Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertoisitteko yksinäisyyttään harmittelevalle kaverille todennäköisen syyn?
02.10.2024 |
Kaverini puhuu usein selkeästi surullisena siitä, kuinka monet vanhat kaverit eivät enää pidä yhteyttä. Hän myös on todennut, että he ovat kadonneet ilman mitään syytä, riitoja ei ole ollut. Itse uskoisin tietäväni syyn tälle: tavatessamme kaverini puhuu vain itsestään ja omista mielenkiinnonkohteistaan. Hän ei kysele kuulumisiani, ja jos niitä yritän kertoa, juttu kääntyy äkkiä takaisin häneen. Hän on sinänsä mukava eikä ilkeile, mutta ystävyys ei tunnu vastavuoroiselta. Suoraan sanottuna olen tapaamisten jälkeen melko väsynyt, koska jossain vaiheessa joudun aina teeskentelemään kiinnostusta. Isommassa porukassa tämä käytös tuntuu vain korostuvan, hän ikään kuin ottaa koko tilan haltuun.
Itsekin olen vähentänyt yhteydenpitoa tähän henkilöön tuntuvasti. Olen miettinyt, pitäisikö asiasta sanoa. Tuntuisi ilkeältä, mutta toisaalta hän saattaisi ottaa opiksi ja alkaa huomioimaan myös muut.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että kykenee vastaanottamaan tiedon niin kerro vaan
Ja sitten hän alkaisi näyttelemään: "Mitä sinulle kuuluu?" Ilman todellista intressiä. Ja se näkyy läpi.
Ei ihmisiä voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että kykenee vastaanottamaan tiedon niin kerro vaan
Ja sitten hän alkaisi näyttelemään: "Mitä sinulle kuuluu?" Ilman todellista intressiä. Ja se näkyy läpi.
Ei ihmisiä voi muuttaa.
Tätä olen itsekin miettinyt. Sen kerran kun sen sanoo, ei voi enää koskaan tietää tuleeko tuo kysymys velvollisuudesta vai kiinnostuksesta.
-Ap
Okei.... no sitten vaan jatkat mussuttamista kun et uskalla olla avoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että kykenee vastaanottamaan tiedon niin kerro vaan
Ja sitten hän alkaisi näyttelemään: "Mitä sinulle kuuluu?" Ilman todellista intressiä. Ja se näkyy läpi.
Ei ihmisiä voi muuttaa.
Tai vaihtoehtoisesti loukkaantuisi. Olen kyyninen mutta minun kokemukseni mukaan sinänsä hyväntahtoiset mutta äärimmäisen itsekeskeiset ihmiset eivät tajua omaa itsekeskeisyyttään. Moni päinvastoin pitää itseään sydämellisenä ja empaattisena. Suora palaute on näille shokki ja siihen reagoidaan menemällä puolustuskannalle. Jotkut voivat mennä hämilleen ja surullisiksi mutta silloinkin se on enemmän laatua "yhyy, toi ei tykkää musta" kuin "voi ei, nyt hävettää, toivottavasti voin vielä korjata tilanteen jotenkin".
Niin. Esimerkiksi se, että jossain somessa haukkuu kaikki ihmiset jotka ovat hänen kanssaan olleet kavereita, että kun kukaan ei pyydä mihinkään ja kaikki muut puhuu vaan itsestään ja häneltä ei kukaan kysy mitään ja hän suorastaan vihaa kaikkia ihmisiä, niin eipä se kauheasti innosta ketään ottamaan yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että kykenee vastaanottamaan tiedon niin kerro vaan
Ja sitten hän alkaisi näyttelemään: "Mitä sinulle kuuluu?" Ilman todellista intressiä. Ja se näkyy läpi.
Ei ihmisiä voi muuttaa.
Mutta ihminen voi muuttaa itseään, etenkin jos saa siihen riittävän hyvän syyn.
Ihminen voi myös olla sokea omalle käytökselleen. Hän joko loukkaantuisi kuten muut epäilee, tai sitten ottaisi opikseen. Ihminen on siitä tyhmä eläin, että jos huonosta käytöksestä ei sanota niin sitä jatketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavanlainen tapaus ystävänä: asuu yksin, kun jutellaan, puhuu itsestään ja omista jutuistaan taukoamatta niin ettei saa suunvuoroa. Väsyttäähän se, kun ei aina jaksaisi pelkästään kuunnella, eikä kyllä kiinnostakaan kaikki ne tarinat.
Vierailija kirjoitti:
Vastaavanlainen tapaus ystävänä: asuu yksin, kun jutellaan, puhuu itsestään ja omista jutuistaan taukoamatta niin ettei saa suunvuoroa. Väsyttäähän se, kun ei aina jaksaisi pelkästään kuunnella, eikä kyllä kiinnostakaan kaikki ne tarinat.
Yksinäisyys voi tehdä sen että puhuu vaan itsestään. Kun ei ole riittävästi juttuseuraa, puhuu sitten kaiken kun on joku joka kuuntelee. Harmillista että yksinäisyydestä tulee itseään ruokkiva kun yksinäinen haluaisi vaan kuulua joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vältän kuulustelua eli ystävä saa kertoa asioistaan, jos haluaa. En utele eli kysele kuulumisia, vaikka olen kiinnostunut, mitä hänelle kuuluu.
Tämä on seurausta työttömyydestä, jonka vuoksi yksi jos toinenkin aloittaa aiheen timoilta kolmannen asteen kuulustelun, miksi et ole lähtenyt ovelta ovelle kyselemään töitä. Eihän kenenkään tarvitse selittää toisille työttömyyttään, mutta aina olen yritänyt kohteliaasti päästä eroon ammoisina aikoina elämänkokemuksen hankkineista tivaajista.
Vaikea sanoa tuntematta ystävääsi. Jos uskot, että hän osaa ottaa palautteen vastaan, asiasta sanominen voisi auttaa paljonkin (ennen kaikkea häntä itseään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuuko hän näistä kadonneista kavereista syyttävään sävyyn vai miettiikö aidosti mistä katoaminen johtuu? Jos asenne on "kyllä kaikki ovat niin ilkeitä kun eivät pidä minuun yhteyttä", asiasta sanominen tuskin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaavanlainen tapaus ystävänä: asuu yksin, kun jutellaan, puhuu itsestään ja omista jutuistaan taukoamatta niin ettei saa suunvuoroa. Väsyttäähän se, kun ei aina jaksaisi pelkästään kuunnella, eikä kyllä kiinnostakaan kaikki ne tarinat.
Yksinäisyys voi tehdä sen että puhuu vaan itsestään. Kun ei ole riittävästi juttuseuraa, puhuu sitten kaiken kun on joku joka kuuntelee. Harmillista että yksinäisyydestä tulee itseään ruokkiva kun yksinäinen haluaisi vaan kuulua joukkoon.
Tästä on kokemusta entisenä erittäin yksinäisenä. Ihan se, että joku puolituttu kysyi kuulumisia saattoi saada aikaan koko elämäntarinan kertomisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin tuommoinen ihminen. Itse oivalsin sen joskus parikymppisenä, kun sain silloiselta seurustelukumppanilta hienovaraista palautetta asiasta, ja samaan aikaan opiskeluissani käsiteltiin kyseistä teemaa.
Se oli aika hirveää tajuta, mutta aloin opetella pikkuhiljaa paremmaksi keskustelijaksi. Aikaa se vie, kun kyse on lapsuudesta asti tapahtuneesta käytösmallista, joka on opittu kotoa.
En osaa sanoa miten olisin reagoinut, jos olisin saanut suoraa palauttetta asiasta aiemmin. Tavallaan toivon, että joku olisi sanonut asiasta jo aiemmin? Nyt se meni puheliaisuuden piikkiin, "meidän perheessä vaan ollaan tämmösiä suupaltteja".
Ihminen voi mennä jonkinlaiseen shokkiin, kun ymmärtää, että vaikeudet ihmissuhteissa onkin ollut omaa syytä. Sellainen jälkijättöinen häpeä kaikesta lamaannuttaa hetkeksi. Jos sen kohtaa, siitä voi päästä yli ja alkaa muuttaa toimintaansa.
Tottakai kerrot. Yritä toki kertoa asia ystävällisesti, mutta rehellisesti. Totuus voi kirpaista, mutta se voi myös johtaa ystäväsi kannalta hyvään lopputulokseen. Rakentava kritiikki on rakkautta.
15 lisää vielä:
Muut ihmisethän näkee sen toiminnan ihan selvästi ja ihmettelee, että eikö tuo itse muka tajua, kyllähän sen nyt täytyy ymmärtää, että keskustelun pitäisi olla vastavuoroista?!
Mutta omalle toiminnalleen on jotenkin sokea, tai sitten ei ymmärrä sen oman käytöksensä häiritsevyyttä muille ja selittelee asian itselleen parhain päin. Kuvittelee saavansa anteeksi tämmöisen, koska on kuitenkin ihan kiva. Ja jotkut oikeasti kuvittelee omien asioidensa olevan kaikista mielenkiintoisimpia.
Silloin kun vasta heräsin omaan toimintaani, aloin myös tarkkailla järkyttyneenä joidenkin perheenjäsenteni tapaa puhua, ja jouduin ottamaan hetkeksi etäisyyttä, kun jouduin niin hirveän ärsytyksen valtaan sekä heitä että itseäni kohtaan :) Sittemmin hyväksyin, että muita ei voi muuttaa, mutta esimerkkiä voi näyttää.
Toki hyvin läheisten ihmisten kanssa kommentoin suoraan, jos jyräävät. Saatan sanoa, että saanko kertoa asiani loppuun, vai eikö sua kiinnosta? Aina sivuraiteelle eksyvän ihmisen kanssa sanon, että etkö ollut kertomassa asiasta x, palataanko siihen.
Isossa porukassa paimennan näitä perheeni kaiken tilan kaappajia niin, että ohjaan huomion takaisin muihin heti tilaisuuden tullen. En siis nolaa jyrääjiä sanomalla että voitko antaa muidenkin puhua, vaan kiinnitän oman huomioni siihen, joka jyrättiiin, kysyn jotain ja pidän huomioni hänessä.
Täytyy olla todella tomppeli ihminen, joka tunkee siihen väliin paasaamaan omaa juttuaan. Sitten voi jo sanoa, että odotatko hetken, Maijalla on juttu kesken.
Myös minulla on tällainen tuttu. Raivostuttavinta hänessä on se, että hän toimii keskusteluissa "puheenjohtajana". Eli pääasiassa kertoilee omista asioistaan, ja erikseen osoittaa, jos haluaa kuulla jonkun muun mielipiteen asiaan. Muuten muilla ei ole asiaa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaavanlainen tapaus ystävänä: asuu yksin, kun jutellaan, puhuu itsestään ja omista jutuistaan taukoamatta niin ettei saa suunvuoroa. Väsyttäähän se, kun ei aina jaksaisi pelkästään kuunnella, eikä kyllä kiinnostakaan kaikki ne tarinat.
Yksinäisyys voi tehdä sen että puhuu vaan itsestään. Kun ei ole riittävästi juttuseuraa, puhuu sitten kaiken kun on joku joka kuuntelee. Harmillista että yksinäisyydestä tulee itseään ruokkiva kun yksinäinen haluaisi vaan kuulua joukkoon.
Sosiaalisesti älykkäät yksinäiset ymmärtävät olla tekemättä noin.
Kaikille tätä älykkyyttä ei ole suotu ja he eivät ymmärrä kehittää itseään sellaiseksi jonka seurassa viihtyy.
Alue: Aihe vapaa
Jos uskot että kykenee vastaanottamaan tiedon niin kerro vaan