Masentuneet, piristääkö teitä liikunta?

Ei kannata olla masentunut.

Ei se idea mielestäni ole se, että välttämättä heti piristyisi tai edes itse huomaisi mitään eroa, vaikka tietysti hyvä jos auttaa niin paljon. Mutta jos säännöllisesti liikkuu, niin se ylläpitää toimintakykyä ja auttaa monella tavalla (kehon rentoutuminen, unen laatu jne.). Ei kukaan vakavasti masentunut pelkällä liikunnalla parane, mutta se helpottaa oloa. Tietenkin kannattaa valita laji omien mieltymysten ja jaksamisen mukaan.

Piristää joo, mutta liikuntasuorituksen jälkeen olotila laskee pian taas

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin masentunut, että ei viitsi nousta ylös ja pukea edes päällensä, niin ei sitä mihinkään lenkille pysty lähtee.

En itse jaksanut edes roskapussia viedä masennuksessa. Sitten lähdin kerran takaovesta lähimetsään ja löysin sieltä itseni.

Kyllä mä voin paremmin kunnon rääkkäämisen jälkeen. Ei se masennusta paranna mutta tekee sysipaskasta ihan vain paskaa. Parannus sekin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se oo siitä kiinni piristääkö joku asia, vaan se pointti on siinä se että sä tunnet ylpeyttä itsestäs kun sä olet tehnyt jotain mikä on haastanut sua jollain tapaa. Sen takia se liikunta on hyväksi

Tottakai ihminen on väsynyt sen jälkeen, mä käyn joka ilta muiden juttujen ohella juoksemassa ihan unen laadunkin takia. 

Tää on tää iänikuinen tappelu aina että auttaako liikunta vai ei masennukseen, mä edelleen oon sitä mieltä että se on aina parempi kuin esimerkiksi tietokoneella istuminen ja kaljan kittaaminen tai vaikka tällä palstalla istuminen 

Keskimäärin varmasti totta. Toisaalta moni taho suhtautuu tuohon vähän turhan kirjaimellisesti. Kun olin huonoimmillani, kävin aktiivisesti uimassa, salilla ja juoksin puolimaran. Minulla oli myös kavereita ja kävin töissäkin opiskelujen ohessa. Pitkään terveydenhuollossa suhtauduttiin niin, että olen vain stressaantunut tai lievästi masentunut. Sitten kävi tuuri ja yksi psykiatrinen sh sattui kysymään oikeat kysymykset. Päädyin heti tarkkailtavien listalle, koska määrittelivät että olin itsemurhariskissä. Nyt voin paremmin, vaikka olen paljon enemmän koneella. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla masentunut.

Ihanko tosi, sinä ylimielinen mul....

Ei piristä. Masennus tuntuu vielä enemmän. Ulkona liikkuessa tulee todella melankolinen olo ja hyvä jos pääsen itkutta pois, joten ei piristä. 

Liikkuminen on mukavaa. Aina se sohvaperunana olon voittaa. 

Ei piristä vaan rauhoittaa ja negatiiviset ajatuskehät ei pääse jylläämään niin pahasti. Vointiin sopiva (ei liian raskas) ja mieluisa liikuntamuoto on hirveän tärkeää. Jos en pysty lähtemään ulos ovesta kuuntelen musiikkia ja tanssin kotona. Eipä kai sitä turhaan ole tanssiterapioita ja psykofyysista fysioterapiaa nykyään. Ei ikinä liikkumaan itseään ankarasti sättien vaan lempeästi kannustaen. Pois suorittaminen, EI tarvitse olla mitään muuta kuin on. Itse lähdin ensin makaamaan lattialla. Hengittelin ja vähän nostelin raajoja, ravistelin niitä, hengitin lisää, kääntyilin ja vääntyilin, venyttelin. Joku tuollainen voi olla sinun päivän liikuntasi ja ensikosketus kehollisen yhteyden palauttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei se oo siitä kiinni piristääkö joku asia, vaan se pointti on siinä se että sä tunnet ylpeyttä itsestäs kun sä olet tehnyt jotain mikä on haastanut sua jollain tapaa. Sen takia se liikunta on hyväksi

Tottakai ihminen on väsynyt sen jälkeen, mä käyn joka ilta muiden juttujen ohella juoksemassa ihan unen laadunkin takia. 

Tää on tää iänikuinen tappelu aina että auttaako liikunta vai ei masennukseen, mä edelleen oon sitä mieltä että se on aina parempi kuin esimerkiksi tietokoneella istuminen ja kaljan kittaaminen tai vaikka tällä palstalla istuminen 

Ei mulle siitä mitään ylpeyttä tule, vituttaa vain. Kenelle sillä pitäisi ylpeillä? Liikunnalla 🙄