Olenko mielestänne normaali?
Yleisesti ottaen suhtaudun ihmisiin varauksella; en todellakaan luota toisiin helposti. Minulle on usein sanottu, että olen pidättyväinen.
Kuitenkin, aika usein, tunnen äkkiarvaamatta lujaa yhteenkuuluvuutta ja kiintymystä täysin vieraaseen ihmiseen. Kun tämä ihminen sitten lipuu pois tilanteesta, tunnen surua ja kaipausta.
Melkein yhtä syvää kuin jos joku läheiseni katoaisi elämästäni.
Olenko epävakaa? Kokemuksia kaipaisin.
Kommentit (12)
Sinulla on ongelmia, ole rehellinen itsestäsi.
Olet ihminen, tunteet eivät ole rationaalisia.
Eihön pidättyväinen tarkoita sitä, etteikö toiseen voi kokea yhteyttä.
Ehkä kaipaat kuitenkin toisten ihmisten seuraa, vaikka muiden ihmisten lähestyminen tai heihin tutustuminen voi ollakin hankalaa. Se on ihan normaalia.
Epävakaa persoonallisuushäiriö on traumatisoitumisen seuraus, jossa henkilö mm. kokee vahvoja mielialanvaihteluita. Ei tuo kuvailemasi ole mielialanvaihtelua.
Oletkohan erityisherkkä? Silloin toisista aistii tunteita, joita itseensä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihminen, tunteet eivät ole rationaalisia.
Ei tuo normaalia ole. Jokin ratkaisu täytyy löytyä jos ei meinaa yksin pärjätä. Jotakin ongelmia hänellä on.
Lopeta selittely ja ole täysin rehellinen. Mistä nuo toimintatapasi johtuvat?
Joillain meistä peilisolut toimivat noin kuten sinulla ap ja kuten minulla. Välillä kohtaamme henkilön, jolla on täydellisesti sama tunne mikä itsellä on päällä, josta tulee se yhteenkuuluvuuden tunne ja voimakas kiintymys. Joskus jopa kohtaamme henkilön, jolla on täysin sama tunne päällä mikä itsellä on sekä samoin toimivat peilisolut. Kerran on tapahtunut tuollainen kohtaaminen itselleni, nuorena erään nuoren miehen kanssa. Ei siinä mitään romanttista ollut tai muuta sellaista kipinää, me vain siinä sitten istuttiin vierekkäin ja nautittiin olosta. Yksi kaveriporukasta jonka mukana siinä tapahtumassa olin sattui tulemaan siihen ja kysyi kuinka pitkään ollaan tunnettu tämän henkilön kanssa. Yllättyi kun oli luullut meitä pitkäaikaisiksi sydänystäviksi vaikka emme olleet edes nimiä kerrottu toisillemme sen noin kymmenen minuutin aikana mitä ensikohtaamisesta oli kulunut.
Onko tämä normaalia? No sanoisin että yhtä normaalia kuin vaikkapa vasenkätisyys. Ei yleisintä, mutta olemassa olevaa.
Vierailija kirjoitti:
Joillain meistä peilisolut toimivat noin kuten sinulla ap ja kuten minulla. Välillä kohtaamme henkilön, jolla on täydellisesti sama tunne mikä itsellä on päällä, josta tulee se yhteenkuuluvuuden tunne ja voimakas kiintymys. Joskus jopa kohtaamme henkilön, jolla on täysin sama tunne päällä mikä itsellä on sekä samoin toimivat peilisolut. Kerran on tapahtunut tuollainen kohtaaminen itselleni, nuorena erään nuoren miehen kanssa. Ei siinä mitään romanttista ollut tai muuta sellaista kipinää, me vain siinä sitten istuttiin vierekkäin ja nautittiin olosta. Yksi kaveriporukasta jonka mukana siinä tapahtumassa olin sattui tulemaan siihen ja kysyi kuinka pitkään ollaan tunnettu tämän henkilön kanssa. Yllättyi kun oli luullut meitä pitkäaikaisiksi sydänystäviksi vaikka emme olleet edes nimiä kerrottu toisillemme sen noin kymmenen minuutin aikana mitä ensikohtaamisesta oli kulunut.
Onko tämä normaalia? No sanoisin että yhtä normaalia kuin v
Vasenkätisyys on täysin eri asia eikä mitenkään verrattavissa ja kyllä, täysin normaali asia kuten se oikeakätisyyskin.
Täysin normaalia. Tunteet ja järki ovat eri asioita. Joidenkin kanssa vaan on heti samalla aallonpituudella. Silloin tuntuu luotettavalta. Elämä sitten opettaa, ettei tunteisiin ole aina luottamista. Huijarit osaavatkin vedota ihmisten tunteisiin ja sitä kautta luottamukseen. Mutta ei anneta sen tiedon estää meitä tuntemasta yhteen kuuluvuutta eri henkilöiden kanssa.
Ei tuo epänormaaliakaan ole, eikä ainakaan ongelma. Nauti kyvystäsi tuntea.