Ryhmämatkalle yksin? Kellään kokemusta?

Mene vaan ryhmämatkalle, niitä on netti täynnä. Ei tarvitse varata itse välttämättä lentoja tai hotelleja, vaan eteenkin pienet matkatoimistot järkkää jonkun teeman ympärille paljon matkoja joissa kaikki on valmiina. 

Avoimin mielin vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ryhmämatka on semmonen missä mennään yksin.  Ryhmämatkallahan nimenomaan ollaan ryhmässä. Ei yksin.

EI ryhmämatka välttämättä tarkoita sitä että siellä ollaan kaikki valveillaoloaika yhdessä. Ryhmämatkoilla on aina järätystä ohjelmasta vapaata aikaa, eli ns omaa aikaa, jolloin voi tehä vaikka yksin jotain tsi olla vaikka yksin hotellihuoneessa jos ei halua seuraa. Osa porukkaa meee illalla syömään, osa ei. 

Itse tulin just liikunapaintteiseltaryhmämatkalta ossa vikon aikana oli 2 täsin vapaata päivää mistään etukäteenjärjesteystä. Eräälle osallistujalle tuli jalkavaivoja oten hän ei osallistunut yhteiseen ohjelmaan kuin muutaman kerran ekoina päivinä. 

Toki jos lähdet ryhmämatkalle jossa vaelletaan 30 km päivässä majapaikasta toisen niin siihen on ehkä pakko osallistua jotta pysyy porukan mukana. Mutta jos kysessä matka jossa llaan kok viikko samassa hoellissa niin jokanen osallistuu oman voinnin ja kunnon mukaan ohjelmiin. 

Mä kävin eron jälkeen, kun yritin uskaltaa matkustella yksin ekaa kertaa elämässäni, pari kertaa tuontyyppisillä ryhmämatkoilla. Mutta totesin että mä kyllä olen liian epäsosiaalinen tyyppi siihen, ja vielä kun sattui pari kertaa melko ärsyttäviä ihmisiä samaan ryhmään... Joten heti kun itsevarmuus vaan oli lisääntynyt, että pärjään itse lentokentillä ja kohteissa, niin aloin mennä yksin, ilman ryhmiä. Mutta en varmaan tosiaan olisi uskaltanut suoraan yksin lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Lämpimästi suosittelen ihan tavallista soolomatkaa. Esimerkiksi Wien tai Saksan suurkaupungit on helppoja ja toimivia kohteita yksin lähtiessä. 

Ryhmäatkat harvemmin on mitään kaupungissa ramppaamis- tai shoppailumatkoja. Tai jos niihin sisältyy joku kaupungillapyörimispäivä niin eihän niilläkään kuitenkaan koko ryhmä käsi kädessä kävele samoissa liikkeissä, vaan jengi hajaantuu kuka minnekin oman mielenkiinnon mukaan.

Tulin juuri taas yhdeltä "hyvinvointi" ryhmämatkalta. Ihan ok reissu ja suurinosa oikein mukavia ihmisiä, mutta sitten on nämä joilla ei vältättä ole a) joko perus hyviä käytöstapoja, b) tilannetajua tai pahimmassa tapauksessa ei kumpaakaan. 

Ryhmämatkallakin pitäisi saada olla ns anonyyminä, ilman titteleitä ja koko elämänkerran paljastamista. Mutta ei, joka hiton matkalla on näitä utelioita:  "onko sulla lapsia, missä sä oot töissä, ootko sinkku vai miks oot täällä yksin, onko omistusasunto vai vuokrallako vaan asut" jne.

Nytkin eräs täysin tuntematon nainen kysy kahvilassa istuttaessa ihan randomisti siinä mutaman muun läsnäollessa että "onko sulla lapsia?" Kysymys ei siis liittynyt mihinkään aikaisempaan jutun aiheeseen. Jostain ihmeen syystä naisille on tärkeää aina kartoittaa seurueen muilta naisilta onko heillä lapsia vaikka he eivät tee sillä tiedolla siinä hetkessä yhtään mitään.  Törmään tähän hyvin usein ja joka kerta hiukan kiusaanun utelemisesta, heitänkin usein jonku vastakysymyksen jolla saan ehkä kysyjän hämmentymään ja ehkäpä tajuamaan sen etttä älä utele muiden henk koht asioita. 

No, sitten on nää juntit jotka kailottaa isoon ääneen hotellin altaalla, että nyt pitää päästä pissille, minä menen nyt pissille. Puhutaan kuuluvalla äänellä ilmavaivoista ja kuinka eilisen ravintolareissun jälkeen maha on ihan kuralla ym ym. Ai hitto mä häpeen ja vaan niin toivon että lähistöllä ei oo mita suomea ymmärtäviä. 

Tai ruokapöydässä muiden syödessä aletaan puhumaan jostain alatyylisistä jutuista tai suolentyhjennyshoidoista, mätäpaiseista ym ym täysi siihen hetkeen (tai mihinkään hetkeen) sopimattomista jutuista. Yksi puhuu koko matkan äitinsä ja koiransa kuolemasta seikkaperäisesti ja joka vit..n käänteessa kun vaan siihen on hetken mahdollisuus tai jopa väkisin kääntää jutun siihen. Ei, ei näin. Nämä ryhmämatkat ei ole teidän terapiasessioita ja on otettava huomioon se että tällaiset suruliset kuolemajutut laskee muidenkin lomafiiliksen sekunnissa. Mutta, kuten kirjoitin jo siemmin, joillakin vaan ei ole sitä tilannetajua nimeksikään.