Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Todella outoja tapahtumia mitä olette kokeneet? Mysteerit, joita mietitte vuosienkin jälkeen?
04.10.2024 |
En niin kummitustarinoista välitä vaikka niitäkin on tullut koettua mutta toki saa kertoa jos siltä tuntuu.
Itse ajattelin aloittaa toisella tavalla mystisistä asioista.
1. Olin vuosia sitten kävelemässä aamulla varhain töihin kovaa kävelyvauhtia kuten yleensäkin. Missään ei ketään, täysin hiljaista kadulla. Kun kävelin niin yhtäkkiä jokin näkymätön, hajuton mutta hyvin voimakas "ilmavirtaus/aalto" pysäytti minut. Se tuli edestä ja pam, vähän kompuroin ja pysähdyin siihen paikkaan. Muistan sen edelleen elävästi. Siitä sitten katselin ympärilleni eikä mitään näkynyt. Ei minua pelottanut mutta olin erittäin hämmentynyt. Jatkoin matkaani enkä moista kokenut enää vastaavaa vaikka samaa tietä usein kävelin.
2. No, tämä liittyy samaan katuun, josta kävelin usein. Tällä kertaa olin tulossa kaupasta ja menossa kotiin. Oli pimeää ja juttelin ystäväni kanssa puhelimessa. Olin menossa parkkipaikalta toiselle kävelytielle, mutta siinä oli reunassa puskia ja puu, ennen kävelytietä. Näin jo kaukaa, että siellä puun ja puskien takana tapahtuu jotain todella outoa. Eli siellä oli hirveästi lintuja, jotain pieniä eläimiä ja nainen jolla hattu päässä. Olin aivan äimän käkenä. En ymmärrä vieläkään mitä ihmettä se oikein oli. Kuitenkin minulle tuli niin kamala olo, koko sisus minussa sanoi, että älä mene enää yhtään lähemmäksi vaikka olin utelias samaan aikaan. Siellä oli jotain sellaista noituutta, etten kertakaikkiaan voinut mennä lähemmäksi. Käännähdin takaisin ja samaan aikaan yritin sopertaa ystävälleni tapahtumaa. Tuokin jäi täysin mysteeriksi. Vastaavaa en havainnut mutta jotain outoa sillä alueella yksinkertaisesti oli.
Munkkivuori kyseessä jos joku muukin kokenut siellä outoja.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon kohtaloon tai että elämässä on asioita, jotka tapahtuvat tarkoituksella ja jonka tarkoitukset saatamme ymmärtää myöhemmin.
Näitä on paljon. Kerron viimeisimmän.
Tuli korona ja työt loppuivat. En todellakaan tiennyt mitä lähden opiskelemaan tai mitä tekisin. En varsinaisesti kyllä edes miettinyt asiaa koska tiesin ettei tilanne tule jatkumaan pitkään.
Lähdin juhlimaan ja tapasin ennestään tuntemattoman ihmisen. Hän sanoi, että minusta voisi tulla hoitaja. Hän sanoi, että näkee minussa siihen potentiaalia ja se jäi mieleen kytemään. Itse ajattelin että koska en yksinkertaisesti kestä eritteitä esim verta ym niin en pysty työhön niin miten voisin ryhtyä hoitajaksi.
No, meni pari viikkoa ja päätin, että okei. Voin yrittää. Pistin hakemuksen sisään ja pääsin kouluun. Valmistuin todella nopeasti erinomaisin arvosanoin. Näin töissä paljon kuolemaa ja opin hoitamaan ihmisiä. Saatt
"Uskon kyllä kohtaloon. Niin paljon kaikkea "sattumaa" on tapahtunut. "
Joillekin sattuu ja joillekin ei. Minulle ei yleensä koskaan satu. Hyvin harvoin sattuu osumaan. Jos niitä sattuu paljon, tulen epäluuloiseksi ja alan kysellä, kuka niitä järjestää. En oikeastaan siis usko, että yhteensattumia voi luonnostaan tapahtua kovin paljon, vaan alan pohtia syitä ja tekijöitä.
1. Ystävän kanssa pyöräiltiin ehkä 12v metsässä ja nähtiin edessäpäin metsässä lato. Jätettiin pyörät ja lähdettiin tarpomaan pusikkojen läpi kohti latoa. Kun päästiin lähemmäs niin mitään latoa ei ollutkaan. Palattiin polkupyörille ja latoa ei näkynyt enää siitäkään.
2. Olin juoksulenkillä illalla melko harvaan asutulla alueella ja tulin erään jyrkän nousuosuuden kohdalle. Kävelin aina tuon jyrkän osion ylös. Minulle tuli ihan selittämätön paniikki päälle. Juoksin tuon osuuden ylös ja kirosin mielessäni sitä, että miksi tämä nyt pitää väkisin juosta ylös. Seuraavana päivänä ystäväni soitti. Kelloista tarkastettiin, että hän oli ollut kävelylenkillä tuon nousuosuuden alapuolella n. 10-15min minun jälkeeni. Takaapäin hänen kimppuunsa oli tullut läheiseltä pihalta mies, joka oli yrittänyt ra is ka ta hänet. Ystävä pääsi lopulta onneksi karkuun. Jotkut liskoaivot minua kai varoitti
Äitini kuoltua otin samana iltana 20 grammaa parasetamolia ja koktalin erilaisia bentsoja ja kipulääkkeitä. Heräsin seuraavana iltana ja lähdin jostain syystä kävelemään äitini asunnolle. Matkalla näin kaksi valkoista jänistä. Veli soitti ambulanssin kun pääsin perille. Verikokeet oli maksa-arvoja myöten täysin normaalit. Olen ihan varma että nuo jänikset oli mun vanhemmat jotka tuli sanomaan että ei, ei vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikoina tapasin naisen, joka tuntui aina tietävän etukäteen mitä tapahtuu. Ihan kun hän olisi ollut jostain ihan eri ulottuvuudesta. Kun opinnot olivat ohi, hän katosi.
Asun maaseudulla. Yhden kerran taloni viereen oli heitetty matkalaukku missä oli keski-ikäisen naisen tavarat, kutimet, myös lompakko ja tietokone. Samoihin aikoihin löysin postilaatikostani ruoskan ja pornolehden.
Tästä on ehkä 15 vuotta aikaa, olisi mielenkiintoista tietää mitä oikein oli tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun maaseudulla. Yhden kerran taloni viereen oli heitetty matkalaukku missä oli keski-ikäisen naisen tavarat, kutimet, myös lompakko ja tietokone. Samoihin aikoihin löysin postilaatikostani ruoskan ja pornolehden.
Tästä on ehkä 15 vuotta aikaa, olisi mielenkiintoista tietää mitä oikein oli tapahtunut.
Isäsi vai kujeili kustannuksellasi.
Oli lokakuu ja aiemmin sinä vuonna kuolleen rakkaan ystäväni syntymäpäivä. Hän odotti aina innokkaasti ensimmäisiä lumisateita, en tiedä miksi. Kävelin kauppaan ja muistelin häntä, ajattelin miten juhlisimme hänen synttäreitään. Kun tulin ulos kaupasta alkoi sataa lunta, ensimmäistä kertaa sinä syksynä. Sade jatkui koko kotimatkan ja loppui melkein sillä hetkellä kun avasin kotioveni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on tuntunut ohjailevan itseään oikeaan uomaan, vaikka se välillä tuntuu menevän pieleen.
Yksi käänne johtaa toiseen, ja lopulta kaikki kääntyy plussalle. Jos olisin saanut alkuperäisen tahtoni läpi, menisi huonommin.
On varmaan aivojen luomaa harhaa, mutta välillä koen dejavu:n jossain kohdassa. Yleensä muistan nähneeni tilanteesta unta. (Unen olen voinut muistaa aiemminkin.) Se riittää vakuuttamaan, että olen oikealla tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Itsenäinen nainen.
Pakko olla kun miehille ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo näki "etiäisiä", eli tiesi koska joku on tulossa tai tiesi kuka soittaa jo ennenkuin puhelin soi. Tämä siis aikana ennen nettiä ja maaseudulla jossa käytiin ilmoittamatta kylässä.
Kyllä. Mutta olen saanut selvyyttä niihin. Ja muualla ollut myös keskustelua samantapaisista ilmiöistä tai asioista. Mielenkiintoinen tuo noitajuttu ja pensas jonka kerroit. Voiko ilmavirta olla myös portaalimainen.
Sain teininä kirjeen Afrikasta (en muista maata). Nainen oli löytänyt osoitteeni kadulta. Se oli sellainen pieni osoitetarra, joka liimattiin kirjekuoren nurkkaan. Tarra oli kirjeessä mukana. Hän oli päätellyt nimestäni, että olen mies (vaikka olin teinityttö) ja piti tätä jotenkin suurena kohtalona.
En tiedä, miten osoitteeni päätyi kadulle Afrikkaan! Minulla oli kyllä kirjekavereita, mutta Euroopan maissa, Thaimaassa ja Australiassa.
Suojelusenkeleitä on olemassa.
Asun yksin. Tapanani on lukea sängyssä ennen nukkumaan menoa.
Oli talvi, yöpöytä oli aivan sängyn vieressä. Olin laittanut kynttilän palamaan puiselle yöpöydälle puisen lautasen päälle. (Typerää, kyllä.).
Olin nukahtanut, kirja oli tippunut lattialle. Yhtäkkiä kuulen miehen äänen (käskevä mutta ystävällinen) joka sanoo "Herää". Kuulin sen samalla kertaa sekä pään sisälläni että sen ulkopuolella.
No, sillä sekunnilla herään, kynttilä on palanut loppuun, tehnyt reiän puulautaseen ja liekit jo nuolee yöpöytää joka siis myös puinen.
Sain liekit sammumaan vedellä mutta jos vähän kauemmin olisin nukkunut niin olisin menettänyt tajuntani savukaasuihin ja koko kämppä olisi palanut.
Ehkä se hattumummo ruokki puluja siellä pensaikossa.
Alue: Aihe vapaa
Uskon kohtaloon tai että elämässä on asioita, jotka tapahtuvat tarkoituksella ja jonka tarkoitukset saatamme ymmärtää myöhemmin.
Näitä on paljon. Kerron viimeisimmän.
Tuli korona ja työt loppuivat. En todellakaan tiennyt mitä lähden opiskelemaan tai mitä tekisin. En varsinaisesti kyllä edes miettinyt asiaa koska tiesin ettei tilanne tule jatkumaan pitkään.
Lähdin juhlimaan ja tapasin ennestään tuntemattoman ihmisen. Hän sanoi, että minusta voisi tulla hoitaja. Hän sanoi, että näkee minussa siihen potentiaalia ja se jäi mieleen kytemään. Itse ajattelin että koska en yksinkertaisesti kestä eritteitä esim verta ym niin en pysty työhön niin miten voisin ryhtyä hoitajaksi.
No, meni pari viikkoa ja päätin, että okei. Voin yrittää. Pistin hakemuksen sisään ja pääsin kouluun. Valmistuin todella nopeasti erinomaisin arvosanoin. Näin töissä paljon kuolemaa ja opin hoitamaan ihmisiä. Saattohoito oli jo tuttua kun iäkkäiden kanssa työskentelin.
Vuosi valmistumisen jälkeen vanhempani sairastui äkillisesti. Hän sairastui syöpään, jolle ei mahtanut enää mitään mutta sain tietää siitä vain viikkoa ennen kuolemaansa. Lähdimme sisaren kanssa käymään hänen luonaan ja todellakaan ei ollut vielä minulle selvää kuinka lähellä kuolema on. Kuitenkin kun näin vanhempani, niin tiesin heti. Vahingossa jouduinkin tilanteeseen että kun näin hänet niin oli selvää että nyt saattohoidamme hänet, kaikki tapahtui nopeasti ja jäimme hänen luokseen tottakai. Hän oli kotona ja sinne halusi jäädä, palliatiivinen hoitolinjaus oli jo tehty joten oli saanut tarvittavat lääkkeet.
Se oli onneksi tuttua, pystyin auttamaan ja hoitamaan sekä olemaan läsnä. Tiesin vaiheet ja tiesin mitä tapahtuu. Kipulääkkeiden käyttö korostui ja ylipäätään pystyin olemaan rauhallisempi tilanteessa. Jos en olisi käynyt sattuman kautta tuota koulutusta ja päässyt jo tutustumaan kuolemaan, niin en olisi pystynyt tuohon tilanteeseen.
Olisin ollut liian paniikissa. Nyt saimme kunnian tehdä tuon ja hän sai arvokkaan lähdön. Olen hyvin kiitollinen.
Hänen kuolemaansa liittyi kaikenlaista muutakin hassua sattumaa. Esim törmäsi ihmiseen puoli vuotta ennen kuolemaansa, jonka kanssa oli ollut välirikossa yli kymmenen vuotta. He selvittivät välit ja tämä kyseinen ihminen tuli hautajaisiin. Kertoi kaikenlaista mikä auttoi meitä hautajaisten järjestelyissä ja ylipäätään oli ihanaa kuulla kaikenlaisia tarinoita ja faktoja joista emme olisi muuten saaneet tietää.
Uskon kyllä kohtaloon. Niin paljon kaikkea "sattumaa" on tapahtunut.