Miksi joku haluaa opettaa tieten tahtoen lapsen lukemaan ennen kouluikää??

AP:han kirjoitti "Miksi joku haluaa opettaa tieten tahtoen lapsen lukemaan ennen kouluikää??" eli kyse on siitä että vanhempi haluaa VÄKISIN opettaa lapsen lukemaan ennen kouluikää eikä mennä ollenkaan lapsen oppimishalun mukaan.



Eri asia on tietenkin jos lapsi itse HALUAA oppia lukemaan.

niin siis lukee lyhyitä lauseita, esim lehdistä, televisiosta sen mitä ehtii,

mainoksista jne. Niin ja isonsiskon Winx-lehdistä.

Ei osaa tavata, mutta osaa muodostaa äänteitä ja on jotenkin oivaltanut miten ne sanat muodostuu. Tämä ei todellakaan ole pelkästään positiivinen asia:

Oltiin pysäkillä ja siihen katokseen seinään oli joku kirjoittanut että Tarjolla ilmaista siimaeliö (?) p*illua, puh se ja se.

Siinä kun aikamme odotelttin tyttö sai sen luettua, ja kyseli tietysti että mikä on siimaeliö ja p*llua? No, minä en ollut koskaan sellaisista kuullutkaan...



Esikoisen kaveri luki 4-votiaana, mutta eipä vaan osannut vielä 5-vuotiaanakaan

pelata yksisnkertaista lasten Uno-korttipeliä.Ei millään ymmärtänyt sen sääntöjä.

Joten ei se aikainen lukutaito taida olla takeena mistään huippuälykkyydestä:)

juuri hänen kanssaan puhuin asiasta. Oli sitä mieltä että turhaan sitä on lukemaan oppia/opetella ennen koulua. Leikkiminen ja muu touhu on eskari-ikäiselle vielä tärkein juttu. On kuulemma aika homma siinäkin että osa luokasta osaa lukea, laskea ja kirjoittaa ja osa aloittaa ihan a-kirjaimen opettelusta koko koulunkäynnin.

Mut minkäs sille voi toisaalta..

Meillä on 6vuotias eikä lue vielä?! kummajainen ilmeisesti =D

Tottakai! Opetetaanhan heidät ajamaan pyörällä, uimaan jne. miksi siis ei lukemaan, kun se kerran on aika tärkeä perustaito elämässä. Aikaisesta lukemaan oppimisesta ei todellakaan ole mitään haittaa, päinvastoin hyötyä! Kuka keksi ikärajan, että lapsen on oltava 7 v että hän saa oppia lukemaan? Tietääkseni lukemaanoppimisen herkkyyskausikin on aikaisemmin. Mutta kukin tyylilllään sitten.

ensi syksynä aloittaa eskarin, ja hän on innostunut kirjaimista, kysyy, että mamma, mikä tuo kirjain on, mikä sillä alkaa? Opetan vain hänen omasta tahdostaan ja omista kiinostuksen kohteistaan.

Täytti juuri 4 vuotta eikä vielä osaa kunnolla lukea, mutta suomeksi osaa luetella eri sanojen kirjaimet ja siis kirjoittamaan sanat. Oppi taidon, kun leikkikoulussa (ulkomailla siis) opettelivat kirjain-äänne yhdistelmiä.



Esim. Englannissa on ihan tavallista, että 3 tai 4-vuotiaat osaavat lukea vähän (=tunnistavat useita 3 - 5-kirjaimisia sanoja). Toisaalta englanniksi lukemaan oppiminen kestää paljon kauemmin kuin suomeksi, joten lukemisen alkeita on hyväkin opisklla vähän aiemmin.

Kaiken aikaa vanhemmat pakottavat lapsensa esim. harrastamaan jotakin, mikä ei voisi lasta vähempää kiinnostaa.

Kaikkien hämmästykseksi vaan yhtenä päivänä luin. Eikä ollut silti koulussa tylsää. Sanotaan niin että se taito tasaantuu koulun alettua tosi nopeasti eikä sitten ole yhtään fiksumpi, joten älä siitä ole turhaan huolissasi.

Olen tyrmistynyt, kun kuulin, että tuttavani opettaa 5-vuotiastaan lukemaan Aapisen avulla. Lapsi aloittaa ensi vuonna vasta eskarin, mutta tämä äiti haluaa että hänen kullannuppunsa on ryhmän taitavin ja osaisi jo lukea eskariin mennessään tai ainakin vähintään tunnistaisi kirjaimia. Siis haloo. Eikö koulu ole sitä varten, että siellä opitaan? Onko ekaluokkalaisesta hauskaa istua tunnilla, kun muut opettelevat lukemaan ja hän jo osaa? Ei taida äiti ymmärtää lapsen parasta, vaan yrittää pönkittää itsetuntoaan osaavan ja taitavan lapsen kautta.

onhan se hieno että lapsi oppii lukemaan! Vai väittääkö joku muuta? Käsi sydämellä? Kuulostaa pahasti kateelliselta puheelta. Oma lapsi oppi 5-vuotiaana. Olen itsekin opetusalalla ja luettiin paljon iltaisin. Oma lapsi ei ole vielä ainakaan kiinnostunut iltalehdistä, mieluummin lukee aku ankkoja) Lapsen luokalla oli vähemmistönä lapset, jotka eivät vielä lukeneet kouluun mentäessä. ja luokka oli jaettu pienempiin ryhmiin. eli lukutaitoiset saivat jo lukea enemmän)

että äiti, mitä se suuseksi on?

En yhtään ihmettele että lapsista tulee ihan sekapäisiä. Hirveät suorituspaineet jo pikkupilteillä. "Meidän Keijo-Annikki osaa sitä tätä ja tota".

Ehei, ei lapset saa enää lapsia olla. Pitää suorittaa, ratkaista, osata ulkoa. Pitää kehittyä niin että tukka harmaantuu jo kolmivuotiaana.



Luovuus tuo kirosana on pannassa. Älköön lapsi osoittako missään tilanteessa harkintakykyä tai älykkyyttä ratkaisemalla tehtävän/tilanteen toisin kuin mitä valmiiksi määrätty normi on.

"Jestas Vilma-Olavi rakensi palapelin paloista tornin! Missä on tanssiva terapeutti? Kyllä tähän pitää jokin lääkitys olla!"



Lapsuus on kaupallistettu. Ei juosta enää paljasjaloin niityllä itse veistämät miekat tanassa. Eipä kyllä ole niitä niittyjäkään ja se petäjäkin on suojeltu kun siinä asuu joku valkoperse-orava.



Miettikää vain ajatteleeko lapsenne aikuisena että kyllä pienenä kaikki oli hyvää ja kaunista..

Sain koko vuoden kuulla kotonakasvatetuista lapsista, jotka ei osaa EDES lukea.



3 seuraavaa opetinkin lukemaan ennen eskaria, ettei tarvitse naputtaa koko ajan asiasta.

kaverin lapsen eskarissa tehtiin viimevuonna samoja asioita kuin lapseni tekee nyt eka- luokalla.Saivat esim. kirjain läksyjä kotiin. Onneksi meillä ei näin ollut. Tyttö oppi kyllä lukemaan eskarivuoden aikana, kun iltaisin tykkäsi tavata kanssani aapista, ja tämä siis oli ihan hänestä lähtöisin, pyysi sitä usein mieluummin kuin iltasatua...Meidän tapauksessa ihan hyvä juttu että lapsi oppi lukemaan ennen kouluikää, sillä sekä mulla että miehellä on lukihäiriötaustaa, ja hyvä on ettei ainakaan lukutaitoon kaadu koulunkäynti. Tyttö kävi eskari vuonna koulukypsyystesteissäkin,

se tarkoittanee sitä, että herkkyyskausi on menossa. Tätä herkkyyskautta ei kannattaisi hukata, sillä myöhemmin voi lapselle tulla motivaatio-ongelma kun pitäisi opetella lukemaan vaikka asia ei enää kiinnostakaan.



Mitään kiirettä lukemaan oppimiselle ei sinänsä ole. Itse opin lukemaan vasta 8-vuotiaana ja pitkälti koko kouluikäni olen kuulunut luokkani parhaimmistoon. Olen myös aina lukenut paljon kun se taidon opin ja olen erittäin nopea lukija.

niin tottakai lapsen täytyy antaa harjoittaa sitä taitoa.

Minä opin lukemaan 4-vuotiaana ja oma juuri 5 v täyttänyt lapseni osaa luetella aakkoset, osaa tavata, tunnistaa kaikki kirjaimet ja osaa kirjoittaa kaikki kirjaimet. Emme ole juurikaan opettaneet, vastanneet vaan lapsen kysymyksiin siitä mitä tässä lukee, miten "kissa" kirjoitetaan, jne.

Koulussa on jo vuosikausia ollut eri ryhmät niille jotka osaa jo lukea ja niille ei, ja iso osa ekaluokkalaisista osaa lukea, eli ei lukutaitoinen ekaluokkalainen ole outolintu tai tylsisty siellä.

Meidan vahan alle 4-vuotias on ihan tosi innostunut kirjaimista, ja kadullakin kuljettaessa kyselee koko ajan 'mita tassa lukee' jne. Ja sitten pitaa kayda sen kanssa kirjaimia lapi, ja vahitellen niista muodostuukin sana... ja lapsi on innoissaan! Minulle ei ole mitaan valia milloin oppii lukemaan, kunhan joskus oppii (ja mieluiten hyvin...), mutta en ala kylla hanen omaa intoaan jarruttamaan, ehka tama on hanelle se oikea ja hyva hetki opetella lukemaan ihan kaikessa rauhassa silloin kun silta tuntuu. Itse opin lukemaan noin 4-vuotiaana, veljeni vahan alle. Hankin sen vuoski kun intti ja intti ja 'pakotti' isoisanmme selittamaan kirjaimia ja sanoja.

Eli lyhyesti: jos into tulee lapselta, niin miksi sita jarruttelemaan? Kylla koulussa sitten keksii jotain muuta kun muut opettelee tunnistamaan kirjaimia. Itse kirjoitin yhden luokkakaverin kanssa luokan lehtea kun muut harjoitteli. Jos taas vanhemmat 'pakottaa' omien kunnianhimojensa vuoski lapsen johonki mita han ei itse halua, voi siita olla paljon enemman haittaa kuin hyotya!! (esim lapsi alkaa inhota lukemista)

Ei se lukemaan opettelu ole sitä, että selkä suorana pönötetään pöydän ääressä. Lapset voivat oppia lukemaan aivan itse leikkiessään!

siitä miksi tämä äiti "opettaa" vai onko hän todella sanonut tuon syyksi.



meillä yksi lapsista halusi itse oppia kirjaimet ja oppia lukemaan, toki häntä autettiin ja oppi lukemaan 4-vuotiaana. toisia lapsistamme ei taas ole pätkän vertaa kiinnostanut kirjaimet, eivätkä siis ole oppineet aikaisin lukemaan kun eivät ole kirjaimia kyselleet.



mutta olen huomannut, että jotkut ihmiset käsittävät kuten sinä, että olisimme varta vasten häntä opettaneet. ihmettelen, miksi on vaikea tajuta, että asia voi olla täysin lapsilähtöistä. Jos lapsella hillitön tiedonjano, pitäisikö pimittää tietoa mikä kirjain on mikä ja miten se lukeminen menee?

En yhtään ihmettele että lapsista tulee ihan sekapäisiä. Hirveät suorituspaineet jo pikkupilteillä. "Meidän Keijo-Annikki osaa sitä tätä ja tota".

Ehei, ei lapset saa enää lapsia olla. Pitää suorittaa, ratkaista, osata ulkoa. Pitää kehittyä niin että tukka harmaantuu jo kolmivuotiaana.

Luovuus tuo kirosana on pannassa. Älköön lapsi osoittako missään tilanteessa harkintakykyä tai älykkyyttä ratkaisemalla tehtävän/tilanteen toisin kuin mitä valmiiksi määrätty normi on.

"Jestas Vilma-Olavi rakensi palapelin paloista tornin! Missä on tanssiva terapeutti? Kyllä tähän pitää jokin lääkitys olla!"

Lapsuus on kaupallistettu. Ei juosta enää paljasjaloin niityllä itse veistämät miekat tanassa. Eipä kyllä ole niitä niittyjäkään ja se petäjäkin on suojeltu kun siinä asuu joku valkoperse-orava.

Miettikää vain ajatteleeko lapsenne aikuisena että kyllä pienenä kaikki oli hyvää ja kaunista..

Mina asuin elamani ensimmaiset 19 vuotta pienessa kunnassa keskella Savoa. Minua ei koskaan pakistettu lukemaan/oppimaan aikaisin, eika ainakaan ymparistosta tullut mitaan paineita, ei vanhemmille eika minulle. Ei siina ollut kysymys mistaan 'suorittamisesta' tai ettei olisi saanut olla luova tai leikkia, vaan ihan taysin omasta innosta ja kiinnostuksestani opin lukemaan neljavuotiaana, ja olenkin aina lukenut paljon ja pitanyt siita.

Toisaalta, vaikka lukemaan opin melko aikaisin, niin tullaisessa pikkukylassa oli ihan tavallista etta romskuja lukeva 9-vuotias leikki viela ihan lasten leikkejakin. Kaksi asiaa joiden ei todella tarvitse sulkea ois toinen toisisaan!

Kyllästyin siihen että aina olin muiden varassa kun halusin jonkun sadun, kun eihän vanhemmat aina ehdi/jaksa lukea (etenkään mulle, heh, olen nykyisinkin melkoinen lukutoukka :D).



Eka luokan ope oli mulla vanhanaikainen ja ensin pisti tavaamaan aakkosia muiden mukana mikä oli tappotylsää! Kun mun ja parin muun lukutaitoisen vanhemmat valitti, saatiin lukea kirjoja silloin kun muut tavas, se taas oli tosi kivaa. En minä siitä kärsinyt että osasin lukea kouluun mennessä.



Meillä tyttö 3 v. osaa paljon kirjaimia - omasta halustaan. Itse alkoi niitä kyselemään, ja minä tietysti vastasin. Jos oppii lukemaan ennen kouluikää, niin se on ok, jos ei, niin se on myös ok.

lukemaan 4,5 vuotiaana.

Oppi tunnistamaan kaikki kirjaimet alle kolme vuotiaana

ja kirjoitti oman nimensä sekä kavereiden/tuttujen nimet

oikein hieman alle neljä vuotiaana.

Lapsi on muutenkin verbaalisesti lahjakas.

Jos lapsella on luontainen innostus asiaan, eipä siinä vanhempien

tarvitse paljoa tehdä...

Englannissa treenataan ko. asioita jo 4 -vuotiaana. Tunnen monia 4-5 vuotiaita jotka hahmottavat sanoja ja ymmärtävät hyvin lukuja. Aivan normaalia. Ja kirjoittavat oman nimensä jne.



Kaikki ei voi olla niin sukkelia järjenjuoksultaan tai omata ylipäätään sellaista tiedonjanoa. Noilla taipumuksilla on tosin tapana voimistua kun ikää tulee.