En ole ikinä seurustellut. En siis ikinä. Haluaisin kyllä parisuhteen, mutta miten?
Ei ole osunut kohdalle mahdollisuutta muodostaa parisuhde. Ajoiko aika ohitseni vai onko vielä toivoa? En ole epänormaali, en masentunut enkä ylipainoinen, mutta onko noilla edes merkitystä. Olen tavattoman ujo ja kaupan päälle vieläpäs introvertti.
Kommentit (28)
Ensin kannattaa miettiä millaisen kumppanin haluaa. Pitää olla samat arvot, muuten ei tule mitään. Pidä silmät auki, mutta älä tee asiasta ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Mieti tarkkaan haluatko oikeasti sen parisuhteen. Itsekin olin haluavinani mutta kerran kun pääsin todella yrittämään niin totesin lopulta etten haluakaan.
Söin kerran juustoa ja tein sen jälkeen johtopäätöksen etten pidä mistään juustosta.
Ajoin kerran autoa ja totesin etten pidä yhdenkään auton ajamisesta.
Suukottelin kerran yhden kanssa ja totesin etten tykkää suukotella kenenkään kanssa.
Ehkä kuitenkin se henkilö oli väärä sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti tarkkaan haluatko oikeasti sen parisuhteen. Itsekin olin haluavinani mutta kerran kun pääsin todella yrittämään niin totesin lopulta etten haluakaan.
Yksi henkiö ei ole kovin edustava otos mahdollisista parisuhdekumppaneista joten päätelmät pitää silloin perustua omiin tuntemuksiin parisuhteessa elämisestä ylipäätään eikä siihen nimenomaiseen henkilöön.
Jos oman ajan käyttö muuhun kuin nykyisiin toimintoihin tuntuu mahdottomalta ajatukselta niin sitten parisuhdetta ei pidä edes yrittää. Tässä kohdassa piintyneet poikamies- tai vanhapiika- tavat törmäävät parisuhteen todellisuuteen ja sitten niitä omia tapojaan joutuu muuttamaan.
Niin? Eli miettikää tarkkaan haluatteko oikeasti sen parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti tarkkaan haluatko oikeasti sen parisuhteen. Itsekin olin haluavinani mutta kerran kun pääsin todella yrittämään niin totesin lopulta etten haluakaan.
Yksi henkiö ei ole kovin edustava otos mahdollisista parisuhdekumppaneista joten päätelmät pitää silloin perustua omiin tuntemuksiin parisuhteessa elämisestä ylipäätään eikä siihen nimenomaiseen henkilöön.
Jos oman ajan käyttö muuhun kuin nykyisiin toimintoihin tuntuu mahdottomalta ajatukselta niin sitten parisuhdetta ei pidä edes yrittää. Tässä kohdassa piintyneet poikamies- tai vanhapiika- tavat törmäävät parisuhteen todellisuuteen ja sitten niitä omia tapojaan joutuu muuttamaan.
Niin? Eli miettikää tarkkaan haluatteko oikeasti sen parisuhteen.
Itse vaikka olen erakkoluonteinen niin ehdottomasti parisuhde mieluummin kuin yksinelo. Molempia kokeiltu ja riitelyt ja loppudraama mukaanlukienkin parisuhteessa olin keskimäärin paljon onnellisempi kuin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi 47v mies, ei koskaan parisuhdetta
Ymmärsin sen noin 30-vuotiaana, etten tule koskaan löytämään naista.
Enää en edes yritä löytää ketään. Yksin on hyvä olla.
Sinun tulevaisuutesi on kaunis poikarakkaus. Tunnet eläväsi kun rakkauden julma smeisseli soutaa peppulissasi ja huudat hiii.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Yksi kaverini aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen 60-vuotiaana. Mummolan naapurisssa asunut leskinainen aloitti suhteen tien toisella puolella asuvan leskimiehen kanssa 80-vuotiaana.
Vaan tekoja se vaatii. Jos on liian ujo tekemään aloitteita livenä, niin sitten vaikka Tinderissä.
Eli toivoa vielä on, minäkin vasta 70 vuotias pirteä pappa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Yksi kaverini aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen 60-vuotiaana. Mummolan naapurisssa asunut leskinainen aloitti suhteen tien toisella puolella asuvan leskimiehen kanssa 80-vuotiaana.
Vaan tekoja se vaatii. Jos on liian ujo tekemään aloitteita livenä, niin sitten vaikka Tinderissä.
Eli toivoa vielä on, minäkin vasta 70 vuotias pirteä pappa.
Tanssikurssilla meillä on ainakin pari 70 - vuotiasta ja ylikin sen olevaa naista mukana ja pirteitä hekin ovat.
Tässä ajassa on tyypillistä antaa itsestään superihmisen kuva. Tämä paljastuu helposti selaamalla somea: "aamu on ollut huippu rentouttava, treeni ihan mahtava, parisuhdeloma mieletön" ideaaliminä ja ideaalimaailma ovat läsnä oman pään sisällä sekä ulospäin näytettynä. Kärsimys liittyy vahvasti siihen, että valehtelemme itsellemme omasta elämäntilanteestamme. Mielihyvä, rentous, ilo, kepeys, yhteenkuuluvuus ja nautinto ovat tunteita, jotka kuuluvat ihmisen elämään. Ihminen voi rakentaa haitallisia ajattelukaavoja itsestään ja maailmasta. Introverttiys on osa sinua, sen kanssa tulee osata elää. Parisuhteissa pariskunnan välillä pyörii useimmiten kehä, jonka pinnalla voi nähdä ärtymystä ja vihaisuutta, mutta varsinainen syy turhautumiseen on pinnan alla. Oman viallisuuden kokemus, huonommuus, riittämättömyys, häpeä, avuttomuus, syyllisyys tai yksinäisyys saattaa ottaa suojatunteeksi ärtymyksen. Mitä enemmän oppii tunnistamaan kaikkia tunteitaan ja hyväksyy niiden olemassaolon, sitä paremmin yleensä voi.