En ole ikinä seurustellut. En siis ikinä. Haluaisin kyllä parisuhteen, mutta miten?
Ei ole osunut kohdalle mahdollisuutta muodostaa parisuhde. Ajoiko aika ohitseni vai onko vielä toivoa? En ole epänormaali, en masentunut enkä ylipainoinen, mutta onko noilla edes merkitystä. Olen tavattoman ujo ja kaupan päälle vieläpäs introvertti.
Kommentit (28)
En ole minäkään joten et ole yksin.
Turhaa touhua koko seurustelu. Parhast orkut saa ihan itse.
Et ole vielä kuollut, joten sinulla on vielä mahdollisuus löytää parisuhde.
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Yksi kaverini aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen 60-vuotiaana. Mummolan naapurisssa asunut leskinainen aloitti suhteen tien toisella puolella asuvan leskimiehen kanssa 80-vuotiaana.
Vaan tekoja se vaatii. Jos on liian ujo tekemään aloitteita livenä, niin sitten vaikka Tinderissä.
Täällä myös yksi 47v mies, ei koskaan parisuhdetta
Ymmärsin sen noin 30-vuotiaana, etten tule koskaan löytämään naista.
Enää en edes yritä löytää ketään. Yksin on hyvä olla.
Mulle tuli se hyvä pysyvä parisuhde joskus 40-kesäisenä. Sitä ennen oli ollut lyhyitä seurusteluita mutta vähän ja harvoin. Seksiä ehkä kerran vuodessa. Joskus oli hirveä läheisyyden ja seksin kaipuu, mutta omin avuin mentiin. Nyt on onnellista.
Mene lavatanssikurssille. Tapaat vastakkaisen sukupuolen edustajia ja tanssit heidän kanssaan lähikontaktissa. Auttaa pääsemään ujoudesta. Viejiä (yleensä miehet) on tanssikursseilla aina liian vähän joten parittomanakin on kysyntää.
Oletko kiinnostunut miehistä vai naisista? Miten muut ihmiset, erityisesti potentiaaliset kiinnostuksenkohteet suhtautuvat sinuun?
Aijaa en minäkään ole koskaan seurustellut elämäni aikana, ajattelen niin että se oikea tulee sitten vastaan jos tulee. Minä viihdyn ja pärjään sinkkunakin varsin hyvin ja olen myös introvertti.
Jos se oikea tulee joskus vastaan jossain niin sitten voisin ehkä perhettäkin perustaa mutta nyt keskityn työelämääni.
M34
Vierailija kirjoitti:
Aijaa en minäkään ole koskaan seurustellut elämäni aikana, ajattelen niin että se oikea tulee sitten vastaan jos tulee. Minä viihdyn ja pärjään sinkkunakin varsin hyvin ja olen myös introvertti.
Jos se oikea tulee joskus vastaan jossain niin sitten voisin ehkä perhettäkin perustaa mutta nyt keskityn työelämääni.
M34
Kun "se oikea" ei tule kotoa hakemaan niin kannattaa pakottaa itsensä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Eli siis mukaan sellaisiin harrasteisiin, joissa törmäät muihin ihmisiin ja pääset harrasten vuoksi heidän kanssaan keskustelemaan. Tuohon joutuu varaamaan aikaa ja rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa en minäkään ole koskaan seurustellut elämäni aikana, ajattelen niin että se oikea tulee sitten vastaan jos tulee. Minä viihdyn ja pärjään sinkkunakin varsin hyvin ja olen myös introvertti.
Jos se oikea tulee joskus vastaan jossain niin sitten voisin ehkä perhettäkin perustaa mutta nyt keskityn työelämääni.
M34
Kun "se oikea" ei tule kotoa hakemaan niin kannattaa pakottaa itsensä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Eli siis mukaan sellaisiin harrasteisiin, joissa törmäät muihin ihmisiin ja pääset harrasten vuoksi heidän kanssaan keskustelemaan. Tuohon joutuu varaamaan aikaa ja rahaa.
Miksi pakottaisin itseni mukavuusalueen ulkopuolelle kun minä viihdyn ja pärjään sinkkuna myös ihan hyvin? Minä törmään muihin ihmisiin töissä,kaupassa ja ihan menemällä ulos kotiovestani. Sinä et ymmärrä sitä että meille kaikille se parisuhde ei ole tärkeä asia elämässä.
M34
Suomessa on ainakin 200000 miestä jotka ei seurustele koskaan koska eivät ulkonäkönsä puolesta kelpaa naisille. Suomi naiset on varmasti maailman nirsoimpia.
Mä oo kanssa ollut aina yksin. Täytän kohta 50. Tuskin osaisin enää elää suhteessa. Olen niin erakoitunut.
Muuten tämä yksinolo ei harmita, mutta olisin halunnut edes yhden lapsen ja rakastavan vaimon, jonka kanssa olisi ollut hyvä olla.
En haluaisi haukkua suomalaisia naisia, mutta melkoisia pettymyksiä ovat olleet.
Noniin, palstalla on ollut vaatimuslistoja kumppanille. Niin laittakaapa ikisinkut listat tulille.
Löytyykö sinkkuuden syy listalta vai jostain muualta. Esim siitä ettei harrasta mitään, tai käy "ikinä" missään ihmisten parissa.
Kotoa on hankala ketään lähteä kysymään mukaan menoihin, joten itsekin pitäisi olla hieman aktiivinen.
Ilman muuta on mahdollista mutta ensin pitää päästä siitä ujoudesta niin että uskallat ottaa kontaktia toiseen sukupuoleen. Tiedän kaksikin miestä jotka ovat seurustelleet ja avioituneetkin vasta vanhemmalla iällä, toinen meidän naapurin vanhapoika joka asui äitinsä kanssa eikä äiti suvainnut mitään naisia. Kun äiti kuoli, ilmestyi taloon nainen ja jonkin ajan kuluttua olivat naimisissa ja myöhemmin myös syntyi tytär. Vanhapoika oli reilusti yli 40 eikä nainenkaan enää nuori.
Toinen oli eräs 97-vuotias mies joka oli avioitunut seitsemänkymppisenä ja jäänyt sitten leskeksi aika pian. Oli ollut ensimmäinen naisystävä hänellä. Tämä mies oli asiakkaamme kotisairaanhoidossa. Asui edelleen itsenäisesti kotona, auttamassa käytiin.
Mitään ei tapahdu jos itse ei pistä tapahtumaan. Kukaan ei valmista eteen tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa en minäkään ole koskaan seurustellut elämäni aikana, ajattelen niin että se oikea tulee sitten vastaan jos tulee. Minä viihdyn ja pärjään sinkkunakin varsin hyvin ja olen myös introvertti.
Jos se oikea tulee joskus vastaan jossain niin sitten voisin ehkä perhettäkin perustaa mutta nyt keskityn työelämääni.
M34
Kun "se oikea" ei tule kotoa hakemaan niin kannattaa pakottaa itsensä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Eli siis mukaan sellaisiin harrasteisiin, joissa törmäät muihin ihmisiin ja pääset harrasten vuoksi heidän kanssaan keskustelemaan. Tuohon joutuu varaamaan aikaa ja rahaa.
Miksi pakottaisin itseni mukavuusalueen ulkopuolelle kun minä viihdyn ja pärjään sinkkuna myös ihan hyvin? Minä törmään muihin ihmisiin töissä,kaupassa ja ihan menemällä ulos kotiovestani. Sinä et ymmärrä sitä että meille kaikille se parisuhde ei ole tärkeä asia elämässä.
Se on tietenkin ihan oma valinta. Mutta jos et jo nuorempana opi sosiaaliseksi niin mahdollisuudet onnistuneeseen parisuhteeseen myöhemmässä vaiheessa elämää heikentyvät poikamiestapojen muuttuessa pysyviksi. Samalla kasvaa todennäköisyys sille että myös vanhuus on yksinäinen. Miehellä tuo vaikuttaa elinajanodotteeseen.
Harva vanhempana miettii niitä asioita joita tuli tehtyä vaan useimmat miettivät niitä asioita joita ei tullut tehtyä. Elämättömän elämän huomaa sitten kun vuodet ovat jo kuluneet eikä niitä saa takaisin.
Mikäli asia ei juuri sinulle ole ongelma niin olet tavallaan väärässä keskustelussa. Tämä keskustelu kun alkoi siitä että aloittaja koki tilanteen itselleen ongelmana. Hänen ongelmansa ei ratkea sillä että joku muu ei tilannetta koe ongelmalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kotoa on hankala ketään lähteä kysymään mukaan menoihin, joten itsekin pitäisi olla hieman aktiivinen.
Itse huomasin juuri tuon ja siksi lähdin tanssikurssille. Paitsi että kurssi itsessään on mukavaa sosiaalista toimintaa sekä liikuntaa niin samaan porukkaan törmää myös kurssin ulkopuolella tanssipaikoissa ja minun tapauksessani heti myös K40 diskossa. Kynnys lähteä tanssimaan on paljon matalampi jos paikalle sattuu tuttuja joiden kanssa on jo tanssittu moneen kertaan.
Lisänä tuossa se, että kun iltariennoissa törmää kurssilta tuttuihin ja vaihtaa kuulumisia niin sen huomaavat muutkin paikalla olevat naiset. Sinua ei silloin luokitella yksin tuoppinsa kanssa jurottavaksi ongelmatapaukseksi vaan henkilöksi johon voi ehkä tutustuakin.
Minulla taustalla sama kuvio 30 vuoden iässä jolloin olin hyvin epäsosiaalinen. Pakotin itseni liikkeelle josta sitten seurasi 27 vuoden parisuhde jossa itse oli se erakkoluonteisempi. Kun se noin vuosi sitten päättyi oli taas aika pakottaa itsensä liikkeelle ja irti totutuista kuvioista eli epämukavuusalueelle. Yllättäen tästä epämukavuusalueesta onkin tullut mukavuusalue eli innolla odottelen aina seuraavaa kurssikertaa...
M59
Mieti tarkkaan haluatko oikeasti sen parisuhteen. Itsekin olin haluavinani mutta kerran kun pääsin todella yrittämään niin totesin lopulta etten haluakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mieti tarkkaan haluatko oikeasti sen parisuhteen. Itsekin olin haluavinani mutta kerran kun pääsin todella yrittämään niin totesin lopulta etten haluakaan.
Yksi henkiö ei ole kovin edustava otos mahdollisista parisuhdekumppaneista joten päätelmät pitää silloin perustua omiin tuntemuksiin parisuhteessa elämisestä ylipäätään eikä siihen nimenomaiseen henkilöön.
Jos oman ajan käyttö muuhun kuin nykyisiin toimintoihin tuntuu mahdottomalta ajatukselta niin sitten parisuhdetta ei pidä edes yrittää. Tässä kohdassa piintyneet poikamies- tai vanhapiika- tavat törmäävät parisuhteen todellisuuteen ja sitten niitä omia tapojaan joutuu muuttamaan.
Tinder