Kertoisitteko yksinäisyyttään harmittelevalle kaverille todennäköisen syyn?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuommoinen ihminen. Itse oivalsin sen joskus parikymppisenä, kun sain silloiselta seurustelukumppanilta hienovaraista palautetta asiasta, ja samaan aikaan opiskeluissani käsiteltiin kyseistä teemaa.

Se oli aika hirveää tajuta, mutta aloin opetella pikkuhiljaa paremmaksi keskustelijaksi. Aikaa se vie, kun kyse on lapsuudesta asti tapahtuneesta käytösmallista, joka on opittu kotoa. 

En osaa sanoa miten olisin reagoinut, jos olisin saanut suoraa palauttetta asiasta aiemmin. Tavallaan toivon, että joku olisi sanonut asiasta jo aiemmin? Nyt se meni puheliaisuuden piikkiin, "meidän perheessä vaan ollaan tämmösiä suupaltteja". 

Ihminen voi mennä jonkinlaiseen shokkiin, kun ymmärtää, että vaikeudet ihmissuhteissa onkin ollut omaa syytä. Sellainen jälkijättöinen häpeä kaikesta lamaannuttaa hetkeksi. Jos sen kohtaa, siitä voi päästä yli ja alkaa muuttaa toimintaansa.

Olen itsekin vastaavaa palautetta saanut, ja todella vaikeaa asiaa korjata. Pitänee sitten vaan olla loppuelämä yksinään.

Itselläni tämä kehittynyt todnäk siitä, että lapsuudessa ja teini-iässä en paljoa arvostusta saanut, päälleni puhuttiin ja usein tiuskaistiin "lakkaa höpisemästä!" kun yritin jotain kertoa. Niin nyt sitten varmaan alitajuisesti yritän yhteen hengenvetoon äkkiä kertoa kaikki asiani, ennenkuin minua käsketään taas olla hiljaa. Jonkinlainen kuulluksi tulemisen tarve, oletan.

Jos ihminen on niin kiepahtanut oman napansa ympärille se voi olla seurausta myös käsittelemättömistä ongelmista, traumoista, jopa mielenterveysongelmista. Hän voi uskotella itselleen kaikenlaista niin kuin senkin, ettei kukaan halua olla yhteyksissä, ja kokee vain kroonista puutetta mitä elämä ja ihmiset hänelle eivät mukamas anna. Lopulta se on hänen elämäntapansa ja -asenteensa, joten en ryhtyisi kasvattamaan häntä ja neuvomaan sosiaalisia taitoja. Kysyisin ennemminkin mistä hän arvelee ihmissuhteiden katkenneen ja miksi hän uskoo olevansa niin yksin?Ja miten hän selittäisi minun läsnäoloni hänen seurassaan. 

Olen kerran sanonut yhdelle itsestään koko ajan puhuvalle, etten voi omien asioitteni vuoksi keskittyä hänen asiaansa ja ne ovat minulle aivan liian kuormittavia. Voimme tottakai palata asiaan sitten kun voin paremmin, mutta ei nyt. Tyyppi loukkaantui ihan hirveästi ja sen seurauksena pääsin hänestä kokonaan eroon. Ihmiset pahoittavat mielensä todella helposti, joten siksi heitä kysymyksiä ja painele sitten tilanteesta pois. Jätä miettimään.Pallo jää hänelle, eikä voi sinua syyttää miten et pidä yhteyttä ja välitä." Sinähän vain kysyit"

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on niin kiepahtanut oman napansa ympärille se voi olla seurausta myös käsittelemättömistä ongelmista, traumoista, jopa mielenterveysongelmista. Hän voi uskotella itselleen kaikenlaista niin kuin senkin, ettei kukaan halua olla yhteyksissä, ja kokee vain kroonista puutetta mitä elämä ja ihmiset hänelle eivät mukamas anna. Lopulta se on hänen elämäntapansa ja -asenteensa, joten en ryhtyisi kasvattamaan häntä ja neuvomaan sosiaalisia taitoja. Kysyisin ennemminkin mistä hän arvelee ihmissuhteiden katkenneen ja miksi hän uskoo olevansa niin yksin?Ja miten hän selittäisi minun läsnäoloni hänen seurassaan. 

Olen kerran sanonut yhdelle itsestään koko ajan puhuvalle, etten voi omien asioitteni vuoksi keskittyä hänen asiaansa ja ne ovat minulle aivan liian kuormittavia. Voimme tottakai palata asiaan sitten kun voin paremmin, mutta ei nyt. Tyyppi loukkaantui ihan hirveästi ja sen seurauksena pääsin hänestä kokonaan eroon. Ihmiset pahoi

Toisaalta, tässähän kukaan ei ole tällä henkilölle kertonut asiasta mitään, ja tehdään vain oletus, että hän kuitenkin suuttuu, joten parempi vain katkaista välit mitään syytä sanomatta. 

Luulisin ystävyyden olevan sellaista, että vaikeistakin asioista voidaan puhua rakentavaan sävyyn .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaavanlainen tapaus ystävänä: asuu yksin, kun jutellaan, puhuu itsestään ja omista jutuistaan taukoamatta niin ettei saa suunvuoroa. Väsyttäähän se, kun ei aina jaksaisi pelkästään kuunnella, eikä kyllä kiinnostakaan kaikki ne tarinat. 

Yksinäisyys voi tehdä sen että puhuu vaan itsestään. Kun ei ole riittävästi juttuseuraa, puhuu sitten kaiken kun on joku joka kuuntelee. Harmillista että yksinäisyydestä tulee itseään ruokkiva kun yksinäinen haluaisi vaan kuulua joukkoon.

Sosiaalisesti älykkäät yksinäiset ymmärtävät olla tekemättä noin.

Kaikille tätä älykkyyttä ei ole suotu ja he eivät ymmärrä kehittää itseään sellaiseksi jonka seurassa viihtyy. 

Sinusta huokuu pahantahtoisuus ja ilkeys.

Harmitteleeko hän oikeasti vai viihtyykö vaan yksikseen? 

No tottakai asia pitäisi kertoa! 

Vierailija kirjoitti:

Jos uskot että kykenee vastaanottamaan tiedon niin kerro vaan

Vaikkei ymmärtäisikään niin mitä haittaa siitä on?  Jättääpä ap:n rauhaan ja on entistä yksinäisempi. Ehkä päässä alkaa raksuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskot että kykenee vastaanottamaan tiedon niin kerro vaan

Ja sitten hän alkaisi näyttelemään: "Mitä sinulle kuuluu?" Ilman todellista intressiä. Ja se näkyy läpi.

Ei ihmisiä voi muuttaa.

Tai vaihtoehtoisesti loukkaantuisi. Olen kyyninen mutta minun kokemukseni mukaan sinänsä hyväntahtoiset mutta äärimmäisen itsekeskeiset ihmiset eivät tajua omaa itsekeskeisyyttään. Moni päinvastoin pitää itseään sydämellisenä ja empaattisena. Suora palaute on näille shokki ja siihen reagoidaan menemällä puolustuskannalle. Jotkut voivat mennä hämilleen ja surullisiksi mutta silloinkin se on enemmän laatua "yhyy, toi ei tykkää musta" kuin "voi ei, nyt hävettää, toivottavasti voin vielä korjata tilanteen jotenkin".

Kerrasen vaan kirpaisee. Itse en keskustele ihmisen kanssa joka ei tänään ole viisaampi kuin eilen.

Onni on ystävä, joka uskaltaa sanoa suoraan hankaliakin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Onni on ystävä, joka uskaltaa sanoa suoraan hankaliakin asioita.

Mietin tässä tätä keskustelua lukiessa, että eikö ystävyyden juuri pitäisi olla sellaista, että kumpikin voi kasvaa ihmisenä. Juurikin, kun voidaan rakentavasti puhua myös niistä vaikeasta kohdista.

Tässäkin koko ajan elää vain oletus, että ap:n kaveri suuttuu jos hänelle asiasta sanoo, vaikka mitään tähän viittaavaa ilmeisesti ei ole tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onni on ystävä, joka uskaltaa sanoa suoraan hankaliakin asioita.

Mietin tässä tätä keskustelua lukiessa, että eikö ystävyyden juuri pitäisi olla sellaista, että kumpikin voi kasvaa ihmisenä. Juurikin, kun voidaan rakentavasti puhua myös niistä vaikeasta kohdista.

Tässäkin koko ajan elää vain oletus, että ap:n kaveri suuttuu jos hänelle asiasta sanoo, vaikka mitään tähän viittaavaa ilmeisesti ei ole tapahtunut?

Luulen, että aika monella on ollut aiemmin vastaavanlainen kaveri/kavereita ja kokemus on osoittanut sen, että kyseisenlaisille ihmisille ei voi/uskalla puhua suoraan. Äärimmäisen itsekeskeiset ihmiset ovat yleensä myös tunnetaidoiltaan heikkoja ja saattavat loukkaantuessaan olla todella ilkeitä sitä itsekään tajuamatta. Kun ehtii kertyä tarpeeksi monta huonoa kokemusta samantyyppisistä ihmisistä, tulee pakostakin varovaiseksi. Kukapa sitä ehdoin tahdoin turpiinsa ottaisi.

Ihannemaailmassa hankalat asiat pystyttäisiin aina ottamaan asiallisesti puheeksi ja ihmissuhteet vain vahvistuisivat sen seurauksena. Osa ihmisistä ei vain enää jaksa olla sosiaalisten taitojen opettajana aikuiselle ihmiselle, joka vie paljon mutta ei anna oikein mitään takaisin. Sen verran itse kunkin tällaisessa tilanteessa olleen on hyvä ottaa opiksi, että jatkossa pitävät etäisyyttä ylenpalttisen itsekeskeisiin, vain omista asioistaan kiinnostuneisiin ihmisiin. Kaikkia ei kannata kelpuuttaa kaveriksi. Moni onneksi viisastuukin tällaisten ihmissuhteiden jäljiltä ja sekä osaa että uskaltaa vetää rajansa jatkossa selkeämmin. Yleensä silloin myös tunnistaa paremmin ne ihmiset, joilla on omatkin rajat kunnossa ja käsitys vastavuoroisuudesta kohdillaan.

Olen samanlaisessa tilanteessa. Tämä kaveri vielä usein ihmettelee, kun itse en puhu mitään. Ei vain onnistu, kun hän on koko ajan äänessä tai keskeyttää.