Henkisesti raskain työpaikka, joka sinulla on ollut?

Palkka oli ihan ok. Työ fyysistä, jossa ei aivoja tarvita ja siinä se raskaus sitten olikin. Ei oikein löytynyt elämälle tarkoitusta sieltä.

onneks oli vain kesäduuni. Jos mokas (ja sitähän kesäduunarit alkukesästä teki), niin heti oli perehdyttäjäksi nimetty nainen mäkättämässä selän takana. Tauot alkoivat ja loppuivat sekunnilleen. Meteli oli hirveä. Tauolla ne vuosikausia samassa työssä olleet tuijottivat vain seinäkelloa kahvimuki kourassa. Nauraminen tuntui olevan kiellettyä. Pukuhuoneessa mulkoiltiin, jos jutteli normaalia enemmän tai nauroi kaverin kanssa.



Sen kesän jälkeen oli taas kummasti motivaatiota istua luennoilla, tenttiä kirjoja ja kirjoittaa esseitä.

Onneksi oli kivat työkaverit, muuten ei olisi kestänyt. Siis oli kyllä oikeasti häiriintyneitä oppilaita paljon.

Lastani en laittaisi sinne, vaikka henki menisi. En siis yhteenkään niistä.



28

Jatkuva kiire, riittämättömyyden tunne, huoli lapsista

minun lapsi ei ikinä siihen puljuun mene!

Työntekijöiden välit oli tosi tulehtuneet :(

Toinen oli psykhoitokoti, jossa työ jo sinänsä henkisesti raskasta, mutta taakkaa lisäsi yhden työntekijän vehtailu pomon kanssa. Molemmat olivat tahoillaan naimisissa. Tämä samainen työntekijä tietenkin sitten kyyläsi ja kuulosteli ja raportoi kaikki bossille munan toivossa. Opimme toki käyttämään tätä tilannetta hyväksikin eli mitä ei suoraan viitsitty pomolle sanoa, mutta haluttiin tietävän, kerrottiin vaan kyylälle niin homma hoitui.



Toinen omalla laillaan raskas paikka on ollut palvelutalot, joissa todella kiire, vanhukset huonokuntoisia ja pomo siirteli mielensä mukaan väkeä ja muutenkin hämmensi soppaa, vaikkei itse päivääkään ollut paikalla. Lopulta sitten siirsikin hyvin toimivan porukan kaikki johonkin muihin pisteisiin. Eli työnteko ei saa olla mukavaa;(

henkisesti ja kotiväkeekin aloin jo kohdella potilaina, en saanut irtiottoa.

Pomo täyshullu psykopaatti, vallassa edelleen.

kauhea meininki, ei mitään ihmisarvoa. Vaihdoin kilpailijalle ja on kuin eri maailmasta.

jatkuva pula sijaisista, armoton meteli sekä " villit" lapset.

siis neuvoja syrjintä- ja kiusaamisasioissa: kahdeksan kymmenestä itki täyttä kurkkua soittaessaan, yksi kymmenestä huusi täyttä kurkkua (koska häntä syytettiin, yleensä esimies) ja yksi kymmenestä oli puhui normaalisti, koska oli yleensä ulkopuolinen joka kysyi neuvoja jonkun toisen puolesta... työnkuvaan kuului myös runsaasti uhkailuja yms.



kas, vaihdoin hommia.

Siis niin paska työnantaja kuin vain voi olla. Sen lisäksi että ylin johto on läpeensä epäpätevää ja osaamatonta porukkaa, oli lähin esimieheni kuin suoraan pimeältä keskiajalta... en ikinä halua mennä sinne takaisin! Ei ihme että on pulaa hoitajista!

Kaikki kyttäsivät toisiaan ja raportoivat eteenpäin kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Täydellinen esimerkki akkavaltaisesta työpaikasta. Osastonhoitaja huusi käytävällä jos hänen mielestään jokin oli mennyt väärin, varsinainen osastonsihteeri oli tietoisesti, tahallaan ja tarkoituksella ilkeä koko ajan.



Koskaan, koskaan enää en mene kyseiseen puljuun töihin.