En pysty samaistumaan lainkaan omanikäisiin tai edes vanhempiin naisiin ja jään AINA porukoista ulkopuolelle?

Tämä pitänyt paikkaansa kaikissa kouluissa , työpaikoilla  , kursseilla missä olen ollut teini+aikuisiällä. Tuossa lapsena mulla oli kyllä tyttöjä kavereina, mutta silloin oltiin lapsia. Minulla ei ole koskaan ollut aikuisiällä naispuoleista ystävää tai edes kaveria ja nyt olen päälle 30v. Tuntuu ihan oudolta katsella somea ja samanikäisiä naisia kuin minä kun niillä kaikilla on ystäväporukat. Miten se voi olla noin vaikeaa minulle, ettei kukaan nainen ole halunnut tutustua, olenko sitten niin kamala ihminen, ettei kukaan ole halunnut ystävystyä kanssani?

Musta tuntuu että kun olen naisten lähettyville, pitää olla todella varuillaan, en osaa olla rennosti, tuntuu että he tarkkailevat minua ja puhuvat pahaa sitten selän takana. Olen kuitenkin aina ystävällinen ja otan ihmiset huomioon enkä mielestäni anna outoja viboja. Minua ei ole koskaan kiusattu joten mitään traumaa ole, mitä nyt pientä nälvimistä kouluissa mutta nekin oli poikia. Minulla on kumppani ja oikeastaan häneen oli helppo tutustua, mutta en halua kyllä miespuolisia ystäviä muuten.