Valitsin ehkä väärän alan ja tulevaisuus ahdistaa

Opsikelen yliopistossa.

Halusin opiskella tätä alaa yläasteelta lähtien. Ajattelin että tää on niin siisti ala ja sen päälle kohtuullinen palkka ja että jos mä joskus pääsisin, niin olisin heIkkarin tyytyväinen. 

Kun otin paikan vastaan, en missään vaiheessa kerennyt iloita. Tuntui että opintopolun vihreä väri läväytti heti mieleen paksut kirjapinot ja järkyttävät opsikelutunnit. Kerkesin kesälomalla mennä kauhusta kankeaksi kun ajattelin kaikkea ulkoaopeteltavan määrää - siis sitähän on pakko olla aivan valtavasti. 

Nyt koulu on oikeesti alkanut eli pitää alkaa ite kahlaamaan kurssimateriaaleja läpi ja hakata tietoa päähän. Tää on saanut mut tajuamaan etten missään vaiheessa aatellu että kiinnostaako mua oikeesti. Oon vaan puurtanu lukiossa sen toivossa, että kun valmistun niin saan käytännössä valmiin ammatin valmistuttuani (alalla on hyvä työllisyysaste) enkä missään vaiheessa oo kelannu sitä työn määrää joka vaaditaan pelkkään läpipääsyyn. 

Ahdistaa. En oo siis miettiny oikeen mitään varavaihtoehtoja.