G: Minkä ikäisenä lapsi omaan huoneeseen?
Ihan mielenkiinnosta kyselisin minkä ikäisenä olette laittaneet lapsen omaan huoneeseen nukkumaan? Ja tulivatko yöt helpommiksi?
Onko monia, jotka nukkuvat lapsen kanssa samassa huoneessa ja onko tullut jotain ongelmia siitä?
Kommentit (14)
Osittain yöt rauhoittuivat, mutta enemminkin se auttoi omaa nukkumistani, kun en jatkuvasti ollut ylivarovainen ja yrittänyt välttää kaikkia mahdollisia ääniä.
Esikoinen oli omassa huoneessaan alusta alkaen. Nämä kaksoset siirrän omaan huoneeseen, kunhan imetys loppuu (eli viimeistään 10-11kk iässä, hyvin luultavasti ennemminkin).
Alia ja pojat kohta 4kk
Tai esikoinen 2v10kk nukkuu omassa sängyssä meidän sängyssämme kiinni, vauva nukkuu minun toisella puolellani(3kk). Itse olen ainakin tällä hetkellä sitä mieltä, että meidän lapset siirtyvät sitten omaan huoneeseen kun itse haluavat. Meillä ei tosin tässä asunnossa ole siihen edes mahdollisuutta, mutta talomme valmistuu vajaan vuoden kuluttua(toivon mukaan), ja silloin vois laittaa lasten huoneeseen sängyt valmiiksi jos päättäisivät sinne siirtyä. Mitään kiirettä ei meidän vanhempien puolesta ole. On helpompi hoitaa lapset kun nukkuvat vieressä, jos isompi herää johonkin niin ei tarvitse kuin ojentaa käsi ja uni jatkuu. Imetykset sujuvat vaivattomasti myös. Jos perheenlisäystä tulisi vielä, täytyisi kyllä laajentaa sänkyä esim.yhdellä runkopatjalla.
Luulen että on helpompi siirtyä omaan huoneeseen nukkumaan kun voi nukkua siskon kanssa, eihän aikuisetkaan yksin tykkää nukkua. Äitini on esittänyt huolensa kuinka " vanhempien keskinäisen suhteen käy" , tarkoittaen seksiä. Onneksi meidän ikäpolvellemme ei ole opetettu että sitä saa harrastaa vain aviovuoteessa peiton alla pimeässä;-).
Aiomme laittaa pojan omaan huoneeseen nukkumaan 2- 3- vuotiaana.
Tilaa kyllä olisi, ylimääräinen huone, mutta emme vaan halua. Toki jos haluaa aikasemmin omaan huoneeseen nukkumaan, niin pääsee toki.
esikoisen 2,5kk ja kakkosen 5kk. Kakkonen on isokokoinen poika ja söi öisin tiheästi rintaa. En jaksanut juosta huoneiden väliä, joten nukkui alussa puoli yötä kainalossa. Nyt kaikki nukkuvat paremmin! Meillä mielestäni tosi herkkäunisia lapsia.
Noin 5 kk:n ikäisenä aloimme laittamaan poikaa omaan huoneeseen pinnasänkyyn nukkumaan. Nukuin itse vierassohvalla ja näin pystyin helpottamaan yösyöttöä. Sitten siirryin pikkuhiljaa makuuhuoneeseemme ja nyt sitten tässä yksi päivä puhuimme mieheni kanssa, että niin se vain meni hyvin tuo omaan huoneeseen laittaminen, kun ei edes mietitty asiaa liikaa. Vähän kuin tuon pikkuisen " tekeminen" . Yritimme yli neljä vuotta ja sitten kun lopetimme yrittämästä (uusi haastava työ) niin kappas, tulin raskaaksi.
ja siitä asti on vauva nukkunut omassa huoneessa.
Joskus kun olemme Suomessa käymässä ja nukumme koko perhe samassa huoneessa niin heräämme jatkuvasti vauvan yöääntelyihin.
Vauva tykkää joskus aamuöistä lauleskella hiljaa enkä sitä aina kuule niin selvästi kotona etten pystyisi nukkumaan mutta samassa huoneessa ei enää onnistuisi pitempiä pätkiä.
Vauvan huone on meidän makuuhuoneen naapurissa joten kuulen kyllä vauvan suuremmat ääntelyt mutta se yksi seinä " syö" pahimmat äänet ja pystymme kaikki nukkumaan näin paremmin.
meillä poika siirtyi omaan huoneeseensa 5 viikkoisena ja siihenkin asti oli nukkunut omassa sängyssä. hyvin meni siirtyminen ja unet parani kaikilla, kun vauva oli niin kova tuhisemaan ja ähisemään, että yöt meni sitä kuunnellessa vaikka pikkuinen oli unessa.
ja kohta ajateltiin kuopuskin siirtää, neiti nyt tuon 7kk....kattoo nyt, miten ne kahdestaan siellä samassa huoneessa sitten pärjäilee;)
Satuttiin muuttamaan asuntoon, jossa se oli mahdollista, ja poika itsekin tuntui tähän valmiilta ja innostuneelta. Kuopus 5 kk jatkaa varmasti vieressä nukkumista vielä hyvän aikaa, enkä edes haaveile hänen siirtämisestään toiseen huoneeseen - jossain vaiheessa omaan sänkyyn kyllä. Minusta on ihanaa ja luonnollista pitää lapset lähellä, jos vaan kaikki saavat sillä tavalla nukuttua kohtuullisesti.
Meillä siirsimme omaan huoneeseen noin 6kk ikäisenä kun herättiin enää kerran yössä ja ajattelin, että sen jaksan kyllä raahautua toiseen huoneeseen. Hyvin meni ja kohta alettiin nukkua kokonaan yöt läpi. Huomasi, että paremmin nukuttiin, kun emme häirinneet toisiamme yöllä kylkeä kääntäessämme. Ja jos vauva välillä vähän äänteli, en jaksanut heti rynnätä paikalle, joten vauvalla oli hetki aikaa itse nukahtaa, minkä se sitten usein tekikin. Turhan innokkaasti olin aikaisemmin rynnännyt katsomaan mikä on hätänä.
keskimmäisestä en tarkaan muista...., mutta samaa luokkaa. Eli aika varhain olen kaikki siirtänyt omaan huoneeseen. Kun vauva nukkui meidän makkarissa minä valvoin ja kuuntelin kaikkia ähinöitä ja tuhinoita. Nyt viereisestä huoneesta herään kun vauva haluaa syödä (edelleen n 3 h välein) mutta en enää joka unissaan ähkäisyyn.
Esikoinen omassa huoneessaan 2kk ikäisestä ja sen erittäin hyvän kokemuksen rohkaisemina tämä kuopuksemme nukkui omassa huoneessaan jo n. 3-4 viikon ikäisenä eli heti, kun luotin kuulevani vauvan hentoisen äännähdyksen yösyöttöä varten. Ensin siis nukkuivat omassa pinniksessään meidän sängyn vieressä, mutta sitten siis aika pian siirsimme pinniksen omaan huoneeseen ja nukumme ovet auki (herään kyllä jo pieneen äninäänkin, ei vauva ehdi edes aloittaa itkua!). Paransi meidän kaikkien unia, kun kenenkään ei tarvinnut kuunnella toisten tuhinoita, ääntelyä ja kääntyilyä (siis vauvahan ei tietenkään kääntyillyt, mutta me vanhemmat häiritsimme myös häntä).
ensimmäinen lapsi 2-vuotiaana (muutettiin silloin isompaan asuntoon) ja toinen lapsi kotiutumispäivästä lähtien. Meillä tuon ykkösen kanssa yöt rauhoittuivat todella paljon, kun lapsi alkoi nukkua omassa huoneessaan. Hän ei häirinnyt uniäänillään meitä, emmekä me häntä.
Kakkonen taas on alusta saakka tottunut nukkumaan yksin ja nukkukin aivan loistohyvin.