Onko pakko tykätä kaikista lapsista?

Ei todellakaan.

Tuttavalla on todella oudot ja rajattomat lapset. Hän vain ruokkii kaikkea huonoa käytöstä. Kehuskelee kuinka pistettiin ranttaliksi Ikeassa tai häiriköitiin elokuvissa. Kotielämä myös yhtä sotkua. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse tykätä. Samalla tavalla lapset ovat ihmisiä ja persoonia kuin aikuisetkin. Joku on ärsyttävä, joku mukava, joku kiusanhenkinen, joku kiltti.

Toisaalta sitten myös toisinpäin. Paljon saa lukea keskustelupalstoilta, että joku "vihaa kaikkia lapsia". Sekin on vähän outoa, koska kaikki lapset ovat omia persooniaan. Osa lapsista on todella hyvin käyttäytyviä ja kivoja. 

Näinhän se on. Mä lähden mielelläni monen ystäväperheen kanssa vaikka retkeilemään tai yön yli reissuunkin, koska tiedän, että tulee kiva reissu. Mutta sitten on niitä perheitä, joiden kanssa en halua lähteä edes tunniksi lähipuistoon, kun se on niin kauheaa ja kuluttavaa. Kurja juttu, mutta arvostan vapaa-aikaani sen verran, etten halua pilata sitä seuralla, jossa on kauheaa olla. Tarvitsen iloa ja virkistystä, että jaksan taas töissä, en jatkuvaa taistelua ja raivokohtauksia.

Ap

Ärsyttää se jatkuva huomion hakeminen. Ja vauvaksi heittäytyminen.

Eli ei ole pakko, en minäkään pidä. Lähinnä tunnen myötähäpeää.

Vierailija kirjoitti:

Multa käy kurinpito aika luonnostaan, mutta olen huomannut, etteivät monet vanhemmat todellakaan toivo siihen apua :D Olen esim. sanonut napakasti kaverin lapselle, että huutamisen pitää nyt loppua, ja se ei mennyt kovin hyvin. Lapsi järkyttyi, koska ilmeisesti häntä ei oltu koskaan ennen kielletty huutamasta koko ajan, ja vanhempi loukkaantui mulle myös.

Mitähän on tämä "napakasti" sanominen? Lapselle voi kertoa käytösodotuksista ihan rauhallisesti ja ystävällisestikin. Minusta lapsille saa myös suuttua (ja tarvittaessa huutaakin) mutta vieraalle lapselle ja/tai uudessa tilanteessa aloitetaan aina ystävällisesti. Ihan niin kuin jos vaikka kaupassa olen itse huomaamattani jonkun edessä tai käyttäisin uusissa tiloissa ympäristöön sopimatonta volyymia (esim. kylässä jossa seinät on paperia) ja minulle pitäisi siitä huomauttaa, oletan että sen voisi aloittaa ihan neutraalisti eikä "napakasti". 

Olin päiväkodissa töissä ja en pitänyt kuin muutamasta lapsesta. Voin täällä tunnustaa, että inhosin suurinta osaa lapsista.  Lempilapseni oli Ukrainasta tullut poika, jolla oli äärettömän hyvät käytöstavat, sekä hänen äitinsä oli ainoa, joka arvosti minun, työllistetyn työtä. Muut vanhemmat eivät noteeranneet minua lainkaan. Olen 60v lähihoitaja. 

Lapset on tosi erilaisia, toisia on helppo kasvattaa, toisia vaikeampi. Vanhemman ja lapsen temperamenttipiirteiden erot voivat olla aika vaikea juttu. Jos lapsi on tänttäränttä ja vanhempi luonteeltaan hyvin pehmeä, siinä voikin olla tekemistä, että saadaan aikaan asiallisesti käyttäytyvä nuori kansalainen. Tietenkin perheissä on myös tosi erilaisia elämäntilanteita, joskus vaan ei ole sairauden, uupumuksen tai huolien vuoksi mahdollista ottaa jämäkkää kasvatusotetta.

Tämän kaiken ymmärrän, ja siitä huolimatta en jaksa viettää aikaani huonosti käyttäytyvien lasten kanssa. Ja siis kaikki lapsethan käyttäytyvät joskus huonosti, mitä pienempiä ovat sitä enemmän. Mutta tarkoitan sellaista aivan jatkuvaa ei uhmakausiin liittyvää p*rse*lyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa käy kurinpito aika luonnostaan, mutta olen huomannut, etteivät monet vanhemmat todellakaan toivo siihen apua :D Olen esim. sanonut napakasti kaverin lapselle, että huutamisen pitää nyt loppua, ja se ei mennyt kovin hyvin. Lapsi järkyttyi, koska ilmeisesti häntä ei oltu koskaan ennen kielletty huutamasta koko ajan, ja vanhempi loukkaantui mulle myös.

Mitähän on tämä "napakasti" sanominen? Lapselle voi kertoa käytösodotuksista ihan rauhallisesti ja ystävällisestikin. Minusta lapsille saa myös suuttua (ja tarvittaessa huutaakin) mutta vieraalle lapselle ja/tai uudessa tilanteessa aloitetaan aina ystävällisesti. Ihan niin kuin jos vaikka kaupassa olen itse huomaamattani jonkun edessä tai käyttäisin uusissa tiloissa ympäristöön sopimatonta volyymia (esim. kylässä jossa seinät on paperia) ja minulle pitäisi siitä huomauttaa, oletan että sen voisi aloittaa ihan neutraalisti ei

Napakasti sanotaan näin: "Kun huudat noin kovaa, muita sattuu korviin. Voidaan harjoitella sanomaan asioita muuten kuin huutamalla. " Kun lapsi jatkaa huutamista, toistetaan sama kiellon kanssa "Älä huuda enempää, voit sen sijaan sanoa rauhallisella äänellä, että haluaisit mehua. Jos tuntuu, että pitää ensin rauhoittua, voit mennä omaan huoneeseen hetkeksi."

Napakka ei sisällä epäystävällisyyttä. Ja tätä toimintatapaa käytin siinä vaiheessa, kun lapsi oli karjunut puolisen tuntia kurkku suorana ilman, että vanhemmat olisivat puuttuneet. Oikeasti sattui korviin.

Vierailija kirjoitti:

Olin päiväkodissa töissä ja en pitänyt kuin muutamasta lapsesta. Voin täällä tunnustaa, että inhosin suurinta osaa lapsista.  Lempilapseni oli Ukrainasta tullut poika, jolla oli äärettömän hyvät käytöstavat, sekä hänen äitinsä oli ainoa, joka arvosti minun, työllistetyn työtä. Muut vanhemmat eivät noteeranneet minua lainkaan. Olen 60v lähihoitaja. 

Musta kuulostaa aika pahalta, jos ei pidä juuri kenestäkään lapsesta, jota työkseen hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

No ei. Olisi itse asiassa aika väheksyvää ja alentavaa typistää lapset joksikin massaksi josta koko tykkää tai ei, ihan kuin he eivät olisi ihmisiä ja persoonia ollenkaan. 

Monelle lapsi on ensisijaisesti ikäluokkansa edustaja ja vasta sekundäärisesti ihminen. Jos mihin tahansa muuhun ihmisryhmään suhtautuisi samoin, niin joutuisi epäilemättä canceloiduksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin päiväkodissa töissä ja en pitänyt kuin muutamasta lapsesta. Voin täällä tunnustaa, että inhosin suurinta osaa lapsista.  Lempilapseni oli Ukrainasta tullut poika, jolla oli äärettömän hyvät käytöstavat, sekä hänen äitinsä oli ainoa, joka arvosti minun, työllistetyn työtä. Muut vanhemmat eivät noteeranneet minua lainkaan. Olen 60v lähihoitaja. 

Musta kuulostaa aika pahalta, jos ei pidä juuri kenestäkään lapsesta, jota työkseen hoitaa.

Kai sillä on jotain tekemistä lasten käytöksen kanssa. Kasvattakaa niitä lapsianne, opettakaa käytöstavat ja toisten huomioon ottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa käy kurinpito aika luonnostaan, mutta olen huomannut, etteivät monet vanhemmat todellakaan toivo siihen apua :D Olen esim. sanonut napakasti kaverin lapselle, että huutamisen pitää nyt loppua, ja se ei mennyt kovin hyvin. Lapsi järkyttyi, koska ilmeisesti häntä ei oltu koskaan ennen kielletty huutamasta koko ajan, ja vanhempi loukkaantui mulle myös.

Mitähän on tämä "napakasti" sanominen? Lapselle voi kertoa käytösodotuksista ihan rauhallisesti ja ystävällisestikin. Minusta lapsille saa myös suuttua (ja tarvittaessa huutaakin) mutta vieraalle lapselle ja/tai uudessa tilanteessa aloitetaan aina ystävällisesti. Ihan niin kuin jos vaikka kaupassa olen itse huomaamattani jonkun edessä tai käyttäisin uusissa tiloissa ympäristöön sopimatonta volyymia (esim. kylässä jossa seinät on paperia) ja minulle pitäisi siitä huomauttaa,

Ja, kun lapsi edelleen jatkaa huutamista, niin seuraavaksi voit karjaista: "Turpa kii, helari!" 

Huutaminen loppuu varmasti

Töissä opetan lapsille, että kaikista ei välttämättä tarvitse tykätä, mutta pitää osata tulla toimeen.

Koska pakko aikuisenakin on näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin päiväkodissa töissä ja en pitänyt kuin muutamasta lapsesta. Voin täällä tunnustaa, että inhosin suurinta osaa lapsista.  Lempilapseni oli Ukrainasta tullut poika, jolla oli äärettömän hyvät käytöstavat, sekä hänen äitinsä oli ainoa, joka arvosti minun, työllistetyn työtä. Muut vanhemmat eivät noteeranneet minua lainkaan. Olen 60v lähihoitaja. 

Musta kuulostaa aika pahalta, jos ei pidä juuri kenestäkään lapsesta, jota työkseen hoitaa.

Kai sillä on jotain tekemistä lasten käytöksen kanssa. Kasvattakaa niitä lapsianne, opettakaa käytöstavat ja toisten huomioon ottaminen.

No emt, mä työskentelen lasten kanssa, ja kyllä mä nyt kuitenkin lähes kaikista jotain hyvää löydän, ja jos en löydä, katselen lähinnä ihan sinne peiliin ensin.

Kylmällä ilmalla ihanat ruusunpunaset pullaposket.😊

En todellakaan pidä kaikista lapsista. Olen päiväkodissa töissä. Kaikkia kohdellaan tasavertaisesti, mutta on selvää, että kaikista lapsista ei voi pitää yhtä paljon. Tottakai osa on suosikkeja. Elämä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin päiväkodissa töissä ja en pitänyt kuin muutamasta lapsesta. Voin täällä tunnustaa, että inhosin suurinta osaa lapsista.  Lempilapseni oli Ukrainasta tullut poika, jolla oli äärettömän hyvät käytöstavat, sekä hänen äitinsä oli ainoa, joka arvosti minun, työllistetyn työtä. Muut vanhemmat eivät noteeranneet minua lainkaan. Olen 60v lähihoitaja. 

Musta kuulostaa aika pahalta, jos ei pidä juuri kenestäkään lapsesta, jota työkseen hoitaa.

Pitihän se muutamasta. Ek varmaan sitten juuri sinun kiljuvasta ja häiriköivästä lapsestasi.

Vierailija kirjoitti:

Kylmällä ilmalla ihanat ruusunpunaset pullaposket.😊

Hä?

Kyllä psykopaatti psykopaatin tunnistaa... Eli ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmällä ilmalla ihanat ruusunpunaset pullaposket.😊

Hä?

Taaperon ruusupunaset posket on söpöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmällä ilmalla ihanat ruusunpunaset pullaposket.😊

Hä?

Taaperon ruusupunaset posket on söpöt

Ei liity aiheeseen mitenkään. Väärä ketju.