Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä mielellä olisit näin 30 vuoden jälkeen, jos olisit menettänyt jonkun (lähi) omaisesi m/s Estonian uppoamisessa?
Kommentit (45)
Hakisin kovia syytteitä ja korvausvaatimuksia Ruotsille jonka suorittama aseiden salakujetus ja niiden räjähtäminen aiheutti Estonian uppoamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en osaa vastata tuohon. Olen haudannut läheisiä ja suru kestää aina sen mitä se kestää, mutta olen kuullut että tuosta hylystä on kuvattu paljon materiaalia heti sen uppoamisen jälkeen? Tuo materiaali pitäisi saada ihmisten katsottavaksi.
Ihmisillä on oikeus nähdä ne nauhat.
Hylkyyn sukellettiin heti uppoamisen jälkeen ja sieltä haettiin tärkeitä laitteita tutkittavaksi. Osa sukelluksesta myös kuvattiin. Siinä videossa, joka on kuvattu siis aluksen sisältä, on todella huono näkyvyys. Ei siitä saa mitään selvää. Pätkiä näistä videoista on esitetty telkkarissa.
On näytetty ilmeisesti vain 10min pätkä. Käsittääkseni materiaalia on kuvattu parin tunnin verran. Varmasti jos on tarpeeksi vaikutusvaltainen henkilö niin on saanut nähdä nuo nauhat kokonaan.
Tiedän ihmisiä jotka olisivat halunneet hukkua Estonian mukana ja saada sankarikuoleman. Palstan Estonia-hullu on yksi niistä.
Olisin iloinen. En jäisi suremaan YHDENKÄÄN sukulaisen kuolemaa. En jäisi suremaan avopuolison tai aviopuolison kuolemaa. Kaikki parisuhteet päättyvät aina eroon. Jompikumpi poistuu parisuhteesta (elävänä tai kuolleena) ja toinen jää yksin.
Kai sitä elämään pystyisi, mutta onnettomuudessa kuolleen lähiomaisen kuolemaa on tietenkin vaikeampi hyväksyä kuin vanhuuteen kuolleen. Jopa nuorempana sairauteen kuolleen on helpompi hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmisiä jotka olisivat halunneet hukkua Estonian mukana ja saada sankarikuoleman. Palstan Estonia-hullu on yksi niistä.
Olen miettinyt itse paljon tätä estonia tapausta siltä kantilta että tuo voisi olla se suuri fyysinen ja henkinen testi, että olisinko itse selvinnyt sieltä. Usein tulee mietittyä tuota estoniaa ja sitä kaaosta mikä siellä on ollut, niitä huutoja ja sitä toivottomuutta mikä siellä on ollut valloillaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä menetin lapsena vanhemmat onnettomuudessa. Kyllä 30 vuotta on tehnyt tehtävänsä, vaikka luulin , että ei koskaan suru häviäisi.
Kyllä se pikkuhiljaa hävisi.
Nyt on vaikea ajatella, että sellaiset ihmiset on tässä maailmassa joskus olleet.
Mä menetin ukkini 30 vuotta sitten. Hän oli rakas ja läheinen, mutta kanssani pitkään koska hän eli vanhaksi.
Muistoihin ei liity surua vaan iloa yhteisestä ajasta. Kyllä muistot säilyvät elävinä vuosikymmeniä. Ei ole tosiaan vaikea ajatella että edesmenneet on olleet olemassa.
Olitko niin pieni ettet ehtinyt kunnolla tutustua vanhempiisi? Kenen tai keiden luona elit lapsuutesi? Toivon että sulla oli hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä menetin lapsena vanhemmat onnettomuudessa. Kyllä 30 vuotta on tehnyt tehtävänsä, vaikka luulin , että ei koskaan suru häviäisi.
Kyllä se pikkuhiljaa hävisi.
Nyt on vaikea ajatella, että sellaiset ihmiset on tässä maailmassa joskus olleet.
Ei se koskaan häviä. Vanhempani on edelleen päivittäin ajatuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä menetin lapsena vanhemmat onnettomuudessa. Kyllä 30 vuotta on tehnyt tehtävänsä, vaikka luulin , että ei koskaan suru häviäisi.
Kyllä se pikkuhiljaa hävisi.
Nyt on vaikea ajatella, että sellaiset ihmiset on tässä maailmassa joskus olleet.
Mä menetin ukkini 30 vuotta sitten. Hän oli rakas ja läheinen, mutta kanssani pitkään koska hän eli vanhaksi.
Muistoihin ei liity surua vaan iloa yhteisestä ajasta. Kyllä muistot säilyvät elävinä vuosikymmeniä. Ei ole tosiaan vaikea ajatella että edesmenneet on olleet olemassa.
Olitko niin pieni ettet ehtinyt kunnolla tutustua vanhempiisi? Kenen tai keiden luona elit lapsuutesi? Toivon että sulla oli hyvä olla.
Joku ukki on vähän eri kuin vanhemmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan tulisi muistelmia sitä henkilö.
Kyllä kai, mutta riippuu siitä kenet olisin menettänyt. Mummon menettäminen on vähän eri juttu kuin nelivuotiaan siskon menettäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'Mutta suuntaan samaan kaikki viimein vaeltaa.'
Vierailija kirjoitti:
Hakisin kovia syytteitä ja korvausvaatimuksia Ruotsille jonka suorittama aseiden salakujetus ja niiden räjähtäminen aiheutti Estonian uppoamisen.
Javisst!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä menetin lapsena vanhemmat onnettomuudessa. Kyllä 30 vuotta on tehnyt tehtävänsä, vaikka luulin , että ei koskaan suru häviäisi.
Kyllä se pikkuhiljaa hävisi.
Nyt on vaikea ajatella, että sellaiset ihmiset on tässä maailmassa joskus olleet.
Mä menetin ukkini 30 vuotta sitten. Hän oli rakas ja läheinen, mutta kanssani pitkään koska hän eli vanhaksi.
Muistoihin ei liity surua vaan iloa yhteisestä ajasta. Kyllä muistot säilyvät elävinä vuosikymmeniä. Ei ole tosiaan vaikea ajatella että edesmenneet on olleet olemassa.
Olitko niin pieni ettet ehtinyt kunnolla tutustua vanhempiisi? Kenen tai keiden luona elit lapsuutesi? Toivon että sulla oli hyvä olla.
Joku ukki on vähän eri kuin vanhemmat
Asia ei ole noin mustavalkoinen. Minä, joka olen menettänyt vanhempansa pienenä lapsena (eri onnettomuus) ja ollut isovanhempieni kasvattama niin suren isovanhempieni menettämistä enemmän, koska muistan heidät lapsuudestani paremmin kuin vanhempani, jotka muistan lähinnä valokuvista ja toisten muistoista. Epäilen, ettei osa muistoistani vanhemmistani ole edes omiani, vaan muiden muistoja niistä ajoista, kun he olivat elossa. En muista täysin, että kuinka heitä surin. Kasvoin kuitenkin isovanhempieni kanssa rakastettuna ja he pitivät vanhempieni muiston elämässäni, joten tiedän heistä monet kertomukset.
Isovanhempieni menetystä surin vuosia. He lähtivät muutaman kuukauden peräjälkeen. Toinen suri toista, mikä romahdutti hänen yleiskuntonta. Suru on niin kokonaisvaltainen kokemus, muttei niitä voi aina verrata sukulaissuhteen mukaan, että mikä on erilainen tai suurempi.
Ajattelisin, että annettaisiin tälle asialle jo rauha eikä taas täytettäisi lööppejä tällä. Syksyt muutenkin vaikeita omien muistojen kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmisiä jotka olisivat halunneet hukkua Estonian mukana ja saada sankarikuoleman. Palstan Estonia-hullu on yksi niistä.
No, onpas siinä toive.
Tiesitkö että Aki Sirkesalokin on taas pinnalla! Uutta levyä pukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toistakymmentä Estonian katastrofista selviytynyttä ruotsalaista on vetämässä jutun oikeuteen. He vaativat syytteitä 852 risteilymatkustajan murhista. Että se siitä unohtamisesta!
Rahaa ne varmaan haluaa tässä vaiheessa.
Niinkö?
Alue: Aihe vapaa
Minäkin olen nähnyt niitä videoita syys-lokakuulta 1994. Tosi sumuista katseltavaa. Jotain peittoja ja vaatteita näkyy hyteissä ja kun sanotaan että tässä on ruumis ja tässäkin on ruumis niin mitään ruumiita ei kuitenkaan näy.