiasta sanottiin, miten ei 2,5 v päiväkodissa suostunut syömään kaikkea/miten ei osannut riisua tai pukea kaikkia vaatteita ja miksi ei ole oppinut vielä kuivaksi.

Lasta ei kehuttu siitä, mikä sujui hyvin. Lapsi on ollut aina puhumisessa ikätasoa edellä ja on puhunut paljon. Lapselle on luettu paljon kotona ja hänen kanssaan ollaan aktiivisesti vuorovaikutuksessa. Tästä ei mitään positiivista sanottavaa päiväkodissa.

Meillä nuristiin jopa siitä, että 2,5-vuotiaalla oli vaikeuksia rauhoittua päiväunille isossa nukkaritilassa, jossa oli paljon lapsia. Lapsemme on siis vauvasta asti tottunut nukkumaan omassa huoneessa yksin, eikä ole koskaan seuraa kaivannut nukuttamiseen tai nukkumiseen.

Joo just ja anna kun arvaan, näistä asioista nuristiin kun lapsi oli ollut vasta sen 2kk päiväkodissa?

Meillä sama kokemus,

Näistä asioista nurina alkoi itse asiassa heti päiväkodissa aloittaessa ja jatkui todella kauan, lähes vuoden. Tosin sitten jatkui valittaminen siitä, kun 3,5 v jätti päiväunet pois. Olisi pitänyt nukkua, jotta työntekijät saavat pitää rauhassa nukkariajan palaveri/hengähdysaikana.

Minkä ikäseksi lapsi oli kotona? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava kokemus. Todella monesta asiasta sanottiin, miten ei 2,5 v päiväkodissa suostunut syömään kaikkea/miten ei osannut riisua tai pukea kaikkia vaatteita ja miksi ei ole oppinut vielä kuivaksi.

Lasta ei kehuttu siitä, mikä sujui hyvin. Lapsi on ollut aina puhumisessa ikätasoa edellä ja on puhunut paljon. Lapselle on luettu paljon kotona ja hänen kanssaan ollaan aktiivisesti vuorovaikutuksessa. Tästä ei mitään positiivista sanottavaa päiväkodissa.

Meillä nuristiin jopa siitä, että 2,5-vuotiaalla oli vaikeuksia rauhoittua päiväunille isossa nukkaritilassa, jossa oli paljon lapsia. Lapsemme on siis vauvasta asti tottunut nukkumaan omassa huoneessa yksin, eikä ole koskaan seuraa kaivannut nukuttamiseen tai nukkumiseen.

Joo just ja anna kun arvaan, näistä asioista nuristiin kun lapsi oli ollut vasta sen

 

Joo aivan. Lapsen syy, että ei ole resursseja. Tietenkin!

Minä olen meidän lapsen kohdalla miettinyt, onko tämä ollut päiväkodin mielestä ongelma:

Meillä 1 lapsi, joka on saanut aina jakamattoman huomion. Pidettiin häntä lähes 3 v asti kotona, molemmat vanhemmat oli vuorotellen hoitovapaalla. Lapsen kanssa on tehty paljon yhdessä, on luettu sylikkäin kirjoja, ulkoiltu, kierretty leikkipuistoissa jne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, joten on tottunut saamaan huomiota eli isovanhemmat leikkivät lapsen kanssa nähdessään eikä huomiota tarvitse jakaa. 

Päiväkodissa lapsella on ollut iso sopeutuminen siihen, että pitää odottaa omaa vuoroa ja paikalla on n. 12 lasta. Lapsen on täytynyt myös tottua siihen, että leikkitoverilta tai aikuiselta ei saa jakamatonta huomiota. Tätä on lapsen ollut välillä vaikea ymmärtää.

Meitä päiväkoti syyllisti lapsen käytöksestä mm. sanomalla, että lapsemme käyttäytyy vaikeasti varsinkin nähtyään isovanhempiaan. Lapsen on kuulemma sen jälkeisenä päivänä vaikea odottaa omaa vuoroaan, kun isovanhemmat antavat kaiken huomion heti. Teki mieli sanoa pari valittua sanaa tästä palautteesta, kun isovanhemmilta saatu huomio on päiväkodin aikuisten mielestä liikaa.

Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?

Entä mistä asioista on kyse? Mitä päiväkodin käytänteitä lapsi ei varhaiskasvattajien mielestä hallitse? 

Valtaosa varhaiskasvattajista tekee työtä täydestä sydämestä. Aina lapsen etu edellä.

Sinne vasuun kirjataan juuri kyseisen lapsen vahvuudet ja tavoitteet. Jos sinun lapsesi tavoite on hallita ne päiväkodin käytänteet paremmin. Nii  se on vain lapsen etu. Ei sitä pitäisi ajatella lapeen arvosteluna eikä pahana asiana.

Joku lapsi harjoittelee maistamaan ruokia, joku sitä miten leikkiin pääsee mukaan, joku keskittymistä ryhmähetkillä, joku sitä, että tekisi välillä hieman muutakin kun aina yhtä ja samaa leikkiä. Jne.

Älä vanhempana pahastu siitä, että lastasi halutaan auttaa.

Monet päiväkodin käytänteet tähtäävät siihen, että lapset oppivat ryhmässä toimimista, kaveritaitoja, omatoimisuutta, jotta ovat valmiita ryhmään koulun alkaessa.

Toki, on myös huonoja päiväkoteja ja huonoja varhaiskasvattajia.

Katsotaan suurennuslasilla ja ihmetellään, kun lapsi haluaa sulkea oven, kun menee vessaan (siis sulkea, ei lukita) tai kun lapsi ei huoli toisen saappaita vaan vaatii omansa, ne jotka on just annettu toiselle lapselle. Vain kotihoidetut lapset ei osaa jakaa tavaroitaan!

Opin kyseenalaistamaan jokaisen moitteen ja pyysin kertomaan, millä tavalla lasta on ohjeistettu. Ei riittänyt, että "lasta on neuvottu", vaan vaadin kertomaan, miten asia on perusteltu, mitä vaiheita lapselle on ohjeistettu, onko ohjeet annettu ennen vai jälkeen toiminnan jne. Ihmeesti loppui huolet, kun kyseenalaisti sen, oliko varhaiskasvattajat edes tehneet asialle jotain. Muistutin, että he ovat varhaiskasvatuksen tärkeimmät tekijät, heillä tulee olla selkeä ohjeistus eri tilanteisiin ja vain siten lapsi voi oppia, miten missäkin ollaan.

Tuttuni on kasvattaja, ja kommentoi joskus, et kotonahoidetuista osa sellaisia, etteivät neljävuotiaana 'osaa' pukea ulkovaatteita. Vaikka teknisesti kyllä taidot riittäisivät.

Ovat ehkä aloittaneet hoidossa siinä neljän vuoden iässä.

Mut alle kolmevuotiaat, joita tässä keskustelussa tarkoitetaan. Hehän ovat äärettömän pieniä lapsia! Opettelevat ihan mitä tahansa asiaa. Hoidetaan heitä sitten kotona tai päiväkodissa.

Vai kertoikohan päiväkodin henkilökunta sinulle vain havannoistaan lapsestasi? Havainnostaan, että isovanhemmilta saadun huomion jälkeen lapsella vaikeampi sopeutua odottamaan?

Otitko sinä tämän kritiikkinä?

Kenties työntekijä sitä ei niin tarkoittanut?

Se, että kertotaan rehellisesti havannoista lasta koskien on ihan kaikkien etu. Ja etenkin sen lapsen etu. Ei se tarkoita etteikö lapsi saisi jatkossakin olla ja nauttia isovanhempiensa seurasta aivan kuten ennenkin.

Lapset ovat semmoisia. Kuuluu asiaan, että on monenlaista opeteltavaa. Ja siinähän varhaiskasvatuksen henkilöstö heitä auttaa. 

Vaikka lapsesta kerrotaan myös asioita joissa oppimista, ei se ole moite. Enemmänkin toteamus, havainto, tiedon jakamista myös teille. Vai toivoisitko todella vanhempana että sinulle kerrottaisiin vain asiat jotka sujuu? Ei totuutta. Eikä opeteltavat asiat ole paha asia. Niitä on ihan kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen meidän lapsen kohdalla miettinyt, onko tämä ollut päiväkodin mielestä ongelma:

Meillä 1 lapsi, joka on saanut aina jakamattoman huomion. Pidettiin häntä lähes 3 v asti kotona, molemmat vanhemmat oli vuorotellen hoitovapaalla. Lapsen kanssa on tehty paljon yhdessä, on luettu sylikkäin kirjoja, ulkoiltu, kierretty leikkipuistoissa jne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, joten on tottunut saamaan huomiota eli isovanhemmat leikkivät lapsen kanssa nähdessään eikä huomiota tarvitse jakaa. 

Päiväkodissa lapsella on ollut iso sopeutuminen siihen, että pitää odottaa omaa vuoroa ja paikalla on n. 12 lasta. Lapsen on täytynyt myös tottua siihen, että leikkitoverilta tai aikuiselta ei saa jakamatonta huomiota. Tätä on lapsen ollut välillä vaikea ymmärtää.

Meitä päiväkoti syyllisti lapsen käytöksestä mm. sanomalla, että lapsemme käyttäytyy vaikeasti varsinkin nähtyään isovanhempiaan. Lapsen on kuu

Voi luoja. Sehän on heidän tehtävä opettaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen meidän lapsen kohdalla miettinyt, onko tämä ollut päiväkodin mielestä ongelma:

Meillä 1 lapsi, joka on saanut aina jakamattoman huomion. Pidettiin häntä lähes 3 v asti kotona, molemmat vanhemmat oli vuorotellen hoitovapaalla. Lapsen kanssa on tehty paljon yhdessä, on luettu sylikkäin kirjoja, ulkoiltu, kierretty leikkipuistoissa jne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, joten on tottunut saamaan huomiota eli isovanhemmat leikkivät lapsen kanssa nähdessään eikä huomiota tarvitse jakaa. 

Päiväkodissa lapsella on ollut iso sopeutuminen siihen, että pitää odottaa omaa vuoroa ja paikalla on n. 12 lasta. Lapsen on täytynyt myös tottua siihen, että leikkitoverilta tai aikuiselta ei saa jakamatonta huomiota. Tätä on lapsen ollut välillä vaikea ymmärtää.

Meitä päiväkoti syyllisti lapsen käytöksestä mm. sanomalla, että lapsemme käyttäytyy vaikeasti

Voi luoja. Sehän on heidän tehtävä opettaa lasta.

Muut lapset ovat yleensä olleet huomattavasti pidempään varhaiskasvatuksessa, joten ryhmän toimintaa vaikeuttaa jos sinne yhtäkkiä tulee lapsi jota on aiemmin vain pidetty kotona. Tilanne on vastaava kuin jos koulussa kakkos- tai kolmosluokalle tulisi yhtäkkiä oppilas joka ei aiemmin ole käynyt koulua lainkaan.

Lapsi on varhaiskasvatussuunnitelmien tavoitteiden osalta huomattavasti jäljessä muita, eikä varhaiskasvattajilla yleensä ole resursseja tukiopetukseen.

On asioita jotka johtuu siitä, että lapsi ei ole ollut ryhmässä.

Nämä kyllä hoituu pian kuntoon. Jos kaikki muuten ok.

Ja sitten on lapsia joiden kasvussa on muuta huolta. Huolta olisi, vaikka olisivat olleet päiväkodissa pienestä pitäen.

Vanhempien on vaikea hyväksyä omassa lapsessaan mitään mitä eivät itse tunnista. Ja on helpompaa syyttää muita, kun uskoa ammattilaisia ja sitä, että haluavat sinun lapsellesi parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen meidän lapsen kohdalla miettinyt, onko tämä ollut päiväkodin mielestä ongelma:

Meillä 1 lapsi, joka on saanut aina jakamattoman huomion. Pidettiin häntä lähes 3 v asti kotona, molemmat vanhemmat oli vuorotellen hoitovapaalla. Lapsen kanssa on tehty paljon yhdessä, on luettu sylikkäin kirjoja, ulkoiltu, kierretty leikkipuistoissa jne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, joten on tottunut saamaan huomiota eli isovanhemmat leikkivät lapsen kanssa nähdessään eikä huomiota tarvitse jakaa. 

Päiväkodissa lapsella on ollut iso sopeutuminen siihen, että pitää odottaa omaa vuoroa ja paikalla on n. 12 lasta. Lapsen on täytynyt myös tottua siihen, että leikkitoverilta tai aikuiselta ei saa jakamatonta huomiota. Tätä on lapsen ollut välillä vaikea ymmärtää.

Meitä päiväkoti syyllisti lapsen käytöksestä

 

Osoittaa kyllä todellista ammattitaidon puutetta ettei osata kasvattaa erilaisista taustoista tulevia lapsia. Uskomatonta soopaa.

Vierailija kirjoitti:

On asioita jotka johtuu siitä, että lapsi ei ole ollut ryhmässä.

Nämä kyllä hoituu pian kuntoon. Jos kaikki muuten ok.

Ja sitten on lapsia joiden kasvussa on muuta huolta. Huolta olisi, vaikka olisivat olleet päiväkodissa pienestä pitäen.

Vanhempien on vaikea hyväksyä omassa lapsessaan mitään mitä eivät itse tunnista. Ja on helpompaa syyttää muita, kun uskoa ammattilaisia ja sitä, että haluavat sinun lapsellesi parasta.

Ammattilaisen ( kaikki ei ole edes ammattilaisia) sana ei kyllä ole aina mikään absoluuttinen totuus, ammattilaisetkin tulkitsevat lasta välillä väärin. Lisäksi jos asenne on se että kotona pitkään hoidetussa lapsessa on automaattisesti jotain vikaa ja havainnointi siitä näkökulmasta lähtöisin, niin onhan se aika vääristynyttä ja hullua suorastaan ja eniten väärin sitä lasta kohtaan. Ihan yleistä tämä asenne kuitenkin päiväkodeissa ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen meidän lapsen kohdalla miettinyt, onko tämä ollut päiväkodin mielestä ongelma:

Meillä 1 lapsi, joka on saanut aina jakamattoman huomion. Pidettiin häntä lähes 3 v asti kotona, molemmat vanhemmat oli vuorotellen hoitovapaalla. Lapsen kanssa on tehty paljon yhdessä, on luettu sylikkäin kirjoja, ulkoiltu, kierretty leikkipuistoissa jne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, joten on tottunut saamaan huomiota eli isovanhemmat leikkivät lapsen kanssa nähdessään eikä huomiota tarvitse jakaa. 

Päiväkodissa lapsella on ollut iso sopeutuminen siihen, että pitää odottaa omaa vuoroa ja paikalla on n. 12 lasta. Lapsen on täytynyt myös tottua siihen, että leikkitoverilta tai aikuiselta ei saa jakamatonta huomiota. Tätä on lapsen ollut välillä vaikea ymmärtää.

Meitä päiväkoti syyllisti lapsen käytöksestä

 

Ei tasan ole sama asia. Tiesitkö että varhaiskasvatus ei ole pakollista? Jokainen maalaisjärkeä omaava vanhempi joka kiinnostunut omasta lapsesta ja sen kehityksestä osaa opettaa lapselle samat asiat mitä päiväkodissa. Tokikaan kaikilla vanhemmilla ei näitä taitoja ole, mutta ihan absurdia ajatella ettei kenelläkään vanhemmalla olisi.

Äkkisillään ajateltuna, että mistäpä siellä edes tiedetään, että on kotina hoidettu jos ei kerro.

Meillä lapset oli kotona eskarilaiseksi saakka. Sielläkin vain sen maksuttoman ajan eli neljä tuntia. Esikoinen kävi vielä vajaata viikkoa. Eskaripäivät sovittiin etukäteen, että jos on menoja tai erityispäiviä, niin pääsi mukaan.

Paljon saivat kehuja. Rauhallisuudesta, tavoista ja siitä miten monipuolisia ovat. Uteliaita ja kiinnostuneita oppimaan lisää.

En kiinnittänyt huomiota, että sen suurennuslasin alla olisivat olleet.

Kummankin ryhmissä oli muitakin kotona pitkään hoidettuja. Samoja perheitä naapurustosta. Tulivat tutuksi vuosien aikana.

Omat lapseni menivät vasta eskariin päiväkotiin.  Tai kolme nuorempaa, kaksi vanhinta eivät käyneet eskariakaan siellä vaan seurakunnan kerhossa. Sitä ennen hoidettu kotona tai monimuotoisesti kavereitten perheissä. Itsellä jäi päiväkodista sellainen tunnelma, että siellä keskitytään nimen omaan lapsen heikkouksiin, ei vahvuuksiin. Jokaisesta lapsesta oli ikään kun pakko löytää jotain paranneltavaa, ja niitä asioita sitten korostettiin ja niihin keskityttiin. Mielestäni kaikki vasukeskustelut olivat todella ankeita tilaisuuksia. 

Koulussa ei enää ollut vastaavaa, sieltä tuli aina hyvää palautetta ja lapset pärjäsivät hyvin. En oikein ymmärrä koko päiväkodin konseptia, jossa etsitään vikoja korjattavaksi-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen meidän lapsen kohdalla miettinyt, onko tämä ollut päiväkodin mielestä ongelma:

Meillä 1 lapsi, joka on saanut aina jakamattoman huomion. Pidettiin häntä lähes 3 v asti kotona, molemmat vanhemmat oli vuorotellen hoitovapaalla. Lapsen kanssa on tehty paljon yhdessä, on luettu sylikkäin kirjoja, ulkoiltu, kierretty leikkipuistoissa jne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, joten on tottunut saamaan huomiota eli isovanhemmat leikkivät lapsen kanssa nähdessään eikä huomiota tarvitse jakaa. 

Päiväkodissa lapsella on ollut iso sopeutuminen siihen, että pitää odottaa omaa vuoroa ja paikalla on n. 12 lasta. Lapsen on täytynyt myös tottua siihen, että leikkitoverilta tai aikuiselta ei saa jakamatonta huomiota. Tätä on lapsen ollut välillä vaikea ymmärtää.

Ei tasan ole sama asia. Tiesitkö että varhaiskasvatus ei ole pakollista? Jokainen maalaisjärkeä omaava vanhempi joka kiinnostunut omasta lapsesta ja sen kehityksestä osaa opettaa lapselle samat asiat mitä päiväkodissa. Tokikaan kaikilla vanhemmilla ei näitä taitoja ole, mutta ihan absurdia ajatella ettei kenelläkään vanhemmalla olisi.

Miten normivanhempi esim. opettaisi lapsille tunnetaitoja hyödyntäen ikätasoisesti laaja-alaisen oppimisen menetelmiä? Sille on syynsä, miksi varhaiskasvattajat koulutetaan yliopistossa.

Minä olen onnellinen, että lasteni hoitajat päiväkodissa oli jo iällä. Ei mitään eläkeikäisiä, mutta keski-ikäisiä. Itsellä useampi lapsi, osa vielä asui kotona. Heillä oli näkemystä, kokemusta ja ryhtiä. He hahmottivat hyvin, mitkä on huolestuttavia asioita ja mitkä normaalia lapsen aaltoilevaa kehitystä. Lisäksi kokemus teki rauhallisen ilmapiirin ja aina oli mukava mennä hakemaan, kun lapset leikki struktuurin mukaan iloisena. Kukaan ei huutanut, riehunut tmv. Kaikkeen oli selkeät ohjeet ja niitä noudatettiin. Kun tultiin sisälle ja piti odottaa seuraavaa asiaa toisten riisuessa, niin nämä meni nätisti pesemään kädet ja sitten odottamaan sovitulle penkille odottamaan ottaen selailukirjan seuraksi. Ei häsläystä, siirtymät rauhallisia ja selkeitä. Missään vaiheessa paletti ei levinnyt käsiin.