Lue keskustelun säännöt.
Raitistuneen alkoholistin puolisot ja läheiset
04.10.2024 |
Miten mennyt alkoholismi näkyy läheisessäsi vai näkyykö mitenkään?
Kysyn, sillä asia on itselleni ajankohtainen. Olin jonkin aikaa suhteessa miehen kanssa, joka oli ollut raittiina jo useamman vuoden ja kävi aktiivisesti AA:ssa. Useamman kerran olisin kuitenkin voinut hänen käytöksensä perusteella vannoa, että hän oli humalassa, vaikka varmaa on ettei hän ollut. Joskus käytös oli kuin lennokasta nousuhumalaa, joskus laskuhumalaa silmät harittaen.
Olen lukenut kuivahumalasta, mutten ole oikein päässyt perille sen oikeasta merkityksestä - jossakin vain sanottiin, että se on kännikäytöstä ilman pisaraakaan alkoholia. Oliko kyse siitä? Minulla on aiemminkin ollut alkoholiongelmaisia läheisiä elämässäni, joten siksi kiinnitän herkästi huomiota päihtymyksen merkkeihin eleissä ja olemuksessa. Alkoholi tuntui olevan hänen ajatuksissaan usein, vaikka hän ei sanojensa mukaan enää koskaan halunnut juoda.
Mielelläni lukisin ajatuksia otsikon tiimoilta ylipäätään. Aiemmassa elämässäni tosiaan olen lukenut paljon keskusteluita elämästä juovan alkoholistin kanssa, mutta raitistuneenkin elämässä vaikuttaa alkoholi näyttelevän usein jonkinlaista osaa.
Kommentit (15)
Elin alkoholistin kanssa 12 vuotta. Raitistui 4 vuotta sitten. Minulla pelko siitä että aloittaa uudestaan jäi päälle. Juominen oli rikkonut luottamuksen joka ei palannut. Rakastin mutta en luottanut enkä uskonut tulevaisuuteen. Hän sanoi että välillä tekee mieli juoda mutta menee ohi. Siirtyi alkoholittomiin mutta joi niitä jotenkin pakonomaisesti. Eläminen tuollaisessa suhteessa... ei kaikki muuttunut paremmaksi kun lopetti. Tietyt asiat kyllä, paino lähti pois minunkin harteiltani, oli helpompi ja parempi olla. Mutta silti, liikaa hajosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elin alkoholistin kanssa 12 vuotta. Raitistui 4 vuotta sitten. Minulla pelko siitä että aloittaa uudestaan jäi päälle. Juominen oli rikkonut luottamuksen joka ei palannut. Rakastin mutta en luottanut enkä uskonut tulevaisuuteen. Hän sanoi että välillä tekee mieli juoda mutta menee ohi. Siirtyi alkoholittomiin mutta joi niitä jotenkin pakonomaisesti. Eläminen tuollaisessa suhteessa... ei kaikki muuttunut paremmaksi kun lopetti. Tietyt asiat kyllä, paino lähti pois minunkin harteiltani, oli helpompi ja parempi olla. Mutta silti, liikaa hajosi
Kiitos kovasti vastauksestasi. Mietinkin, jäävätkö kaikki alkoholistit lopulta rikkinäisiksi, niin että se alkoholi hallitsee ajatuksia. Niinhän sitä kai sanotaankin, että alkoholisti on kuolemaansa saakka alkoholisti, joi tai ei. Onko alkoholi rikkonut heidät vai ovatko he olleet rikki jo valmiiksi.
Läheiselle kaikki tämä joka tapauksessa on ihan kauheaa. Juovan alkoholistin lähellä eläessäni muistan ahdistuksen siitä, kuinka välillä läsnä oli se rakas tuttu ihminen, ja välillä sieltä silmien takaa katsoikin ihan joku muu. Nyt tässä suhteessa koin samanlaista ahdistusta noina outoina hetkinä, kun tuntui että toinen ei ole paikalla, vaan hänen ruumiissaan on joku tuntematon. Mietti, että tekeekö toinen sen tarkoituksella kuin teatterina, vai onko hän yhä jotenkin alkoholin vallassa.
Minulla on perhepiirissä pääosin raittiudessa onnistuva jo eläkeikäinen. Noin kerran vuodessa sortuu ja dokaa viikosta kahteen, jonka jälkeen taas pärjäilee.
Jokaista sortumista edeltää selvät merkit, ja al-anonissa kuulin sille hyvän kuvauksen: Känniminä on vihainen, että ei olla kännissä. Henkilö on ärtyisä ja oikein yrittää saada riitaa aikaan - riita olisi hyvä tekosyy itselle alkaa juoda. Rähähtelee, on arvaamaton, reagoi normaaliin puheeseen yllättävällä aggressiivisuudella. Parin päivän sisällä tölkki sihahtaa.
Olemme läheisinä todenneet, että tämä tuskin koskaan muuttuu, näin on menty nyt pari kymmentä vuotta. Jokainen on opetellut vetämään omat rajansa ja ne ovat kaikille perhedynamiikassamme selvät. Minä käyn siellä al-anonissa käsittelemässä asiaa omalta kantiltani ja muutkin tekevät asioita, jotka tukevat heitä. Olemme kuitenkin toistaiseksi pystyneet tukemaan tätä läheistämme hänen matkallaan ja arvostamme niitä noin 50 viikkoa vuodessa, jotka hän pystyy sinnittelemään selvin päin. Tämä on toiminut siis MEILLE, ei ole mikään neuvo kellekään. Piätkää itsestänne huolta aina, jokaisen tilanne on erilainen,
Mutta uskon vakaasti että alkoholisti on aina rikki, ja kaikki häntä rakastavat ihmisetkin ovat jollain tapaa ikuisesti rikki. Alkoholismi on koko perheen sairaus.
Mieheni ei ollut vielä ihan rapajuoppo mutta kaikki vapaat kännissä, ei koskaan pahapäinen vaan enempi huumoria. Nyt ollut vuosia juomatta yhtään, lopetti vaan kerralla. Sama huumori säilynyt, mutta nykyisin saa enempi aikaan kotitöillä ja muutenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuo kommentoija 5, ja lisään vielä vähän.
Pohdit hyvin, onko alkoholisti rikki jo ennestään vai rikkooko alkoholismi hänet. Sekä että, uskon.
En usko että perheenjäsenestäni olisi välttämättä tullut alkoholistia, ellei hän olisi jo ollut rikki (isänsä myös alkoholisti ja sodan rikkoma mies, perhe-elämässä paljon turvattomuutta jne.). Hän sinnitteli joten kuten 90-luvun lamaan, konkurssiin, kodin menettämiseen sun muuhun asti, mutta ne rikkoivat hänet, joko uudestaan tai pahemmin, joka tapauksessa jotenkin lopullisesti.
Ongelmahan tässä on, että hänen alkoholisminsa on sitten osaltaan rikkonut meidät muut, vienyt meiltä turvantunteen jne. Seuraavasta sukupolvesta yksi on jo vaikeasti päihdeongelmainen, toinen käsittelee pelkojaan terapiassa (eikä juo lainkaan, koska pelkää ettei jano loppuisi koskaan). Kierteen katkaisu on vaikeaa. Miten opettaa uusille sukupolville turvaa ja tunteiden rohkeutta, kun ei itse ole sitä oppia saanut? Vaatii paljon itsetutkiskelua, vertaistuesta on hyötyä (ei tarvii olla joku ryhmä, myös esim. kirjallisuus auttaa), ja rohkeuttakin vaaditaan. Pitää uskaltaa rakastaa, vaikka kaikkea värittäisi pelko menettämisestä.
En ole kuullut mistäänkuivakänneistä, enkä tiedä silleen aiheesta mitään, mutta mitä jos hänellä onkin maanis-depressiivisyys, eli bipolaarihäiriö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut mistäänkuivakänneistä, enkä tiedä silleen aiheesta mitään, mutta mitä jos hänellä onkin maanis-depressiivisyys, eli bipolaarihäiriö?
Lukemani mukaan kyse on AA:ssä käytettävästä käsitteestä, muttei tiedonhaku ole antanut minulle tyydyttävää vastausta. Tuo maanisdepressiivisyys ei uskoakseni ole kyllä vastaus tähän, sillä siinä erilaisten jaksojen vuorottelu on käsittääkseni hidasta, eikä olemus yhtäkkiäkkiä muutu kuin ihminen olisi käynyt nurkan takana ottamassa huikkaa ennen kuin tulee takaisin keittiöön, silmät harittavat ja puhe mongertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut mistäänkuivakänneistä, enkä tiedä silleen aiheesta mitään, mutta mitä jos hänellä onkin maanis-depressiivisyys, eli bipolaarihäiriö?
Lukemani mukaan kyse on AA:ssä käytettävästä käsitteestä, muttei tiedonhaku ole antanut minulle tyydyttävää vastausta. Tuo maanisdepressiivisyys ei uskoakseni ole kyllä vastaus tähän, sillä siinä erilaisten jaksojen vuorottelu on käsittääkseni hidasta, eikä olemus yhtäkkiäkkiä muutu kuin ihminen olisi käynyt nurkan takana ottamassa huikkaa ennen kuin tulee takaisin keittiöön, silmät harittavat ja puhe mongertaa.
Olen tuo mm. kommentin 5 kirjoittanut, eli kokemusta on myös alkoholisteista. Mutta myös bipoista!
Bipolaarisuutta on useampaa tyyppiä, ja yksi niistä on sellainen, että syklejä voi tulla jopa useita samana päivänä. Tässä kuitenkin kuulostaa siltä, että eiköhän käytös liity alkoholismiin.
Mutta tämä toi esiin tärkeän teeman: Muut mielenterveyshaasteet usein vaikeuttavat riippuvuuskäyttäytymistä ja päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo kommentoija 5, ja lisään vielä vähän.
Pohdit hyvin, onko alkoholisti rikki jo ennestään vai rikkooko alkoholismi hänet. Sekä että, uskon.
En usko että perheenjäsenestäni olisi välttämättä tullut alkoholistia, ellei hän olisi jo ollut rikki (isänsä myös alkoholisti ja sodan rikkoma mies, perhe-elämässä paljon turvattomuutta jne.). Hän sinnitteli joten kuten 90-luvun lamaan, konkurssiin, kodin menettämiseen sun muuhun asti, mutta ne rikkoivat hänet, joko uudestaan tai pahemmin, joka tapauksessa jotenkin lopullisesti.
Ongelmahan tässä on, että hänen alkoholisminsa on sitten osaltaan rikkonut meidät muut, vienyt meiltä turvantunteen jne. Seuraavasta sukupolvesta yksi on jo vaikeasti päihdeongelmainen, toinen käsittelee pelkojaan terapiassa (eikä juo lainkaan, koska pelkää ettei jano loppuisi koskaan). Kierteen katkaisu on vaikeaa. Miten opettaa uusille sukupolville turvaa ja tunteiden rohkeutta, kun ei it
Minä en ole tuntenut ketään ennen alkoholismia (vielä), joten en osaa ajatella mitä se heissä on muuttanut. Voin uskoa että se on kauheaa seurattavaa, kun asialle ei itse voi mitään.
Teillä tilanne kuulostaa kyllä hyvän tasaiselta, kun juominen vaikuttaa rajoittuneen edes noin harvakseltaan tapahtuvaksi, ja että se näyttää sitten aina loppuvan itsekseen. Toivon kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ollut vielä ihan rapajuoppo mutta kaikki vapaat kännissä, ei koskaan pahapäinen vaan enempi huumoria. Nyt ollut vuosia juomatta yhtään, lopetti vaan kerralla. Sama huumori säilynyt, mutta nykyisin saa enempi aikaan kotitöillä ja muutenkin
Meillä päinvastoin. Kotityöt jää ja ruuanlaitto. H'än tykkäsi siivota kodin siivousoluilla ja laittaa koko perheelle ruokaa alkoholin vaikutuksen alaisena hyvätuulisena.
Nykyään lähtee vain lenkille ja urheilu menee kaiken edelle. Koti on oikea läävä, mutta hän aina toteaa että oma terveys ennen muuta. Muuten ei jaksa työelämää.
Jotenkin kaipaan sitä aikaa kun ukko oli hyväntuulinen ja kännissä. Oli ruuat (ammatiltaan kokki, vaihtanut alaa, ei kokkaile enää milloinkaan) koti siisti ja ruoka tuoksui maukkaalta.
Hän sanojensa mukaan joi koska työstä saatava palkka oli niin ahdistavan pieni ja työpäivät pitkiä. Kokin ammatti oli hänen intohimonsa.
Toinen intohimo on urheilu. Tavallaan kuin toinen ihminen olisi poissa.
Käyttäytyy raittiina tosi hyvin ja on hyvin konservatiivinen ja jämpti mies. Ei hassuttele enää juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuivahumala on kyllä ihan yleisesti käytetty termi. Koskee alkoholisteja jotka ovat selvin päin sietämättömämpiä kuin kännissä, koska heidän aivokemiansa on niin vääristynyttä että humalasta on tullut heille normaali olotila. Selvänä ollessaan he ovat kuin perseelle ammuttuja karhuja. Perhe elää jatkuvassa pelossa, ja läheisille saattaa olla jopa helpotus kun korkki taas aukeaa.
https://kantamo.fi/kuivahumala-kannikaytosta-vaikkei-viina-haise/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ollut vielä ihan rapajuoppo mutta kaikki vapaat kännissä, ei koskaan pahapäinen vaan enempi huumoria. Nyt ollut vuosia juomatta yhtään, lopetti vaan kerralla. Sama huumori säilynyt, mutta nykyisin saa enempi aikaan kotitöillä ja muutenkin
Meillä päinvastoin. Kotityöt jää ja ruuanlaitto. H'än tykkäsi siivota kodin siivousoluilla ja laittaa koko perheelle ruokaa alkoholin vaikutuksen alaisena hyvätuulisena.
Nykyään lähtee vain lenkille ja urheilu menee kaiken edelle. Koti on oikea läävä, mutta hän aina toteaa että oma terveys ennen muuta. Muuten ei jaksa työelämää.
Jotenkin kaipaan sitä aikaa kun ukko oli hyväntuulinen ja kännissä. Oli ruuat (ammatiltaan kokki, vaihtanut alaa, ei kokkaile enää milloinkaan) koti siisti ja ruoka tuoksui maukkaalta.
Hän sanojensa mukaan joi koska työstä saatava palkka oli niin ahdist
Mun raitis alkoholistini oli silmiini työnarkomaani. Sanoi pelkäävänsä että alkaa taas juoda jos jää paikalleen. Vaikeaa oli pitää yllä suhdetta jossa toista ei juuri näkynyt, kun ei osannut rauhoittua hetkeksikään. Piipahti ja lähti taas kiireesti töihin tai vapaa-ajalla kavereiden luokse auttamaan remontissa tai ihan missä vain. En tiedä millainen hän oli ennen alkoholisoitumista. Kenties yhtä levoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kamalaa on